Takana on nyt 16 päivää ilman pelejä, puolikas kuukausi siis täynnä! Fiilis on pitkästä aikaa hyvä ja tunnen oloni taas suht normaaliksi. Ei ole ollut mitään pelihimojakaan.
Sain suljettua vihdoin kasinon jolla pelasin. Kasinoita on tullut suljettua niin paljon ja olen tehnyt matkan varrella monia toimia estääkseni pelaamisen. Siksi kesällä oli hankala löytää kasinoa mihin sai tilin luotua. Kun sellaisen löysin, oli sulkeminen pitkissä kantimissa. Mutta nyt se on tehty! Olo on taas turvallinen.
Olen viime aikoina pohtinut paljon elämääni ja tunteitani. Se on poikinut uusia oivalluksia ja antanut lisäpuhtia toipumiseen. Olen tajunnut miten pienetkin asiat voivat jäädä hankaloittamaan elämää, vaikkei sitä ole edes itse tajunnut.
Olen aina ollut ihan ok tyyppi jolla on ollut kavereita. Silti olen tuntenut jääväni hieman muiden varjoon, en ole koskaan ollut se suosittu ihminen. Minua ei ehkä ole kuunneltu tarpeeksi ja olen usein kokenut jääväni kakkoseksi. Tämmöiset asiat herkässä teini-iässä ovat ehkä jättäneet minuun sittenkin pienen tyhjiön. En ole sitä ennen edes tajunnut kunnes tällä viikolla näin aiheeseen liittyvän unen. Unessa olin nyt aikuisena samanlaisissa tilanteissa kuin nuorena. Paljon ihmisiä ympärillä mutta silti yksinäinen olo. Kukaan ei kuuntele ja kaikki puhuivat päälleni.
Aamulla heräsin tuon unen jälkeen ja tajusin, että tässä on yksi pienisuuri asia elämässäni. Se on jäänyt vaivaamaan minua vaikken ole asiaa ennen tajunnut. Niin löysin taas yhden syyn mikä on varmasti vaikuttanut pelaamiseeni. Mitään suosiota ja huomiota ei enää näin aikuisena kaipaa. Mutta tottakai sisälläni asuu aina se herkkä nuori joka joskus olin. Se ihminen haki onnellisuutta ja tyhjiön täytettä peleistä.
Huomasin myös, että olen ollut viime aikoina todella pahalla tuulella. Etenkin miehelleni. Tämä eskaloitui eilen ja päätin että nyt loppuu! En jaksa olla enää vihainen, en halua purkaa tätä pahaa oloa rakkaimpiini. Kirjoitin kaikki pienetkin mieltä painavat asiat paperille ja kävimme ne läpi mieheni kanssa. Hän vastaili kysymyksiini ja kävimme aika riitaisaakin keskustelua pitkin iltaa. Mutta se kannatti. Saimme pitkästä aikaa puhuttua suoraan puolin ja toisin, se vaikutti välittömästi väleihimme. Muistin miksi rakastan tuota ihmistä vierelläni.
Tämmöiset oman mielen "ohjelmistopäivitykset" pitäisi tehdä tasaisin väliajoin. Monesti ehtii hukkua liian syvälle arkeen ja omiin ongelmiinsa. Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Uskon, että nyt minulla on taas paremmat eväät toipumiseenkin. Ja onnellisempaan arkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti