Jestas sentään miten pitkä aika viime postauksesta! Ajattelin mielessäni etten ole edes kauaa ollut täältä poissa. Viime aikoina olen päivitellyt lähinnä Instagramin puolelle. Mutta nyt tännekin kuulumisia!
Viime kesänä päättyi 8kk pelaamattomuus ja siitä lähtien pelaamista ollut säännöllisen epäsäännöllisesti. Pitkiäkin aikoja ilman ja sitten taas repsahdus. Ilmoittauduin jo viime syksynä Peli poikki ohjelmaan uudestaan, viimeksi ohjelmasta oli paljon hyötyä. Etenkin terapeutin puhelut olivat itselle iso apu.
Ohjelmaan pääsy kesti kauan, jono on valtava. He ovat joutuneet jopa sulkemaan ilmoittautumisen, jonotilanne kasvanut niin suureksi. Itse odottelin puoli vuotta ja nyt ohjelma on vihdoin menossa. Tällä hetkellä neljäs viikko käynnissä ja olen kyllä saanut jo tähän mennessä niin paljon voimaa ja uusia ajatuksia.
Päätimme terapeutin kanssa paneutua myös shoppailuriippuvuuteen syvemmin. Tämä onkin ollut todella hyvä, peliriippuvuus on jättänyt ennen tämän asian varjoonsa. Nyt vasta ymmärrän miten iso ongelma shoppailu on ja kuinka paljon se kulkee peliriippuvuuden kanssa rinnakkain. Usein peliriippuvaisilla on taipumus myös shoppailuun. Rahanarvo vääristyy ja shoppaillessa saa kulutettua rahaa onnen toivossa. Usein onni kestää sen pienen hetken eikä ostos välttämättä jää edes käyttöön. Kunhan saa ostaa. Usein myös nämä riippuvuudet vuorottelevat. Jos saa pelaamisen hallintaan, shoppailu voi voimistua ja myös toisinpäin. Itsellä ostelu on lähtenyt käsistä nyt talvella. Olen tilannut joka viikko jotain, laskuja tulvinut ovista ja ikkunoista. Harva ostos jäänyt käyttöön. Iso osa myyty rahattomana eteenpäin, hintalaput kiinni roikkuen. Nyt olen ollut kolme viikkoa tilaamatta mitään. Olen kyennyt ohittamaan kaikenlaisia tarjouksia ja lisäale alesta kampanjoita. Se on aika iso juttu itselle!
Yksi isoin oivallus tapahtui viime puhelussa. Sinänsä se ei ollut uusi oivallus, olen kyllä tiennyt nämä asiat jo pitkään. Ne vaan muuttuivat todellisiksi kun kuuli toisen sanovan ne. Aloin myös oikeasti ymmärtämään ettei näin voi jatkua. Keskustelimme terapeutin kanssa rahasta ja taloutemme kulujen jakaantumisesta. Hän kiteytti asian näin "Sulla on siis omat rahat ja miehen rahat on yhteisiä? Sulla on oikeus tehdä mitä haluat ja mies tekee sen mitä on pakko. Käytät siis miestäsi taloudellisesti hyväksesi." Niin surullista ja niin totta! Ihan hirveä olo, olen jo vuosia käyttänyt hyväkseni itselleni rakasta ihmistä. Samalla hän on ajautunut pelaamisen ja tuhlaamisen mahdollistajaksi. Kynnys omien rahojen tuhlaamiseen on todella pieni, tiedän että mies pelastaa. Lapsien vuoksi hänen on ollut pakko. Tilanne voisi olla erilainen jos olisimme kahdestaan.
Nyt haluan, että tämä hyväksikäyttö loppuu. En kestä ajatusta siitä mitä olen jo tehnyt. Saati siitä, että se toiminta jatkuisi. Oksettavaa. En antaisi tehdä itselleni noin. Miten olen pystynyt tekemään toiselle?
Toinen oivallus liittyi siihen miksi kynnys pelaamiseen on taas alentunut. Terapeutti nappasi puheistani sellaisen ajatuksen, että oikeutan pelaamiseni koska se on vähäisempää. Ennen otin velkaa, pelasin isoja summia ja kaikki oli niin suurta. Nyt pelatut summat ovat olleet pieniä ja harvemmassa. Siksi oikeutan ne itselleni, eihän tilanne ole enää niin paha kuin ennen. Sekään ei voi jatkua. Tilanne on todellakin paha jos peleihin menee edes euro rahaa.
Ohjelma on siis alkanut hyvin. Kipeästi mutta hyvin. Olen myös sulkenut itseltäni viime viikolla jälleen yhden "takaportti"kasinon sekä yhden talletusmenetelmän. Täältä taas noustaan, kohta pelaamattomuutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti