Köyhä kuukausi

Tammikuu ei ole vielä edes alkanut ja tili näyttää nollaa. Kamalaa aloittaa vuosi 2020 peeaana.

Laskuja oli paljon ja palkka pieni. Olin kasannut itselleni vähän liikaa maksuja joulukuulle plus vielä joulumenot. Ahdistaa jo valmiiksi ihan liikaa.

Loppuvuoden aikana tuli jo myytyä lähes kaikki itselle tarpeeton. Niille olisi nyt käyttöä, saisi edes vähän rahaa. Turhauttavaa mutta onneksi laskut on maksettu. Eiköhän jääkaappiin ruokaa saada kun meitä on kuitenkin taloudessa kaksi tienaavaa ihmistä.

On vaan tosi masentavaa olla aikuinen perheellinen ihminen ja aina rahaton. Nolottaa ja vituttaa. Oma vastuuttomuus alkaa lyödä pahemmin vasten kasvoja. Ei sitä aiemmin pelien keskellä edes ajatellut.

Olen edelleen ostellut tavaraa ja vaatteita vähän liian holtittomasti. Siksi niitä laskujakin on enemmän. Olen purkanut ahdistusta ostelemalla. Klarna ja muut laskutavat ovat sen mahdollistaneet. Täytyisi löytää halvempia ja parempia tapoja purkaa tätä oloa. Voimat ei ole riittäneet liikuntaan tai muuhun pitkään aikaan. Päivät on kuluneet aikalailla kotona lasten kanssa eikä mihinkään ylimääräiseen riitä voimia. Iltaisin aina ajattelen, että huomenna teen sitä ja tätä. Sitten seuraavana iltana huomaan etten taaskaan tehnyt.

Alkaa hieman huolestuttaa tämä oma olo. Pitkään meni hyvin näiden ajatusten kanssa mutta nyt kaikki iskee aaltona vasten kasvoja. Onneksi tänne blogiin saa kerrottua asioita joita en muuten ääneen sano.

Toivon ensi vuoden tuovan mukanaan uusia voimia ja hyviä asioita. Uutta asennetta ja energiaa selvitä tästä kaikesta. Hattua nostan kaikille ketkä ovat tästä suosta ylös rämpineet, tie on pitkä ja kivinen. Mutta ei onneksi täysin mahdoton.

Diagnoosi?

Käyn paikallisessa mielenterveyskeskuksessa säännöllisesti juttelemassa hoitajan kanssa. Viime käynnillä hän ehdotti, että varaisimme ajan lääkärille. Tavoitteena siis saada diagnoosi peliriippuvuudesta.

Hoitaja huomautti minun puhuvan usein, että olen pilannut kaiken, sössinyt asiat, mokannut jne. Hän kysyi, että kai ymmärrän sen että olen sairastunut. Sairastunut vakavaan riippuvuuteen. Diagnoosi voisi auttaa asioiden käsittelyä omassa päässäni.

Uskoisin diagnoosin auttavan tämän asian käsittelyssä. Ei siitä haittaakaan olisi. Onhan tämä tosiaankin sairaus. Todella kova sellainen.

Pelkään lääkärin ehdottavan lääkitystä. Vaikka olen pahasti riippuvainen sekä ahdistunut, en silti haluaisi lääkitystä. Pelkään sivuvaikutuksia ja sitä etten tunne enää mitään tunteita lääkkeiden takia. Olisihan se upeaa saada ahdistusta helpotettua mutten usko lääkkeiden olevan minua varten. Ainakaan nyt.

Menen hoitajan luokse tammikuun alussa ja silloin varataan lääkäriaikaa. Jännittää aika kovasti. Täytänkö diagnoosin vaatimukset. Omasta mielestäni kyllä todellakin täytän.

Toivottavasti saisin diagnoosin ja sitä kautta alkaisin uskoa myös itse oikeasti sairastuneeni. Enkä vain mokanneeni pahasti.

Matkalla ulosottoon

Nyt ulosotto alkaa olla jo todella lähellä. Kolme haastetta tullut ja vielä on haasteita edessä.

Tämä oli itselle ainut vaihtoehto, en olisi saanut ikinä maksettua lainojen kuukausieriä. Aluksi tuntui tosi helpottavalta kun päätti päästää kaikki ulosottoon. Nyt tästä on tullut painostavaa ja ahdistavaa. Kirjeitä sataa, puhelin soi ja kaikki on muuttunut todellisemmaksi.

Ajattelen tätä asiaa joka päivä. Välillä on ihanaa kun ulosotto unohtuu hetkeksi ja voi tuntea itsensä "normaaliksi". Ahdistuksen lisäksi häpeä on taas kasvanut. Vaikkei kukaan tätä tilannetta minusta näe. Silti tuntuu, että näytän velkaantuneelta. Leima otsassa.

En ole osannut vastata haasteisiin. Ohjeet tuntuu niin sekavilta. Tekisi mieli olla vastaamatta. Pakko yrittää joulun jälkeen haalia jostain tietoa vastaamisasiaan. Minullakin on monessa velassa niin holtittomat kulut, että haluan pyytää kohtuullistamista. Ei sitä ainakaan ole helpoksi tehty. Tai sitten en ole jaksanut lukea papereita ajatuksen kanssa. Ärsyttävää.

Pian se kuitenkin on totta, minusta tulee luottotiedoton. Tätä päivää en olisi uskonut näkeväni.

Sovin muutamalle pienemmälle velalle maksusuunnitelmat. En halunnut pieniin summiin oikeuskuluja yms. Tämä järjestely on vähän helpottanut omaa oloa, tuleepahan vähän vähemmän velkoja ulosoton listalle.

Seuraavassa kirjoituksessa kerron mahdollisesta tulevasta diagnoosistani tämän peliongelman tiimoilta. Palaan siihen myöhemmin kun tiedän itsekin hieman lisää asiasta.

Ajatusjumppaa

Oli todella lähellä, että olisin jatkanut pelailua entiseen malliin. Olin jo suunnitellut, että rahapäivänä pelaan ja tietenkin voitan. Mutta omat ajatukset päätti sittenkin toisin.

Olen aikani kuluksi välillä pelaillut leikkirahalla netissä. Yhtenä päivänä "talletin" 30 000e ennenkuin sain edes bonuksen. Alkoi vähän karmimaan, näinhän se voi mennä myös oikealla rahalla. Sen jälkeen olen sulkenut kasinot. Ei tehnyt enää mieli mennä häviämään.

Eilen tuli rahaa. Kävin kaupassa ja kahvilla ystävän kanssa. Kävin hakemassa punaviiniä joulua varten. Ja mulle jäi vielä rahaa! Tällä kertaa omassa päässä kääntyi jokin oikeaan asentoon juuri ennen rahapäivää. Tuntuu aika hyvältä.

Uskoisin, että Peli poikki-ohjelma sekä eräs peliriippuvaisten vertaistukiryhmä on suuressa roolissa tässä ajatusten uudessa suunnassa. Eihän tämä lopullista varmasti ole mutta nyt tuntuu hyvältä.

Näillä ajatuksilla kohti joulua ❤️

Pitkästä aikaa

Blogin puolella on ollut hetken hiljaisempaa. Postilaatikko on pursunnut perintäkirjeitä. Ensimmäiset käräjäoikeuden kirjeet saapuivat myös. En tiennyt, että sinne pitää joka kirjeen kohdalla soittaa. Tämä alkaa käydä henkisesti tosi raskaaksi.

Ensin päätös ulosottoon päästämisestä oli helpotus. Nyt se on muuttunut ihan päinvastaiseksi. Ahdistus lisääntyy koko ajan. Tuntuu etten jaksa tätä. Kirjeitä kirjeiden perään, en edes aukaise kaikkia. Lähinnä oikeuden kirjeet vain.

Pelien osalta ei ole ollut ihan nollatoleranssi. Olen silloin tällöin laittanut kauppojen tai huoltoasemien automaatteihin kolikon jos toisenkin. Niitä en tosin miellä ongelmaksi, riippuvuus on lähinnä kasinopeleihin. Ja niissäkin vain kahteen tiettyyn peliin. Kasinollakin olen vieraillut. Olen jo tehnyt uuden vuoden lupauksen, kun vuosi 2020 alkaa en pelaa enää. Silloin alkaa uusi elämä, monellakin eri elämänalueella.

Joulukuu on ollut rahallisesti tosi surkea. Laskuja oli ekstrapaljon ja on edelleen. Ei se tammikuukaan siis mitään juhlaa ole. Onneks kuitenkin joululahjoja on jokunen hankittuna ja jouluruoat nautitaan sukulaisten luona. Ehkä sitä pääsee joulun tunnelmaan käsiksi kaikesta huolimatta.

Viime aikoina olo on ollut tosi epäonnistunut ja hieman masentunutkin. Välillä saan tsempattua itseni paremmalle mielelle, onhan elämässä paljon muutakin kuin raha. Mielentila on vaikuttanut jaksamiseen, välillä on vaikea saada itsestään irti muutakuin pakolliset.

Uskomatonta mitä kaikkea pelaaminen aiheuttaa. Nämä rahaongelmat, velat, unettomat yöt, ahdistus, masentunut olo, ihmissuhteiden kärsiminen... Kumpa en olisi joutunut tämän riippuvuuden syövereihin. Tämä vaikuttaa kaikkeen koko loppuelämän ajan. Toivon todella paljon, että opin pian taas nauttimaan elämästä. Ehkä sitten helpottaa kun kaikki velat on ulosotossa. Toivottavasti.

Peli poikki-ohjelma ohi

Nyt on viimeiset tehtävät ja puhelu suoritettu ohjelman tiimoilta. Enää jäljellä seurantapuhelu ensi helmikuussa.

En kadu yhtään, että lähdin tähän mukaan. Ilmoittauduin ohjelmaan pahan pelitiltin aikana ja odotin alkua kuin kuuta nousevaa. Kuukaudet kului ja pelaaminen jatkui. Sitten sain vihdoin tiedon, että pääsen seuraavaan porukkaan mukaan.

Ohjelma ei tietenkään takaa pelien loppumista mutta tarjoaa siihen hyvät työkalut. Omassa päässä ajattelin koko ajan, että se pelastaa minut ja pelit loppuvat silloin viimeistään. Niin siinä onneksi kävi, toivottavasti myös onnistun pitämään pelittömyyden osana elämää.

Lopetin pelaamisen ensimmäisen viikon jälkeen. Sain vihdoin tehtyä päätöksen, että teen pelaamiseni mahdottomaksi antamalla avainluvut pois. Ennen lupasin aina lopettaa mutta jätin itselleni jonkun takaportin takaisin pelien pariin. Nyt ei porttia ole, ainakaan niin kauan kun avainlukulistat ovat vielä käytössä. Sen jälkeen on keksittävä uudet systeemit.

Jokaisella viikolla oli eri aihe. Esimerkiksi läheiset, talous, riskitilanteet jne. Niihin liittyen oli tietoa, videoita, toisten kokemuksia, tehtävät sekä viikottainen puhelu. Ne eivät vieneet aikaa mitenkään liikaa mutta kannatti kuitenkin tehdä ajatuksen kanssa. Oma ajatusmaailma alkoi ainakin muuttua niiden myötä.

Nyt kun on ollut lähes 2kk pelaamatta, on aivot kirkastuneet jopa hieman "liikaa"  Ahdistus ja katumus ovat tulleet taas voimakkaina kun on tajunnut, miten "turhaan" on mennyt pilaamaan elämänsä veloilla. Olisi vain pitänyt ottaa apua vastaan silloin kun tilanne oli vielä pelastettavissa. Toisten tilanteissa näen peliriippuvuuden vahvasti sairautena ja uskon muiden selviävän siitä. Omalla kohdallani näen tällä hetkellä vain typeryyttä ja toivottomuutta. On aika alkaa taas työstämään omia ajatuksia, jokin aika sitten oli jo aika sinut asioiden kanssa.

Ohjelman aikana sekä somesta olen kuullut muiden peliriippuvaisten kokemuksia ja tarinoita. Todella hurjiakin. Osa on tehnyt rikoksia rahoittaakseen pelaamista. Joku oli myös rahoittanut pelejään myymällä seksiä. Näidenkin ihmisten kohdalla ajattelen, että ovat sairastuneet pirulliseen riippuvuuteen ja tulevat vielä selviämään. Silti omalla kohdalla on niin hankala nyt ajatella positiivisesti.

Olisi kiva kuulla jos joku lukijoista on käynyt ohjelman läpi. Auttoiko se sinua ja onko pelittömyys pysynyt? Jos et ole käynyt ohjelmaa läpi ja kärsit peliriippuvuudesta, ilmoittaudu mukaan pian! ❤️

Muistutuksia

On hyvä, että velat ovat edenneet perintään. Tämä on kuitenkin todella raskas vaihe. Juuri kun mielessään hyväksyi kaiken tämän lähes kokonaan, alkoi muistutuksien aikakausi.

Jokainen kirje, puhelu, sähköposti, tekstiviesti... Ne kaikki muistuttavat tehdyistä virheistä uudestaan ja uudestaan. 

Tiedän, että edessä on vielä sama rumba haasteiden muodossa. Se on varmasti vielä raskaampaa kuin tämä. Onhan kyse kuitenkin tuomioista. Ne on ensimmäisiä tuomioita minulle. 

Toivon, jälleen kerran, että tämä olisi ohi pian. Loppuisi tämä kamala muistutusten tulva ja ajatukset saisivat taas aikaa parantua.

Olen edelleen pysynyt peleistä pois. Alkaa olemaan jo aika onnistunut fiilis sillä aihealueella. Joskus jokin asia muistuttaa siitä lempipelistä. Joku tietty musiikki, joku televisio ohjelma jonka aikana tuli pelattua, joku tietty sähköpostimainos tai muu. Onneksi mieleni on kuitenkin pysynyt vahvasti pelaamattomuuden puolella. Vaikka velka-asiat askarruttavat, onneksi eivät enää kuitenkaan vie yöunia. 

Peli poikki-ohjelmani alkaa olemaan loppusuoralla. Jäljellä viimeiset tehtävät ja viimeinen puhelu. Olen ollut tyytyväinen, että lähdin ohjelmaan mukaan. Suosittelen siihen hakeutumista. Tämän aikana sain vihdoin tehtyä lopullisia päätöksiä, enkä jättänyt enää itselleni mitään takaporttia. Se on kyllä todellakin kannattanut.

Pieni ilonaihe vielä tähän loppuun. Sain rahaa kaksi viikkoa sitten ja minulla on sitä edelleen tilillä!! Uskomatonta, en edes muista milloin viimeksi olisin ollut näin vastuullinen rahojeni kanssa. 

Ensimmäiset perintäkirjeet

Nyt on ensimmäiset perintäkirjeet kolahtaneet postilaatikkoon. Tästä se alkaa ! Molempiin otin yhteyttä etten pysty maksamaan mitään. Lowell lupasi siirtää eteenpäin yhden muistutuksen jälkeen. Silti he soittelevat sata kertaa päivässä. Saa siis nähdä siirtyykö tämä ensimmäinen velka milloin kohti oikeudellista perintää.

Osa velkojista on vasta lähettänyt tavallisen laskun tai ensimmäisen muistutuksen. Menee varmasti aika kauan, ennenkuin kaikki päätyy ulosottoon.

Eniten jännitän haasteisiin vastaamista. En yhtään tiedä miten se toimii ja millä tavalla muotoilen asiani. Aion siis pyytää kulujen kohtuullistamista. Osassa veloista on niin isot korot, joissain jopa lähelle 300%. En tiedä täytyykö minun osata vedota johonkin pykäliin? Vai voinko vain vastata, että pyydän kohtuullistamista todella suurien korkojen vuoksi.

Huomasin uutisista, että kuluttaja-asiamies (? olikohan oikea nimitys) suunnittelee ryhmäkannetta kahta vippifirmaa vastaan. Nämä ovat Euro24 sekä J.W.-Yhtiöt. Itselläni on toisesta luotto joten ilmoittauduin mukaan. Hyvällä tuurilla lainasta saa kaikki kulut pois. Olisi hyvä kun alkaisivat tutkimaan myös muita firmoja. Monella on ollut pitkään todella hyvänmaun vastaiset kulut ja korot! Eihän 250% vuosikoroissa ole mitään järkeä!

Raastavat ajat menossa, kamala odottaa koko ajan perintäpostia ja haasteita. Olisipa aikakone niin hyppäsin kyllä tämän vaiheen yli. Pelaamattomuus on saanut aivot kirkastumaan. Se aiheuttaa enemmän syyllisyyttä ja vihaa tilannetta kohtaan. Yritän miettiä, että pääasia on toipuminen. Pian tämä vaihe on ohi! Tsemppiä meille kaikille samassa tilanteessa oleville ❤️

Rahapäivä ja perjantaivitutus

Tänään oli vihdoin rahapäivä! Palkka tuli, tällä kertaa ei onneksi mennyt samantien. Maksoin laskut ja sen jälkeen sain ihailla tililleni jäänyttä rahasummaa. Ajatella, nämä rahat käytän kerrankin järkevästi!

Takana siis n. kuukausi pelaamattomuutta. Se on mahtava saavutus ihmiselle, joka hakkasi rahaa pelitilille joka päivä. Välillä aamusta iltaan. Olen kyllä ylpeä kuluneesta kuukaudesta.

Vaikka pelaamattomuus tuottaa jo paljon iloa, on viime viikot olleet rankkoja. Peliriippuvuuden hoito itsessään on jo tarpeeksi, velka-asiat ovat pyörineet enemmän mielessä ja olen pyörittänyt kotielämää aikalailla yksin miehen reissuhommien takia. Kaikki tämä on tiivistynyt suureksi perjantaivitutukseksi.

Kaikki on tuntunut tänään ekstra vaikealta. Olen ollut todella hukassa itseni ja ajatusteni kanssa. Itsetunto ollut pohjalukemissa, olen ollut vihainen itselleni ja miehelleni. Lapset ovat sairastaneet ja samalla olen myös itse flunssan ja univajeen kourissa. Olen hoitanut kodin, pyykit, tiskit, pölyt, laskujen maksun, sairastelut, lemmikkieläimet, lapset... Lista on pitkä mutta siitä puuttuu yksi tärkeä asia, minä. En ole jaksanut huolehtia itsestäni tarpeeksi.

Olen antanut itseni vittuuntua niin pahasti, että lietson vain asioita päässäni enkä voi rauhoittua. Mielessäni olen katkeroitunut miehelleni näistä päivistä, perkele kun ei ole kotona auttamassa. Tiedän hänen tienaavan meille rahaa, sitä ei ole liikaa pussin pohjalla tällä hetkellä. Silti vituttaa, ärsyttää, ottaa päähän. Kaikkea yhtä aikaa.

Toivottavasti saan pääni sisäisen myrskyn tyyntymään pian. Sitten palaan blogin ääreen selkein mielin pohtimaan perintäasioita sekä kertomaan ryhmäkanteesta johon ilmoittauduin mukaan.

Häpeä

Olen ollut tosi iloisella mielellä parin viikon ajan. Onnellinen pelaamattomuudesta ja siitä, että olen mielessäni jo hyväksynyt tilanteen. Pidän pääasiana toipumista. Sekä sitä, että peli menee oikeasti poikki lopullisesti. Mutta se häpeä. Se ei tule esiin enää kovin usein. Kunnes joku tilanne saa sen nostamaan päätään.

Sukulaiseni kertoi kuulleensa eräästä tutusta tämän olevan peliriippuvainen. Sössinyt asiansa. Päivitteli tilannetta ja minä myötäilin hymisten. Kamala häpeä valtasi mielen ja tuntui ihan fyysisenä pahana olona vatsassa. Tuntui, että otsassani loisto neonvaloilla teksti "minäkin olen peliriippuvainen elämänsä sössinyt luuseri".

Nyt olen siitä keskustelusta asti tuntenut ahdistusta ja häpeää. Pääsisipä vielä sellaiseen tilaan, ettei nämä keskustelut aiheuttaisi tämmöistä oloa.

Ei auta kuin hengittää syvään, sytyttää kynttilät ja rentoutua sohvan nurkassa. Kyllä tämäkin olo vielä ohi menee, olenhan selvinnyt pahemmastakin. Näitä tilanteita tulee varmasti enemmänkin. Ehkä niitä oppii suodattamaan.

Kuulumisia

Nyt olen ollut pelaamatta kaksi viikkoa. Lopettaminen tuntuu tällä hetkellä helpolta! Kun ei ole enää pääsyä peleihin eikä lainoja enää heru, tuntuu vihdoin että voitan tämän taistelun. Jos minulla olisi jotain mahdollisuuksia edelleen pelata, tekisin niin varmasti.

Itse en ole kiinnostunut muista peleistä kuin yhdestä tietystä kasinon slottipelistä. Sen vuoksi pelaamattomuus on helpompaa. En juokse kauppaan pelaamaan kolikkopelejä tai tee veikkauksen pelejä hullunkiilto silmissä. Niitä molempia perheessämme harrastetaan välillä mutta ne eivät ole minulle aiheuttaneet riippuvuutta.

Rahatilanteessa tämä pelaamattomuus ei edelleenkään näy, seuraavaan rahapäivään on vielä matkaa. Sitä odotellessa!

Peli poikki-ohjelma on edennyt vaiheeseen viisi. Ohjelmasta olen saanut uusia oivalluksia tehtävien kautta ja terapeuttini kanssa on ollut mukava keskustella. Tänään viimeksi oli terapeuttipuhelu. Puhuimme paljon veloista sekä siitä mihin pelaaminen vaikuttaa minun elämässäni.

Ennen murehdin vain pelaamisen aiheuttamista veloista ja niiden kasvamisesta. En nähnyt mihin kaikkeen se vaikutti tavallisessa arjessa. Nyt tajuan sen vaikuttaneen läsnäolooni, tunnetiloihini, jaksamiseeni. Semmoisia asioita ei halunnut hyväksyä kun peliputki oli päällä.

Puhelin on soinut tauotta kun velkojat ovat huomanneet etten ole maksanut eriä. En jaksanut yhdellekään vastata joten päädyin laittamaan sähköpostin jokaiseen firmaan. Kerroin olevani vakavasti peliriippuvainen enkä pysty maksamaan. Toivoin pikaista siirtoa perintään. Osa irtisanoi luoton heti ja pahoitteli tilannetta, se yllätti. Osa vastasi, että heidän täytyy eräännyttää sitä tietyn aikaa mutta sen jälkeen lähtee perintään. Tämän myötä puhelimeni on hiljentynyt. Helpottava tunne. Nyt sitten odotellaan milloin alkaa uusi ralli perintätoimistojen puolesta.

Kaiken kaikkiaan hyvät kaksi viikkoa. Paljon ajatuksia ja pohdittavaa, paljon asioita hyväksyttävänä. Matka on vasta alussa mutta luotto onnistumiseen on kova.

Pelaamisesta yksi viikko

Tasan viikko sitten pelasin tilini tyhjäksi, toivottavasti viimeistä kertaa. Mitä viikon aikana on tapahtunut ja miltä on tuntunut?

Olen ollut tietenkin rahaton. Ruokaa on kaapissa mieheni ansiosta. Mitään ylimääräistä en siis ole ostanut tai tehnyt. Viikko on lyhyt aika eikä ole ollut tarvettakaan millekään ylimääräiselle. Eilen hieman harmitti kun bensavalo syttyi eikä ollut rahaa tankata. Mutta nuo tilanteet on hyviä muistutuksia itselle. Bensarahaa olisi jos olisin tehnyt viisaampia valintoja viikko sitten!

Olen ajatellut pelaamista yllättävän vähän. Välillä se tulee mieleen pieneksi hetkeksi. Enemmän ajatuksissa pyörii velat ja taloudellinen tilanne.
Olen törmännyt hassuun ilmiöön jonka on aiheuttanut pelaamisen salailu ja peittely. Huomaan välillä meneväni "paniikkiin", että missä on avainlukulistani ettei mieheni vain näe sitä. Piilottelin usein avainlukuja koska minulla ei pitänyt olla niitä. Olin antanut lukuni miehelleni tai heittänyt roskiin, mutta hakenut uudet pankista. Mahtavaa kun enää ei tarvitse piilotella mitään!

Odotan todella paljon marraskuuta. Ensimmäinen kuukausi pitkään aikaan kun en pelaa rahojani. Ihanaa kun tietää, että ensi kuussa minulla on edes hieman käyttörahaa. Eikä se riipu siitä tuleeko voitto vai ei. On myös  ihanaa kun saan maksettua oman osuuteni asumismenoista. Se on miehellekin suuri helpotus. Hän on joutunut maksamaan viime kuukausina lähes kaiken.

Tämä kitukuukausi on hyvää aikaa miettiä asioita. Valmistautua "uuteen elämään". Elämään jossa en enää pelaa. En tee enempää velkaa. En salaile läheisiltä asioita. Elämään jossa opettelen uudelleen rahan käyttöä. Elämään jossa tutustun itseeni uudestaan.

Syksy on ihanaa aikaa ja aion nauttia siitä kaikesta huolimatta. Onneksi ulkoilu ja syksyn fiilistely eivät maksa mitään. Kynttilöitäkin löytyy pimeiden iltojen valoksi ja kaapissa on iso valikoima erilaisia teemakuja. Ja onneksi vierelläni on edelleen se oma rakas ja turvallinen mies. Muuta en tällä hetkellä tarvitse.

Kortiton

Viime postauksen jälkeen linkitin miehelleni kaksi edellistä tekstiäni. Hän luki ne ollessaan ulkona hommissa, mutta saapui pian sisälle ja sanomatta mitään antoi vain ison ja pitkän halauksen. Sen jälkeen annoin hänen jemmaansa korttini, avainluvut sekä passin. Nyt se on tehty, pääsy peleihin estetty.

Olen kyllä niin onnekas, että mieheni jaksaa vielä tukea ja uskoa. Samoin siskoni. Yksin en koskaan pääsisi peleistä eroon. Selkärankani on niin olematon.

Nyt siis pelitön päivä numero kaksi meneillään. Koska olen rahaton, pyörii välillä päässä ajatus pelaamisesta. Voi kun voisin vähän pelata ja voittaa käyttörahaa tälle kuulle. Samalla olen onnellinen etten voi enää niin tehdä. Ajatukset alkavat varmasti häviämään pikkuhiljaa. Ensi kuussa käytän rahani vihdoin johonkin muuhun kuin pelaamiseen.

Peli poikki-ohjelman kolmannet tehtävät täytyisi tehdä ennen tiistain terapeuttipuhelua. Aiheena läheiset. Minun täytyisi esittää kysymyksiä miehelleni siitä miten pelit ovat vaikuttaneet häneen sekä miten vaikuttaneet minuun hänen näkökulmastaan. Uskoisin, että tämä tehtävä on yksi silmiä avaavimmista tämän projektin aikana.

Ajatukset ovat suuntautuneet nyt velka-asioihin. Pian alkaa perintäasiat, täytyy pyytää heitä lopettamaan perintä ja siirtämään oikeudelliseen perintään. Sitten alan odotella haasteita ja vastailemaan niihin. En tiedä miten tuo käytännössä menee mutta en malta odottaa sen olevan ohi. Hassua odottaa ulosottoa kuin kuuta nousevaa. Sitten elämä tasaantuisi niiden asioiden osalta.

Uuden elämän ensimmäinen aamu?

Eilisen tunnemyrsky on tasaantunut jo hieman. Sain häviön jälkeen voimakkaita fyysisiä oireita. Alkoi kamala päänsärky, olo tuntui kuumeiselta ja flunssaiselta. Nyt olo on taas tavallinen eikä flunssa tullutkaan. Kaikki johtui siis kamalasta pettymyksestä ja henkisestä kivusta.

Ennen Peli poikki-ohjelman alkua jo odotin rahapäivää ja sen myötä tulevia voittoja. Ehkä sen vuoksi en järjestelyistä sopinut mieheni kanssa. Olin jo päättänyt pelata vaikka pelaamattomuus tuntui hyvältä.

Yöllä heräilin asioita pohtimaan. Nyt aamun koittaessa minusta tuntuu, kuin jotain olisi muuttunut. Olen edelleen velkainen peliongelmainen minä mutta nyt olen valmis. En halua enää pitää peleihin pääsyä auki. En halua enää ajatella, että kyllä minä voitan ja kohta kaikki on paremmin. Ei! Olen nyt saanut hienon mahdollisuuden osallistua Peli poikki-ohjelmaan sekä saanut hyvän psykologin paikallisessa terveyskeskuksessa. Nyt otan sen kaiken avun ja keinot käyttöön.

Ehkä tarvitsin tämän viimeisen sortumisen. Onneks pelasin vain sen oman pienen palkkani. En lainoja tai toisten rahoja. Toki se vaikuttaa kamalasti perheeni rahatilanteeseen taas lokakuussa. Mutta pääasia että saisi talolainan lyhennykset maksettua. Laskujenkin eräpäivää saa siirrettyä. Itse en tarvitse tai edes ansaitse mitään ylimääräistä, pääasia että jääkaapissa on ruokaa. Ehkä saan kirppistoiminnalla hieman rahaa kokoon.

Olen pitkään haaveillut eräästä matkasta. Nyt viimein päätimme sen varata ensi vuodelle vaikkemme rahassa kylve. On tässä vielä hyvä tovi saada rahaa kasaan. Se matka on minulle tosi tärkeä ja toimii hyvänä motivaationa. En halua pilata sitä omalla toiminnallani.

Miehelleni en vielä eilen puhunut. Kun näimme illalla, halusin vain nauttia hänen läsnäolostaan ilman murheita. Siskolleni kerroin ja hänen kanssaan asiaa käytiin läpi. Hän myös lupasi ottaa korttini ym haltuunsa mikäli mieheni ei halua. Joten vaikka miehelleni ei ehdottamani järjestely sopisi, saisin estettyä pelaamiseni ensimmäistä kertaa. Aion myös tarjota asioitani vahtivalle läheiselleni, että näyttäisin vielä tilitiedoistani viikoittain ettei siellä enää näy rahaliikennettä peleihin.

Tekisin mitä vain että saisin eilisen pienen palkkani takaisin. Tällä kertaa tietäisin tasan tarkkaan mitä sillä tekisin. Ja se ei liittyisi pelaamiseen millään tasolla. Vain elämiseen. Perheeseeni. Tavalliseen arkeen.

Eniten pelkään ettei mieheni enää usko minun onnistuvan ja peruu tulevan matkamme tai muutakin. Toivottavasti saan vielä pienen armonajan todistaa olevani tosissani.

Terapeuttini kertoi peliriippuvuudessa olevan kyse dopamiini-koukusta. Samaa ainetta saa esim. liikunnasta. Olemmekin puhuneet, että korvaisin pelaamisen liikunnalla ja lisäksi itselleni tärkeällä podcastien kuuntelulla. Tätä aion alkaa myös noudattamaan. Kun riippuvuutta ei ruoki, se alkaa surkastua. Olen itsekin sen huomannut. Pelaamattomien jaksojen aikana olen jo lopettanut pelien ajattelun. Sortuminen tulee yleensä hetken mielijohteesta eikä niinkään pitkän ajattelun tuloksena. Nyt estän sortumiset mieheni tai siskoni avulla. Uskon vihdoin olevani oikealla tiellä.

Neuvonkin kaikkia tekemään peleihin pääsyn mahdottomaksi. On olemassa esto-ohjelmia. Tehokasta on pyytää läheinen mukaan projektiin. Tehkää se aiemmin kun minä tein jos se on vielä mahdollista.

Hyvin meni mutta menköön

Peli poikki-ohjelmani alkoi kaksi viikkoa sitten. Olen puhunut terapeuttini kanssa kaksi kertaa ja saanut jo uusia oivalluksia pelittömästä elämästä. Kolahti kun hän kertoi, että kohdallani puhutaan massiivisesta peliongelmasta. Olin myös tuon parin viikon ajan pelaamatta. Oloni oli todella hyvä ja onnellinen.

Terapeutti neuvoi tekemään pelaamisen mahdottomaksi. Päädyimme siihen, että paras vaihtoehto minulle olisi sopia puolisoni kanssa, että hän ottaa pankkikorttini ja nostaa minulle käteiseksi kuukauden käyttörahat. Tämä pitikin sopia puolisoni kanssa mutta...

Rahapäivä koitti enkä ollut vielä sopinut asioista mieheni kanssa. Sieltä se taas saapui, pelipiru olkapäälle. "Ajattele paljonko sinulla voisi olla rahaa kun voittaisit!" "Tuplataanpas pankkitilin saldo!" Ja sitä rataa. Tämän kuun tulot olivat aika pienet ja niiden kasvattaminen houkutti. Ja lopun voikin jo arvata.

Ihana jännitys, kupillinen kahvia ja ensimmäinen talletus. Olo oli hypnoottinen. Toinen talletus, kolmas, neljäs ja ties kuinka mones. Nyt tilin saldo on 2e. Siis kaksi euroa!!! Olen niin pettynyt itseeni etten löydä edes sanoja.

Epätoivon kynsissä itkuisin silmin yritin etsiä ratkaisua. Lainoja ei tipu enää mutta yritinpä kuitenkin. Availin sellaisille kasinoille tilejä mistä saa bonuksen ilman talletusta. Meinasin sortua jopa lähettämään tietojani Ranskaan asti, lainan toivossa.

Nyt istun sohvalla ja oloni on niin tyhjä. Maksoin onneksi joitain laskuja pois mutta mitä minä nyt teen? Ei ruokarahaa, ei bensarahaa, sovitut menot peruttava,yhteiselle tilille maksamatta tämän kuun osuus. Ja tietenkin kerrottava puolisolle. Tässä tiivistyy jälleen tämän riippuvuuden lopputulos. Joka kerta häviää kuitenkin. Mutta usko voittoon on silti suuri.

Löysin netistä sivun joka lupasi analysoida tilitietoja ja sen pohjalta alkaa auttamaan velkatilanteessa olevia. Tein huvikseni myös sen kun etsin ratkaisuja netistä. Testi analysoi minun käyttäneen viimeisen 12kuukauden aikana rahapeleihin 385 000e. (En ole ihan varma tästä analyysistä, paljon olen pelannut mutta summa kuulostaa vähän turhan isolta kuitenkin)
En tietenkään ole tuota rahaa sinänsä omistanut mutta kun olen pelannut ja voittanut ja pelannut ja voittanut, talletusten summa on kasvanut todella kovaksi. Niin suureksi etten voi edes käsittää sitä, se saa minut voimaan todella pahoin. Ja tietenkin sivuston ratkaisuehdotus minulle: "Hoida peliongelmasi."

Minulla on nyt sellainen olo ettei kukaan pysty minua auttamaan enää. Se ei toki ole totta, enhän itse ole tehnyt kaikkea mitä olisin voinut tehdä estääkseni pelaamisen. Pidin koko ajan auki pääsyn peleihin. Minun olisi pitänyt heti ohjelman alussa toteuttaa terapeutin neuvot. Uskon liikaa pelien hyvyyteen vieläkin. Tänään aion puhua miehelleni asiasta ja tehdä sellaisia ratkaisuja jotka estävät pelaamisen. Koska näin ei voi jatkua. En voi kuukaudesta toiseen elää nollabudjetilla ja muiden siivellä. Nyt täytyy enää ratkaista tulevan kuukauden kohtalo, kuinka selviän lokakuun.

Nyt olen pakannut avainluvut, korttini sekä passini lähtövalmiiksi. On aika aloittaa konkreettiset toimet asioiden hyväksi. Kauniit sanat ja lupaukset eivät auta.

Tiedän, että blogini on jo saavuttanut joitakin lukijoita. Toivottavasti saatte tästä blogista voimaa omaan taisteluunne. ♥️

Velkapaniikki ja oikeus elämään

Olen tiennyt jo pidemmän aikaa, että ulosotto on edessä. Vielä en siellä asti ole mutta se lähenee koko ajan. Perintä alkaa pian ensimmäisen lainan kohdalla ja firmat soittelee jo perään. En jaksa tai halua vastata, täytyy perintäfirmoja pyytää sitten siirtämään oikeudelliseen perintään.

Olen työstänyt päässäni tätä ulosotto asiaa ihan hyvällä menestyksellä. Nyt kun se lähenee, alkaa iskeä paniikki ja ahdistus. Millainen prosessi se on? Kuinka paljon velka kasvaa ja paljonko sitä tulee olemaan? Pitääköhän ulosottolaskuri paikkaansa vai vielä ne sittenkin palkasta enemmän? Miten selviän henkisesti ja rahallisesti? Paljon kysymyksiä ja pelkoja. Näistäkään asioista en voi monelle puhua. Siskolle mutta hän ei ulosotosta tiedä mitään. Yksi läheinen on ulosotossa ja häneltä olen jotain kysellyt. Ulosoton alusta on jo niin pitkä aika ettei kaikkea muista. Ja asiat voineet muuttuakin. 

Sitten se suurin kysymys. Olen aiheuttanut itselleni ulosoton ja sitä myötä koko perheelle huonontuneen taloudellisen tilanteen. Onko minulla oikeus ylimääräisiin asioihin? Voinko vielä haaveilla ja unelmoida suuresti? Onko minulla oikeus asettaa välillä itseni etusijalle vai täytyykö ainoastaan korjailla ja hyvitellä asioita muille?

Tuntuu, ettei ole enää oikeutta mihinkään. Kun katson asioita joita varten yhteiset rahamme oli hankittu, tunnen kamalaa kipua henkisesti sillä ne asiat jäivät tekemättä ja toteuttamatta. Mieheni joutuu tekemään lisää työtunteja ja luopumaan asioista, se aiheuttaa kamalaa kipua myös.

Tuntuu, ettei minulla ole oikeutta enää muuhun kuin maksaa laskujamme ja ostaa ruokaa jääkaappiin. Ei enää reissuja, ostoksille lähtemistä, itsensä hemmottelua. Törmään tähän tunteeseen lähes joka päivä. Välillä se unohtuu, kuten eilen. Innostuin ystäväni kanssa suunnittelemaan pientä ostosreissua ensi vuoden puolelle. Oloni oli hetken normaali ja innostunut. Sitten se karu totuus törmäsi minuun taas. En voi lähteä koska olen aiheuttanut muille kurjuutta. En voi käyttää rahojani sellaiseen kun olen sössinyt näin pahasti.

Joku voi miettiä, että olen aika pinnallinen kun kaipaan tuollaisia asioita kuten ostoksille lähteminen. En tarkoita, että sitä täytyisi saada tehdä koko ajan. Ostoksilla käynti tai pieni reissu silloin tällöin on aika monelle arkipäivää. Haluaisin itsekin joskus sen kaltaista omaa aikaa tai perheen aikaa. Jotain iloista, kivaa, rentouttavaa. Ei pelkästään näitä ongelmia ja niiden pohtimista.

Nyt pääasia on toipuminen, pelien loppuminen ja oman pään selvittely. Paljon ajatuksia ja tunteita selvitettävänä. Uskon, että aika auttaa monessa asiassa. Jos jollain on tämä vaihe jo takanapäin, olisi kiva kuulla miten siitä selviää.

Positiivisuutta

Sateisen maanantain kunniaksi ajattelin miettiä positiivisuutta. Blogin tekstit ovat keskittyneet tähän mennessä riippuvuuteen ja sen tuomiin negatiivisiin asioihin. Osana toipumista on hyvä miettiä, että mitkä asiat ovat elämässä hyvin ja mistä voi olla onnellinen.

Ensin tietenkin perheeni. Minulla on ihanat lapset, heidän kasvuaan on mahtavaa seurata. Minun pienet rakkaat❤️
Rakas mieheni. Hänen kanssaan ollaan nähty ja koettu jo paljon. Voin olla vain äärettömän kiitollinen, että on hän edelleen vierelläni. Hän tekee paljon perheemme eteen ja on paras ystäväni.
Perheeseen kuuluu myös oma perheeni. Vanhempani ja sisarukset. He tukevat ja auttavat aina. Siskoni on toinen paras ystäväni. Heistä saan olla myös todella kiitollinen.

Sitten on tietenkin ystävät. Onneksi on ihmisiä ketkä ovat säilyneet ystävinä pitkään. Jotkut ovat jääneet jo matkan varrelle, ehkä ihan syystäkin. Mutta parhaat säilyy aina! Myrskyäkin on ollut mutta niiden läpi mennään yhdessä.

Minulla on aina ollut huono itsetunto ulkonäköni ja painoni kanssa. Jostain syystä viimeisen parin vuoden aikana olen alkanut arvostamaan kehoani. Mallinmitat on kaukana mutta hyväksyn kehoni juuri tällaisena. Se on myös positiivista nykyhetkessä. Sen myötä voin nauttia vaatekaappini sisällöstä eri tavalla.

Oma koti. Täydellinen se ei ole, aina on joku paikka remontissa tai listat puuttuu. Mutta siellä on koettu paljon. Onneksi on oma koti ja oma rauha.

Sitten positiivisia ajatuksia rahasta. Onneksi pystyn tekemään töitä ja ansaita rahani. Paljon sitä ei ole mutta ihan tarpeeksi tavalliseen elämään. Taloudessa on kuitenkin kaksi työssäkäyvää aikuista. Emme me nälkää näe ja maksamme kyllä asuntolainamme ja laskumme. Pystyn myös varmasti tulevaisuudessa tekemään jotain ylimääräistäkin. Ensin vain opettelen rahan arvoa sekä uutta budjettiani.

Rakastan syksyä! Hämärtyvät illat kynttilän valossa. Lämpöiset villapaidat ja villasukat. Ihanaa aikaa.

Elämässä on paljon ihania asioita. Pelien ei saa antaa hallita ihan kaikkea. Velat eivät määritä sitä kuka olen. Täytyy elää ja nauttia vaikka elämä menikin vähän eri suuntaan mihin piti. Positiivista ja syksyistä maanantaita teillekin ketkä tämän luette 🧡

Millaista elämä oli ennen tätä ?

Vietän tässä lauantai-iltaa itsekseni ja aloin miettimään millaista kaikki oli ennen. Ennen tätä riippuvuutta ja rahahuolia. Kauhukseni huomasin, etten enää muista miltä minusta tuntui silloin. Vaikea muistaa enää muuta kuin  tämä nykyinen elämä. Vaikka siitä on vain reilu kaksi vuotta kun kaikki oli vielä hyvin.

Eniten haluaisin muistaa sen ajan raha-asioita. En ainakaan miettinyt rahaa koko ajan. Nyt se on mielessä aamusta iltaan. Ahdistus siitä ettei sitä ole. Ja vaikka sitä olisi vähän niin tuntuu ettei ole. Ennen minulla saattoi olla palkkapäivänä vielä vähän edellistä palkkaa jäljellä. Harvoin mutta joskus. Nyt sellaista tilannetta ei enää ole ollut.

Ennen raha ei poltellut. Sitä oli tilillä, käytin korttia ja väliä kurkkasin paljonko on jäljellä. Nykyään pelaan tai tuhlaan muuten kaiken heti. Pakko nostaa käteistä jotta edes pieni summa säästyisi. Kun kurkkaan tilille, se on aina nollilla. Uskomatonta miten niin voi tapahtua kuukaudesta toiseen!

Nykyään pankkilainaa on enemmän kuin ennen. Lainanlyhennykset isommat. Kuukausittaiset elämiskustannukset isommat lapsien myötä. Yksi joustoluotto jota maksamme vielä pois. Ja pian lisäksi ulosotto vie minulta osansa. Menot ovat siis paljon isommat.

Ennen en joutunut valehtelemaan. Nyt täytyy välillä keksiä valkoisia valheita miksei minulla ole rahaa tehdä sitä ja tätä. En halua ystävieni tietävän totuutta. Ennen en myöskään tuntenut häpeää kun radiosta tai telkkarista tuli lainamainoksia. Tai jos jossain yhteydessä muuten törmäsin velkoihin, peleihin, lainoihin. Tänään minua alkoi hävettämään kun katsoin Salkkareita ja siellä Ismo raaputti pelihimoissaan arpoja. Tuollainen minäkin olen.
Törmäsin myös taannoin eräässä keskustelussa sanontaan jossa joku asia oli kuin pikavippi. Hetken helpotus mutta seuraa perässä korkojen kera. Se aiheutti myös häpeää, etenkin kun mieheni oli paikalla myös.

"Vanhassa elämässä" omatuntoni oli puhdas. En potenut syyllisyyttä, epäonnistumista ja katumusta. Nykyään ne ovat mukanani aina. Kun katsoin miestäni, en miettinyt että olen pilannut hänen elämänsä.

Nykyään arvailen muiden ihmisten elämäntilanteita. Olen aina varma, että tuolla ihmisellä on varmaan hyvin rahaa. Hänellä on varmaan onnellinen elämä. Vaikka en tosiaan voi tietää mitä kenenkin elämässä tapahtuu. Eihän minustakaan voisi päällepäin todellakaan arvata näitä ongelmia! Silti tuntuu, että olen maailman ainut epäonnistunut velkainen ihminen.

Kunpa vielä joskus nauttisin elämästä täysillä. Nyt tämä tilanne pitää minua vielä otteessaan. Oikealla avulla pääsen varmasti vielä nauttimaan elämästä. Tavallisesta sellaisesta.

Panokset kovenee

Syy siihen miksi pelaamisen takia minulla on ollut koko paljon rahaa tai ei yhtään, oli panosten suuruus. Alussa pelailin yhden tai kahden euron panoksella mutta nälkä kasvaa syödessä.

Kerran päätin kokeilla kympin panosta kun pelitilillä oli ihan kiva voittosumma. Yllättäen se kannatti ja voitinkin vielä enemmän. Siitä lähtien pelailin silloin tällöin kympin panoksella. Ei mennyt kauaa kun kymppi oli peruspanos, sen pienemmillä en enää pelannut.

Kun päädyin lainakierteeseen mukaan, nousi panos vielä kahteenkymppiin. Lainat olivat usein 2000e luottoja. Nostin aina koko summan  ja laitoin pelitille 500e tai 1000e kerralla. Panos oli joka kerta 20e. Voitte laskea ettei 2000e kauaa kummittele tilillä jos ei voittoja tule. Se summa saattoi olla sileänä parhaimmillaan vartissa. Ja ei muutakun uusia tonneja lainaamaan.

Tietysti välillä kävi tuurikin ison panoksen kanssa. Olen kotiuttanut suuria summia. 10 000, 15 000 ja parhaimmillaan yli 20 000. Maksoin aina luottoja pois, nostin osan käteiseksi ja jätin osan pelirahaksi tilille. Jonkun aikaa kaikki pyöri ihan hyvin, sain aina luotot kuitattua pois ja elelin aika mukavasti.

Mutta pelihimo on voimakas ja voimistui voittojen myötä. Hyvin nopeasti velkani alkoi kasvaa kun voittoja ei enää tullutkaan. Saatoin olla onnellinen esim. 3000e voitosta vaikka minulla saattoi olla jo 40 000e lainaa taustalla. Tilanteen tajuaminen alkoi hämärtyä.

Loppuvaiheessa huomasin etten enää maksanut luottojakaan pois vaikka olisin voinut. Mielummin ostelin itselleni jotain tai pelasin lisää. Enää en voittanut isoja summia. Muutamia tonneja, se on tietenkin iso raha mutta ei minulle. Niin pahasti rahakäsitykseni on kärsinyt. Kun on nähnyt tilillään kymppitonneja ja kantanut mukanaan tuhansia euroja käteistä, ei enää muutamat sataset tunnu oikein miltään.

Tässä on se suurin haasteeni. Toki pelaamisen lopettaminen on myös suuri haaste mutta koen rahan arvon opettelun vaikeampana.

Pelihistoriani on suht lyhyt mutta sitäkin rankempi. Kaikki tapahtui äkkiä ja oma pää on ihan sekaisin. Toivottavasti Peli poikki-ohjelma toisi uusia näkökulmia. Ensi viikolla minulla on eka puhelu terapeutin kanssa, päivittelen siitäkin sitten tänne blogiin. :)

Elämän opettelua

Pelaaminen saa pään usein sumeaksi. Ei tule ajateltua kunnolla tai järkevästi. Kun on ollut jokusen päivän pelaamatta, tuntuu kuin aivot kirkastuisi. Se tuo yleensä mukanaan katumusta ja epätoivoa.

Olen ollut usein pelaamatta joitakin aikoja. Tällä kertaa lopettaminen on tuntunut kaikkein vaikeimmalta. Yleensä se on tapahtunut suht helposti eikä enää yhden päivän jälkeen tee edes mieli pelata. Kunnes koittaa seuraava peliputki.

Pelaamiseen liittyy usein toivo isosta voitosta ja silloin velka-asiatkaan ei niin pyöri mielessä. Nyt nekin ovat taas mielen päällä. Tuntuu, että pelaaminenkin on mielessä enemmän kuin yleensä.

Minun täytyisi keksiä asioita mitä tekisin pelaamisen tilalla. Asioita joista saisin iloa ja hyvää oloa. Toki minulla on paljon hommaa lasten ja kodin kanssa. Mutta ne asiat olen hoitanut myös pelien aikana joten ne eivät korvaa pelaamista.

Myös raha-asiat tarvitsevat paljon uusia tuulia. Pelien takia minulla on ollut aina joko paljon rahaa tai ei yhtään. En osaa elää normaalin rahamäärän kanssa. Tunnen nykyään suurta ahdistusta kun en voi ostaa mitä haluan. En voi ostaa itselleni enkä perheelleni. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen varakas. Teen suht pienipalkkaista työtä. Toki moni tekee pienemmälläkin palkalla. Kun minulla oli yhtäkkiä todella paljon rahaa, koin suurta mielihyvää kun sain ostaa perheelle mitä halusin. Reissuja, vaatteita yms. Nyt tuntuu niin turhauttavalta kun kaikki raha menee vain arjen välttämättömyyksiin. Ihan tavalliseen elämään. Olen vieraantunut tavallisuudesta.

Olisipa jossain kurssi minunlaisille. Opeteltaisiin elämä uudelleen. Se tuntuu niin hankalalle yksin. Tosin matkani on niin alussa vielä. Kun velat vihdoin ropisevat ulosottoon niin loppuu se jännitys. Ja kun työttömyyteni päättyy niin jää taas hieman enemmän rahaa käteen. Huhhuh, kyllä tässä työtä riittää. Haluan silti onnistua. Tiedän, että se tavallinen elämä on paljon nautinnollisempaa kuin riippuvuus.

Sinulle rakkaani

Tämä kirje on sinulle rakkaani.

Olemme olleet yhdessä jo vuosia. Sinä aikana olemme saaneet paljon. Yhteinen koti, lapset, paljon ihania muistoja ja hetkiä. Olemme myös selvinneet vuosien aikana aikamoisista menetyksistä. Ja nyt meitä koettelee tämä minun salasuhteeni, peliriippuvuus.

En oikein osaa puhua tästä aiheesta ääneen, kirjoittaminen on helpompaa. Ja tiedätkin sen jo, niin monta kertaa olen kertonut asioita viesteillä. Kasvotusten näkisin pettymyksen ja surun heti silmistäsi.

Olen hyväksynyt tämän sairauden jo aika hyvin. Tiedän, etten oikeasti ole tällainen enkä valinnut tätä sairautta itselleni. Pystyn jo elämään myös velka-asioideni kanssa. Mutta minun on vaikea hyväksyä sitä, ettei tämä kaikki koskettanut ja satuttanut vain minua. Sinua tämä kaikki satutti vielä enemmän.

Olet joutunut näkemään kuinka olen käyttänyt meidän yhteiset rahat ja säästöt. Ne rahat joille oli todella tärkeää käyttöä. Olet joutunut myös pettymään kun lapsemme tili tyhjeni. Ne hetket ovat niin häpeällistä ja kipeitä, etten meinaa pystyä edes ajattelemaan niitä. Enkä voi niitä ikinä korvata pennilleen takaisin vaikka kuinka haluaisin. Olet joutunut luopumaan sinun ja meidän unelmista sekä tavoitteista koska meillä ei enää ole rahaa ylimääräiseen.

Olet auttanut minua rahallisesti oikeastaan aina. Opiskeluiden aikana sekä silloin kun shoppailu on ollut vähän liian kivaa. Olet pitänyt huolen ettei jääkaappi ole tyhjä. Olet pitänyt huolen, että auton tankissa on bensaa. Olet antanut rahaa laskuja varten.

Raha on kuitenkin vain rahaa. Pahinta on, että olet joutunut pettymään niin monta kertaa. Luottamus on mennyt monesti. Pettymyksiä toistensa perään. Salaisuuksien paljastumista. Surua ja ahdistusta. Kaikista eniten kadun noiden asioiden aiheuttamista sinulle. Voisin ottaa kontolleni vaikka tuplasti velkani, jos vain saisin hyvitettyä tuon kaiken muun.

Olet myös joutunut etääntymään minusta. Peliriippuvuus teki kuilun meidän välille, ajatukseni eivät riittäneet muuhun kuin pelaamiseen tai sen suunnitteluun. Hyvinä kausina pääsimme taas lähemmäksi toisiamme ja muistin kuinka valtava ikävä minulla onkaan ollut.

Olet sanonut, että kadut sitä ettet puuttunut asiaan. Kuulema tiesit mutta suljit silmäsi asioilta. Älä rakas mieti sitä. Et olisi voinut tehdä tai sanoa mitään, mikä olisi estänyt tätä kaikkea tapahtumasta. Olisin tehnyt sen luultavasti silti. Tämä riippuvuus on vain niin voimakas.

Yritän työntää mielestäni pahimmat katumukset ja ahdistuksen pois sillä ne eivät poista tapahtumia. Ne vain tekevät oloni pahemmaksi. Yritän keskittyä tulevaan, rakentaa meille uutta ja parempaa elämää ilman olkapäälläni istuvaa pirua.

Haluan sanoa sinulle kuinka tärkeä olet. En voisi edes kuvitella elämääni ilman sinua. Olen todella kiitollinen, että olet vielä siinä kaiken tämän jälkeen. Mutta muista, että ymmärrän myös sen jos et enää jaksakaan kanssani. Moni ei olisi jaksanut näinkään pitkälle.

Lupaan yrittää kaikkeni. Olen aiemminkin luvannut kaikenlaista. Usean lupauksen olen rikkonut, yhteistyössä henkilökohtaisen piruni kanssa. Tälläkin kertaa sama piru pyörii kuvioissa mutta olen valmiimpi sen häätämiseen. En valmis mutta valmiimpi. Suurin voima on meissä ja meidän perheessä, teidät haluan pitää lähelläni.

Olen uskomattoman onnekas kun kaiken tämän jälkeen voin vielä nähdä silmissäsi pilkahduksia rakkaudesta. Niinä hetkinä uskon itsekin vahvasti siihen että onnistun.

Emme valinneet tälläistä elämää, se valitsi meidät. Ehkä joku päivä ymmärrämme miksi. Kiitos kun istut enkelinä toisella olkapäälläni. Rakastan sinua.

Peli poikki

Sain eilen sähköpostin, että Peli poikki-ohjelmani alkaa. Olen hakenut mukaan kesän alussa ja vihdoin on vuoroni.

Olen kuullut ohjelmasta hyviä kokemuksia. Erityisesti odotan terapeutin puheluita. Käyn nyttenkin keskustelemassa säännöllisesti mielenterveyspalveluiden piirissä mutta toivon pystyväni avautumaan puhelimessa täysin. Vielä on hankalaa kasvotusten puhua kaikesta. Ehkä puhelinyhteys on helpompi.

Täyttelin juuri tietojani sekä ensimmäiset tehtävät ohjelmaan. En saanut vielä suuria oivalluksia koska tiedostan ongelmani kyllä hyvin. En ajattele etteikö ongelmaa olisi. Ehkäpä tuleva puhelu ja tulevat tehtävät antavat uutta ajateltavaa.

Tapahtuisipa toipuminen silmänräpäyksessä. Olen vähän "mulle kaikki heti nyt"- tyyppinen ihminen enkä malttaisi odottaa. Tiedän kyllä, että tästä tulee elämäni pisin ja kivisin tie. Mutta sen läpi kulkeminen on varmasti sen arvoista.

Ristiriitoja

Viime aikoina on ollut paljon ristiriitaisia tunteita. En ole enää nauttinut pelaamisesta niin paljoa enkä saanut siitä niin paljon mielihyvää kuin ennen. Silti sitä on tehtävä. Pakko vaikkei oikeastaan edes jaksaisi enää.

Tulevasta ulosotosta on myös paljon erilaisia ajatuksia. Toisaalta odotan sitä. Loppuu muistutusmaksut ja viestit. Loppuu jännitys siitä koska tulee ensimmäinen haaste oikeudesta. Tietää varmaksi ettei voi enää velkaantua. Tietää myös, että palkasta jää ihan ok summa kunhan vaan pelit on loppu.
Toisaalta harmittelen niiden muutaman satasen perään mitkä menevät sitten ulosottoon. Harmittelen veronpalautusten perään. Tuntuu siltä, ettei enää voi tehdä mitään tai nauttia mistään. Olenhan ulosotossa. Pelkään, että puhelimeni hajoaa. Olen ostanut yleensä uuden aina osamaksulla operaattoriltani eikä se ole pian enää mahdollista. En tiedä saanko enää laskulle ostettua mitään

On vielä yksi pelko joka ei toivottavasti koskaan toteudu. Välillä mietin, mitä tekisin jos meille tulisi mieheni kanssa ero. Asunnon saaminen on hankalaa ilman luottotietoja. Samoin vakuutusten yms. Miten sitten selviäisin kun kukaan ei jakaisi talouden ruokakuluja kanssani. Ne ajatukset saavat karvani nousemaan pystyyn.

Oikeastihan ulosotto on mulle se ainut vaihtoehto. En pystyisi maksamaan velkojeni kuukausieriä. Tapahtuisipa kaikki pian ja loppuisi tämä ns. "välivaihe". Sitten olisin ulosotossa ja voisin alkaa opettelemaan uutta elämääni uudella budjetilla. Toivottavasti täysin ilman pelejä.

Minut hyväksyttiin Peluurin Peli poikki-ohjelmaan. Odotan sitä todella innolla ja toivon siitä olevan minulle paljon apua.

Normaali elämä, saapuisitpa pian. Mulla on paljon opeteltavaa ja pitkä matka luoksesi. Mutta tiedän sen olevan mahdollista.

Hallintaa

Yksi jännä ilmiö peliriippuvuudessa on harhaluulo, että pelejä voi hallita tai huijata. Itselle tulee se tunne, että on tilanteen herra.

Ei talletetulla summalla ole väliä. Oli se sitten 100e tai 105e, ei sillä pysty huijaamaan voittoja itselleen.

Iso harhaluulo on talletusten lukumäärä. Jospa jaan tämänkin summan lohkoihin, tottakai se antaa kun talletan usean summan! Siltä se tietenkin tuntuu kun teet 20 talletusta putkeen ja viimeisellä se sattuu antamaan. Tämä ruokkii käsitystä siitä, että talletuksia on hakattava sisään suuri määrä. Se ei vaan yleensä auta, sen 20 jälkeenkin jää usein nuolemaan näppejään.

Silläkään et voi peliä huijata, että pienennät tai suurennat panoksia. Ei pelit hämäänny, eivät ne ole eläviä.

Joskus pelit antavat useampana peli kertana peräkkäin. Se on ollut itselle aina paha paikka. Tuntunut juurikin, että olisin tilanteen herra. Nythän tämä alkoi luistaa! Lisää pökköä pesään. Ja yleensä se on päättynyt siihen, että kaikki meni.

Moni myös varmasti puhuu peleille. Pyytää, rukoilee, suostuttelee. Eivät ne kuule.

Näistä asioista huomaa, miten peleistä tulee kuin ihmissuhde. Niitä pitää elävinä, läheisinä. Haluaa uskoa, että ne haluavat sulle hyvää vaikka välillä täytyy koetella. Uskomatonta, miten ihmisen mieli voi kääntää asioita tämmöisiksi. Ei kukaan kenen mieli on terve ja ehjä pelien suhteen, luule että voi kommunikoida niiden kanssa.

Muistakaa kommunikoida niiden oikeasti läheisten kanssa. He usein jäävät, kun riippuvainen vaalii vain pelin kanssa muodostunutta suhdetta. Oikeat ihmiset, ne läheiset, he haluavat sulle hyvää. Heidän avullaan olet jo lähempänä sitä hetkeä, kun peli ei olekaan enää paras ystäväsi.

Huono parisuhde

Olen niin monesti yksin autolla ajaessa huutanut ja itkenyt ääneen. Niin kovaa kun kurkusta lähtee. Purkanut pettymystä ja tuskaa ulos. Niinä hetkinä olen tuntenut niin kovaa henkistä kipua, että henki on meinannut salpaantua.

Tuo kipu ja huutoitku on unohtunut heti seuraavan ihanan hetken koittaessa. Ei se haittaa, että välillä sattuu kun nyt on taas mahtavaa.

Olen vannonut, että seuraavan pettymyksen ja tuskan kohdalla tämä saa riittää. Ei enää ikinä. En jaksa tuntea näitä pettymyksiä ja kipuja. Mutta silti tässä ollaan edelleen. Tunteiden vuoristoradassa. Pettymyksiä toistensa perään, välissä muutama onnellinen hetki.

Miten ne onnelliset hetket voikaan aina mitätöidä sen kaiken pahan? Ihmismieli on kimurantti.

Olisipa olemassa turvakoti myös niille, ketkä lähtevät ja jättävät peliriippuvuuden. Tämä parisuhde on huono. Siltä ei saa mitään hyvää vastineeksi vaikka kuinka yrittää.

On-off suhde kuvaa tätä parisuhdetta hyvin. Mutta lopullinen lähteminen on vaikeaa. Vaikka tietää, ettei tässä ole mitään järkeä.

Peliriippuvuus, en haluaisi olla enää kanssasi. Me ei voida erota ystävinä, pesäeron täytyy olla lopullinen. Toivottavasti saan pian voimia lähteä, tarvitsen siihen varmasti myös apua. Mutta minusta tuntuu, että se odotettu eron hetki on jo lähempänä kuin ennen.

Ulosotto, mikä kamala kirosana

Olen aina pitänyt ulosottoa todellisena luuserin merkkinä. En voinut käsittää miten joku ajautuu semmoiseen tilanteeseen. Täysin käsittämätöntä. Jo pelkkä sanan kuuleminen saa karvat pystyyn.

Kun velkani kasvoivat, minulla meni melkein koko palkka niiden lyhennyksien maksamiseen. Ja niillä lyhennyksillä maksoin vain korkoa, itse laina ei lyhentynyt. Aloin olla yhteydessä velkaneuvojaan. Hän aina sanoi, että järkevintä olisi päästää velat ulosottoon. Se neuvo sai veren kiehumaan suonissa, saatoin sanoa neuvojallekin mielipiteeni aika painokkaasti.

Taistelin asiaa vastaan kauan. Aloin ottamaan selvää ulosotosta. Kaikki illat ja välillä yötkin haalin tietoa ja luin kokemuksia. Niitä löytyi yhtä paljon kuin ulosoton asiakkaitakin. Toisille se oli elämän pelastus ja käännekohta, toiset haukkuivat ja räyhäsivät palstoilla kuinka paskaa touhua.

Itselläni tapahtui vielä tuloissa muutos huonompaan, toivottavasti vain hetkellisesti. Silloin päätin, että nyt saa mennä. Päästän kaiken ulosottoon. Alkuun oli tarkoitus maksella sinne kunnes summa olisi sellainen, että voisin hakea Takuusäätiön takausta. Sittemmin kuulin neuvojalta, että minun tuloillani ei velkojani koskaan saa kuitattua. Ne tulevat kasvamaan tai ainakin pysymään samana ulosotossakin.

En ole tietenkään innoissani siitä, että luottotietoni menevät ja elämäni hankaloituu sen myötä. Mutta aloin kuitenkin löytää ulosotosta hyviäkin puolia ja olen nyt hyväksynyt asian omassa päässäni. Velkaantumiseni loppuu, se on tietenkin hyvä puoli. Lisäksi minun ei enää tarvitse huolehtia maksuista, joku tekee sen sitten puolestani. Laskin laskurilla mitä minulle jää palkasta käteen. Sehän on enemmän kuin pitkään aikaan!! Lyhennykset olivat paljon enemmän eikä niiden maksamisesta ollut sinänsä hyötyä kun velka ei lyhentynyt. Kun saan vielä pelaamiseni oikeasti kuriin, minulla alkaa olla ihan ok kuukausibudjetti.

Toki ne sataset mitkä menevät ulosottoon olisivat ihan kivat myös omalla tilillä. Olen kuitenkin ajatellut, että toiset maksavat autolainoja yms. Minä makselen tätä lainaa. Oppirahojani.

Ulosotto ja velkani eivät määritä minua ihmisenä. Voin kuitenkin olla oma itseni, ihan ok tyyppi, hyvä äiti, hyvä puoliso, hyvä ystävä, hyvä työntekijä. Ihan hyvä minä. Elämä on elämisen arvoinen vaikka tilillä olisi muutama satanen vähemmän. Minulla on silti asiat paremmin kuin monella muulla. Ja lisäksi minulla on rakas puoliso kenen kanssa jakaa talouden menoja.

Tämä tie on pelottava mutta luultavasti minulle se elämän käännekohta. Jospa suunta olisikin vain ylöspäin.

Kun mikään ei riitä

Aika palata muistelemaan niitä aikoja kun kaikki alkoi mennä todella pahasti pieleen. Mitä sitten tapahtui kun palkka ja muut killingit eivät enää riittäneet? Silloin kuvioihin saapui lainaaminen. Vipit, joustoluotot, kertalainat. "Rakkaalla" lapsella on monta nimeä.

Vannoin aina etten IKINÄ ota yhtäkään vippiä. Mutta niin se päivä vain koitti. Pelisessio päällä ja tili tyhjeni. Päädyin tutkimaan vippi-sivustoa. Pian jo täytin hakemusta ja nostin tililleni muutaman satasen. Näinkö helppoa ja nopeaa tämä on? Ekat vippailut olivat jokusen satasen ja sain ne kuitattua voitoilla pois. Uusi maailma oli avautunut.

Lainaaminenkin oli alkuun hallinnassa mutta kuten arvata saattaa, ei kauaa. Pian koitti syksyinen aamu jolloin sekin lähti käsistä. Lainasin ja pelasin. Kaikki meni. Tärisevin käsin googletin eri lainafirmoja joista saa rahan tilille heti. Lainasin, pelasin, lainasin, pelasin. Olin kuin sumussa enkä ajatellut mitään järkevää sillä hetkellä. Kun en enää löytänyt lainaa, olin velkaantunut yli 10.000e. Tunnissa.

Sumuverho väistyi ja tajusin mitä oli tapahtunut. Käsittämätön epätoivo ja huutoitku valtasi koko kropan. Romahdin täysin. Silloin tunnustin myös miehelleni suhteellisen pian. Se oli todella vaikeaa. Mieheni auttoi minut kuiville lainojen kanssa silloin. Se ei vain jäänyt viimeiseksi kerraksi.

Olen ottanut netistä valehtelematta varmasti kaikki mahdolliset lainat. Useaan kertaan. Olen yhdistellyt isommilla lainoilla ja ottanut pienet taas uudestaan. Olen googletellut lainafirmoja satoja tunteja, lähetellyt hakemuksia, pettynyt, riemuinnut, voittanut, hävinnyt. Olen ollut useamman kerran kuivilla ja velkaantunut taas.

Nyt en tiedä velkasummaani kokonaisuudessaan. Ja se tulee kasvamaan ulosottoon mennessään. Velkaneuvoja sanoi ettei minun tuloillani makseta velkoja ikinä, ei edes vaikka ne olisi paljon pienemmät. Hän väläytteli velkajärjestelyyn hakeutumista kun aika olisi sille sopiva. Katsotaan miten käy. Ehkä elämä antaa minullekin toisen mahdollisuuden.

Nykyhetki

Jos joku on jo eksynyt lukemaan blogiani niin saattaa miettiä mikä on nykytilanne pelaamisen kanssa. Ikävä kyllä olen pelannut edelleen. Välillä en ollenkaan ja välillä tulee ns. "putki".

Lopettaminen tuntuu järkevältä mutta samalla ahdistavalta. Etten enää koskaan pelaisi lempipeliäni tai nauttisi voitoista. Toisaalta en enää koskaan häviäisi enkä aiheuttaisi haittaa läheisilleni ja itselleni.

Raha on alkanut määritellä minua liikaa. Siksi pelaan, että saisin itselleni taas voittojen myötä elintasoa. Vielä kun ennen ulosoton alkamista ehtisin. Tuntuu, että ilman rahaa ja pelejä en ole mitään. Onhan elämä pyörinyt noiden kahden asian ympärillä jo kauan.

Olen hukannut kaiken keskellä itseni kokonaan. En tiedä kuka olen ilman pelejä. Ne ovat olleet onneni ja murheeni. Olen toki nauttinut elämästäni muutenkin mutta silti pelit ja raha on määrittäneet minua koko ajan. Ne ovat hiljaa nakertaneet itsetuntoani, järkeäni, kykyäni nauttia elämän pienistä iloista. Ne ovat vieneet minulta kyvyn huolehtia taloudesta sekä kyvyn ymmärtää rahan arvoa. