Peli poikki part 2

Jestas sentään miten pitkä aika viime postauksesta! Ajattelin mielessäni etten ole edes kauaa ollut täältä poissa. Viime aikoina olen päivitellyt lähinnä Instagramin puolelle. Mutta nyt tännekin kuulumisia!

Viime kesänä päättyi 8kk pelaamattomuus ja siitä lähtien pelaamista ollut säännöllisen epäsäännöllisesti. Pitkiäkin aikoja ilman ja sitten taas repsahdus. Ilmoittauduin jo viime syksynä Peli poikki ohjelmaan uudestaan, viimeksi ohjelmasta oli paljon hyötyä. Etenkin terapeutin puhelut olivat itselle iso apu.

Ohjelmaan pääsy kesti kauan, jono on valtava. He ovat joutuneet jopa sulkemaan ilmoittautumisen, jonotilanne kasvanut niin suureksi. Itse odottelin puoli vuotta ja nyt ohjelma on vihdoin menossa. Tällä hetkellä neljäs viikko käynnissä ja olen kyllä saanut jo tähän mennessä niin paljon voimaa ja uusia ajatuksia.

Päätimme terapeutin kanssa paneutua myös shoppailuriippuvuuteen syvemmin. Tämä onkin ollut todella hyvä, peliriippuvuus on jättänyt ennen tämän asian varjoonsa. Nyt vasta ymmärrän miten iso ongelma shoppailu on ja kuinka paljon se kulkee peliriippuvuuden kanssa rinnakkain. Usein peliriippuvaisilla on taipumus myös shoppailuun. Rahanarvo vääristyy ja shoppaillessa saa kulutettua rahaa onnen toivossa. Usein onni kestää sen pienen hetken eikä ostos välttämättä jää edes käyttöön. Kunhan saa ostaa. Usein myös nämä riippuvuudet vuorottelevat. Jos saa pelaamisen hallintaan, shoppailu voi voimistua ja myös toisinpäin. Itsellä ostelu on lähtenyt käsistä nyt talvella. Olen tilannut joka viikko jotain, laskuja tulvinut ovista ja ikkunoista. Harva ostos jäänyt käyttöön. Iso osa myyty rahattomana eteenpäin, hintalaput kiinni roikkuen. Nyt olen ollut kolme viikkoa tilaamatta mitään. Olen kyennyt ohittamaan kaikenlaisia tarjouksia ja lisäale alesta kampanjoita. Se on aika iso juttu itselle!

Yksi isoin oivallus tapahtui viime puhelussa. Sinänsä se ei ollut uusi oivallus, olen kyllä tiennyt nämä asiat jo pitkään. Ne vaan muuttuivat todellisiksi kun kuuli toisen sanovan ne. Aloin myös oikeasti ymmärtämään ettei näin voi jatkua. Keskustelimme terapeutin kanssa rahasta ja taloutemme kulujen jakaantumisesta. Hän kiteytti asian näin "Sulla on siis omat rahat ja miehen rahat on yhteisiä? Sulla on oikeus tehdä mitä haluat ja mies tekee sen mitä on pakko. Käytät siis miestäsi taloudellisesti hyväksesi." Niin surullista ja niin totta! Ihan hirveä olo, olen jo vuosia käyttänyt hyväkseni itselleni rakasta ihmistä. Samalla hän on ajautunut pelaamisen ja tuhlaamisen mahdollistajaksi. Kynnys omien rahojen tuhlaamiseen on todella pieni, tiedän että mies pelastaa. Lapsien vuoksi hänen on ollut pakko. Tilanne voisi olla erilainen jos olisimme kahdestaan. 

Nyt haluan, että tämä hyväksikäyttö loppuu. En kestä ajatusta siitä mitä olen jo tehnyt. Saati siitä, että se toiminta jatkuisi. Oksettavaa. En antaisi tehdä itselleni noin. Miten olen pystynyt tekemään toiselle? 

Toinen oivallus liittyi siihen miksi kynnys pelaamiseen on taas alentunut. Terapeutti nappasi puheistani sellaisen ajatuksen, että oikeutan pelaamiseni koska se on vähäisempää. Ennen otin velkaa, pelasin isoja summia ja kaikki oli niin suurta. Nyt pelatut summat ovat olleet pieniä ja harvemmassa. Siksi oikeutan ne itselleni, eihän tilanne ole enää niin paha kuin ennen. Sekään ei voi jatkua. Tilanne on todellakin paha jos peleihin menee edes euro rahaa.

Ohjelma on siis alkanut hyvin. Kipeästi mutta hyvin. Olen myös sulkenut itseltäni viime viikolla jälleen yhden "takaportti"kasinon sekä yhden talletusmenetelmän. Täältä taas noustaan, kohta pelaamattomuutta! 

Oman mielen ohjelmistopäivitys

Nyt vihdoin päivittelen blogin puolelle tilannetta, olen viime aikoina uppoutunut täysin Instagramin ihmeelliseen maailmaan uuden tilini tiimoilta. Se on toiminut hyvänä motivaattorina repsahduksen jälkeen.

Takana on nyt 16 päivää ilman pelejä, puolikas kuukausi siis täynnä! Fiilis on pitkästä aikaa hyvä ja tunnen oloni taas suht normaaliksi. Ei ole ollut mitään pelihimojakaan.

Sain suljettua vihdoin kasinon jolla pelasin. Kasinoita on tullut suljettua niin paljon ja olen tehnyt matkan varrella monia toimia estääkseni pelaamisen. Siksi kesällä oli hankala löytää kasinoa mihin sai tilin luotua. Kun sellaisen löysin, oli sulkeminen pitkissä kantimissa. Mutta nyt se on tehty! Olo on taas turvallinen.

Olen viime aikoina pohtinut paljon elämääni ja tunteitani. Se on poikinut uusia oivalluksia ja antanut lisäpuhtia toipumiseen. Olen tajunnut miten pienetkin asiat voivat jäädä hankaloittamaan elämää, vaikkei sitä ole edes itse tajunnut. 

Olen aina ollut ihan ok tyyppi jolla on ollut kavereita. Silti olen tuntenut jääväni hieman muiden varjoon, en ole koskaan ollut se suosittu ihminen. Minua ei ehkä ole kuunneltu tarpeeksi ja olen usein kokenut jääväni kakkoseksi. Tämmöiset asiat herkässä teini-iässä ovat ehkä jättäneet minuun sittenkin pienen tyhjiön. En ole sitä ennen edes tajunnut kunnes tällä viikolla näin aiheeseen liittyvän unen. Unessa olin nyt aikuisena samanlaisissa tilanteissa kuin nuorena. Paljon ihmisiä ympärillä mutta silti yksinäinen olo. Kukaan ei kuuntele ja kaikki puhuivat päälleni. 

Aamulla heräsin tuon unen jälkeen ja tajusin, että tässä on yksi pienisuuri asia elämässäni. Se on jäänyt vaivaamaan minua vaikken ole asiaa ennen tajunnut. Niin löysin taas yhden syyn mikä on varmasti vaikuttanut pelaamiseeni. Mitään suosiota ja huomiota ei enää näin aikuisena kaipaa. Mutta tottakai sisälläni asuu aina se herkkä nuori joka joskus olin. Se ihminen haki onnellisuutta ja tyhjiön täytettä peleistä.

Huomasin myös, että olen ollut viime aikoina todella pahalla tuulella. Etenkin miehelleni. Tämä eskaloitui eilen ja päätin että nyt loppuu! En jaksa olla enää vihainen, en halua purkaa tätä pahaa oloa rakkaimpiini. Kirjoitin kaikki pienetkin mieltä painavat asiat paperille ja kävimme ne läpi mieheni kanssa. Hän vastaili kysymyksiini ja kävimme aika riitaisaakin keskustelua pitkin iltaa. Mutta se kannatti. Saimme pitkästä aikaa puhuttua suoraan puolin ja toisin, se vaikutti välittömästi väleihimme. Muistin miksi rakastan tuota ihmistä vierelläni. 

Tämmöiset oman mielen "ohjelmistopäivitykset" pitäisi tehdä tasaisin väliajoin. Monesti ehtii hukkua liian syvälle arkeen ja omiin ongelmiinsa. Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Uskon, että nyt minulla on taas paremmat eväät toipumiseenkin. Ja onnellisempaan arkeen.

Pelaamatta paras somettaa!

Olen jo pitkään haaveillut perustavani anonyymin Instagram-tilin blogini tiimoilta. Nyt semmoinen on perustettu ja löydätte sen siis nimellä pelaamattaparas. Tervetuloa seuraamaan tiliäni! ⭐

Tuhlaajatytön paluu

Takana on luvattoman pitkä hiljaisuus enkä tiedä onko täällä enää ketään postauksiani lukemassa. On kuitenkin aika kertoa mitä nykyään kuuluu.

