Tuhlaajatytön paluu

Takana on luvattoman pitkä hiljaisuus enkä tiedä onko täällä enää ketään postauksiani lukemassa. On kuitenkin aika kertoa mitä nykyään kuuluu.

Tämän hiljaisuuden aikana minusta on tullut jälleen äiti. Ollaan siis eletty vauva-arkea kaikkine ihanuuksineen ja kamaluuksineen. Jälleen pieni ihminen on sujahtanut elämäämme ja tuntuu kun hän olisi ollut siinä aina.

Olen ollut nyt pitkään kotona. Nautin tästä todella paljon mutta kun työt poistuivat arjestani, toi se mukanaan myös ikäviä asioita. 

Kaikki sujui loistavasti kunnes tuli kesä ja sen myötä lomarahat. Vanhat tavat alkoivat nousta pintaan ja pian olinkin jo etsimässä kasinoa johon saisin luotua tilin. Sellainen löytyi, montakin itseasiassa. Sen jälkeen elämä on ollut taas yhtä vuoristorataa. Olen pelannut, hävinnyt, voittanut, itkenyt, nauranut, jännittänyt, elänyt pelaajan elämää joka solullani. Mutta kaikista suurin näistä on ollut häviäminen. Pelaamiseni on edennyt nyt siihen pisteeseen ettei mikään voitto auta, kaikki painuu takaisin sinne mistä on tullutkin. Raha ja voittaminen ei ole enää pääosassa, ainoastaan pelaamisella on väliä.

Kaiken tämän myötä rahan arvo on jälleen hävinnyt. Mikään raha ei tunnu miltään eikä mitään arvosta. Jos jää 400e laskujen jälkeen, se ei tunnu miltään ja pelaan sen. En osaa enää olla niin että, tililläni olisi rahaa. Surullista mutta oloni on melkein turvallisempi tyhjällä tilillä. Tuttu ja turvallinen olotila, ei vaaraa pelaamisesta. 

Olen ollut myös pelaamatta näiden kuukausien aikana mutta kyllä pelit on paljon pyörineet arjessa mukana. Se tuntuu niin riipaisevalta, 8kk pelaamattomuus on mennyttä. Nyt pitäisi löytää voimaa aloittaa alusta. Sitä ei vain meinaa löytyä mistään.

Olen jonossa Peli poikki ohjelmaan uudestaan. Se oli viimeksi itselle suuri apu ja haluan yrittää uudestaan. Etenkin kun A-klinikka kontaktini katkesi työntekijän työuran päättymiseen. Asiakkuuteni siirrettiin takaisin mielenterveyskeskuksen puolelle.

Tässä nyt pieni tiivistelmä tilanteestani. Palailen asioiden äärelle tarkemmin pian. Toivottavasti vielä joku lukee tätä blogia ja lähtee tälle matkalle mukaani, kohti uutta pelaamattomuutta.