Tämän hiljaisuuden aikana minusta on tullut jälleen äiti. Ollaan siis eletty vauva-arkea kaikkine ihanuuksineen ja kamaluuksineen. Jälleen pieni ihminen on sujahtanut elämäämme ja tuntuu kun hän olisi ollut siinä aina.

Olen ollut nyt pitkään kotona. Nautin tästä todella paljon mutta kun työt poistuivat arjestani, toi se mukanaan myös ikäviä asioita. 

Kaikki sujui loistavasti kunnes tuli kesä ja sen myötä lomarahat. Vanhat tavat alkoivat nousta pintaan ja pian olinkin jo etsimässä kasinoa johon saisin luotua tilin. Sellainen löytyi, montakin itseasiassa. Sen jälkeen elämä on ollut taas yhtä vuoristorataa. Olen pelannut, hävinnyt, voittanut, itkenyt, nauranut, jännittänyt, elänyt pelaajan elämää joka solullani. Mutta kaikista suurin näistä on ollut häviäminen. Pelaamiseni on edennyt nyt siihen pisteeseen ettei mikään voitto auta, kaikki painuu takaisin sinne mistä on tullutkin. Raha ja voittaminen ei ole enää pääosassa, ainoastaan pelaamisella on väliä.

Kaiken tämän myötä rahan arvo on jälleen hävinnyt. Mikään raha ei tunnu miltään eikä mitään arvosta. Jos jää 400e laskujen jälkeen, se ei tunnu miltään ja pelaan sen. En osaa enää olla niin että, tililläni olisi rahaa. Surullista mutta oloni on melkein turvallisempi tyhjällä tilillä. Tuttu ja turvallinen olotila, ei vaaraa pelaamisesta. 

Olen ollut myös pelaamatta näiden kuukausien aikana mutta kyllä pelit on paljon pyörineet arjessa mukana. Se tuntuu niin riipaisevalta, 8kk pelaamattomuus on mennyttä. Nyt pitäisi löytää voimaa aloittaa alusta. Sitä ei vain meinaa löytyä mistään.

Olen jonossa Peli poikki ohjelmaan uudestaan. Se oli viimeksi itselle suuri apu ja haluan yrittää uudestaan. Etenkin kun A-klinikka kontaktini katkesi työntekijän työuran päättymiseen. Asiakkuuteni siirrettiin takaisin mielenterveyskeskuksen puolelle.

Tässä nyt pieni tiivistelmä tilanteestani. Palailen asioiden äärelle tarkemmin pian. Toivottavasti vielä joku lukee tätä blogia ja lähtee tälle matkalle mukaani, kohti uutta pelaamattomuutta.

Aika katsoa budjettia silmästä silmään

Nyt olen ottanut todella suuren askeleen. Vaikka ole yli kolmekymppinen, en ole koskaan laskenut menojani ja tehnyt budjettia rahoilleni. Nyt vihdoin ja viimein sen tein! Ainakin osittain.

Olen tykännyt elää rahojeni kanssa hetkessä. Olen ostanut mitä olen halunnut ja rahat ovat aina loppuneet kesken kuukauden. En ole koskaan laskenut kaikkia menojani yhteen. Olen vain napsutellut laskut maksuun sen kummempia miettimättä.

Nykyisessä parisuhteessani olemme eläneet aika saman kaavan mukaan. Emme ole olleet tietoisia menojen määrästä emmekä oikein muustakaan. Molemmilla on omat rahat omilla tileillä mutta ne ovat kuitenkin yhteisiä. Se maksaa jolla on rahaa. Tämä on korostunut peliriippuvuuteni aikana ja jälkeen, olemme puhuneet rahasta vielä vähemmän. Suuri oivallus on se ettei budjetointi ja talouden tarkastelu ole vain köyhemmille. Vaikka olisi kuinka rikas, budjetointi ja järjestely on aina järkevää! Tasapainoinen talous ei tarkoita sitä, että on varaa kulkea laput silmillä. 

Nyt oli aika katsoa tätä asiaa ensimmäistä kertaa perinpohjin. Olemme olleet hetken tauolla lainanlyhennyksistä jotka palaavat pian. Olen stressannut kamalasti miten rahat sitten riittävät ja päätin, että ne laitetaan riittämään.

Vielä en ole päässyt niin pitkälle, että olisin budjetoinut jokaisen euron mutta hyvässä alussa ollaan. Ensimmäisenä listasin kaikki kuukausittaiset laskumme ja lainamme paperille summineen. Senttejä en laskenut mutta pyöristin summat tasalukuihin. Lisäksi osa laskuista tulee harvemmin kuin kerran kuussa, niistä laskin keskiarvon joka on lähellä totuutta. Samaan paperiin vielä merkkasin punaisella ne menot mistä voisimme tinkiä.

Loppusummasta olin toisaalta järkyttynyt mutta myös yllättynyt. Olin ajatellut meidän menojen olevan enemmän kuussa. Loppusummaksi sain noin 2200e/kk. Tämä sisältää lainat, sähkö+siirto, vesi, vakuutukset, autojen verot, lasten päivähoito, puhelinlaskut ja netti, pari osamaksua, jätemaksut ja suoratoistopalvelut. Summa on keskiarvo, kesäisin tietenkin vähemmän ja talvisin enemmän sähkölaskusta johtuen. 

Näistä kuluista säästöä syntyy pian kun saamme autot vaihdettua. Nykyään maksamme kovat verot, tulemme säästämään satasia vuodessa uuden autojärjestelyn myötä. Myös päivähoitomaksumme laskevat pian ja poistuvat hetkeksi kokonaan. Osamaksut kun saamme pois, vapautuu taas rahaa. Vakuutusten kohdalla haluaisin myös tehdä pientä tarkastelua. Sovimme, että siirrämme lainanhoitotilille tuon keskiarvon verran ja mahdollisuuksien mukaan hieman enemmän, näin saamme sieltä maksettua kaiken ja varaudumme samalla talven kalliimpia kuukausia varten.

Teitä varmasti kiinnostaa mitkä ovat taloutemme tulot. Meillä tulee joka kk yhteensä rahaa noin 3900e, tulevaisuudessa enemmän kun palkkani suojaosuus nousee. Tämä sisältää palkat sekä lapsilisät. Heräsikin heti kysymys budjettia laatiessa, mihin kaikki raha katoaa kun aina ollaan niin peeaa.

Seuraavana toimenpiteenä sovimme siirtävämme joka kuukauden ruokabudjetin S-pankin tilille. Keskitämme S-ryhmään joten tämä on järkevä päätös. Sovimme minun siirtävän vähemmän ja mieheni siirtää enemmän. Vielä emme sopineet lopullista summaa, se selvinnee kokeilemalla. Ajattelin jos kokeilemme aluksi 500euroa, riittäisikö se koko kuukaudelle. Bensarahojen kohtalo on vielä auki, mikäli siirrämme ne samalla niin summan oltava toki isompi.

Sen jälkeen on menot kuitattu ja ruokaraha turvassa. Joten molempien tilille jää vielä rahaa niin sanottuihin muihin hankintoihin. Vaatteet ym. Näistä rahoista aloimme molemmat säästää, asetimme pankeissamme käyttöön systeemin jossa jokaisesta korttiostosta siirtyy rahaa säästöön. Itselläni menee euro aina toiselle tilille, mieheni laittoi hieman isomman summan. Olen säästänyt tässä kuussa jo 40e! Jos pääsen joka kuukausi tuohon säästöön, kertyy mukava pieni summa esimerkiksi joulua varten.

Katsotaan miten tämä lähtee etenemään. Suuria askelia on otettu, paljon on vielä parannettavaa ja opeteltavaa. Mutta uskon meidän onnistuvan ja olemme matkalla kohti parempaa taloutta ja mielenrauhaa! 

Puoli vuotta eikä suotta

Tänään tuli täyteen puoli vuotta pelaamattomuutta. Kippis sille! Tätä etappia odotin kovasti, tuntuu tosi merkittävältä saavuttaa puolen vuoden rajapyykki. Mahtava fiilis, vihdoin pystyin tähän.

Mitä puolessa vuodessa on ehtinyt tapahtua peliriippuvuuden ja velkojen suhteen? Listaan tähän kaikki tällä hetkellä mieleen tulevat asiat.

- Mieliala on kohentunut paljon. Ahdistus ja ärtyneisyys on vähentynyt. 

- Olen pystynyt keskittymään paremmin läheisiini sekä työhön. Ajatukset eivät enää pyöri peleissä joten mieleen mahtuu vihdoin kaikki tärkeät asiat. Jaksan paremmin.

- En elä enää pelihetkestä tai rahapäivästä seuraavaan. Ennen kerkesin suunnitella pelihetkeä viikkoja ennen palkkapäivää. Palkkapäivä oli vain pelipäivä.

- Rahanarvon ymmärrys on alkanut palata. Ennen tonnitkaan eivät tuntuneet enää miltään, sataset varsinkaan. Nyt jokainen euro on merkityksellinen.

- Shoppailu on vähentynyt. En osta enää ostamisen ilosta joka päivä jotakin.

- Tilini ei ole tyhjä heti palkkapäivänä. En ole vielä oppinut budjetoimaan rahoja koko kuukaudelle mutta parannus on jo huima. Rahani kestävät n. 3viikkoa.

- Olen maksanut ulosottoa koko tämän ajan ja velat valuneet sinne peräkanaa. Osaan suhtautua asiaan ilman suurempia ahdistuksia. Olen myös tottunut pienempään palkkaan.

- Olen saanut maksettua pienempiä velkoja pois, kaikkia ei tarvinnut päästää ulosottoon. Olen ylpeä asiasta, vaikkei ne pikkusummat olisi lopputulosta paljoa heilauttaneet. Periaate on kuitenkin tärkeämpi. Tärkeintä on etten ole velkaantunut enää. 

- Pystyin tähän ja halu jatkaa on suuri. Olen ylpeä saavutuksestani enkä todellakaan halua pilata tätä, pelit eivät ole sen arvoisia.

- Peli-impulssit ja ajatukset ovat vähentyneet huimasti. Jos impulssi tulee, se menee ohi nopeasti.

- Näen valoa tunnelin päässä. Kaikki tuntuu valoisammalta kun ei enää pelaa.

Siinä nyt jokunen ajatus mitä tämä puoli vuotta on tuonut mukanaan. Pelaaminen tuntuu niin kaukaiselta, ihan kuin siitä olisi kauemmin kuin puoli vuotta. Tällä tiellä jatketaan, en malta odottaa että kokonainen vuosi tulee täyteen! 

Kaikkimullehetinyt

Oon tosi kärsimätön ja olisi ihanaa kun kaikki tapahtuisi heti. Se on pahinta toipumisen tässä vaiheessa.

Nyt kun ei enää pelaa, pää toimii suhteellisen normaalisti. Kamalinta on se ettei näitä riippuvuuden seurauksia saa korjattua yhtä nopeasti kuin omaa henkistä oloa.

Maksan paria luottoa/osamaksua joita en aio päästää ulosottoon. Tää rahojen vähyys on piinallista, tekisi mieli tehdä ylimääräisiä lyhennyksiä ja nauttia velan pienenemisestä. Tätä tunnetta en saa ulosoton kanssa, summa kun ei lyhene.

Pienempää luottoa olen operoinut tänä vuonna enemmän. Olen saanut jokusessa kuukaudessa maksettua melkein 600e. Jäljellä enää 140e, taidan saada tämän nollaan ensi palkkapäivänä. Toki se tekee ison loven kuukausibudjettiin mutta en malta odottaa sitä fiilistä. Vihdoin saldona 0e! Olen maksanut ylimääräistä aina kun olen pystynyt, vaikka edes 10e. Olen myynyt tarpeetonta tavaraa ja vaatetta lyhennyksiä varten. Helposti tuo 600e ei ole lyhentynyt mutta hitsi vie miten hyvältä tuntuu vihdoin toimia oikein näissä asioissa. 

Isompi luotto onkin sitten tiukemmassa. Vielä 9000e maksettavaa. Onneks pian saan lisää maksukykyä kun saan pienemmän luoton pois. Halu maksaa on suuri, kyky pienempi. Se tuskastuttaa mutta tiedän, että joku päivä sekin on nollassa. Menee toki vuosia mutta teen kyllä kaikkeni asian eteen.

On ollut hienoa huomata, että ymmärrys rahaa kohtaan on alkanut normalisoitua. Ennen se oli vain pelimerkkejä. Ei sitä pitänyt rahana tai tajunnut ottavansa rahaa lainaksi. Kaikki oli vain pelimerkkejä, voitoilla ne kuittaantuu kuitenkin. Nyt ymmärtää paremmin rahanarvoa ja osaa arvostaa sitä. Tästä on hyvä jatkaa lyhennysten tekemistä, leuka pystyssä kohti parempaa tulevaisuutta!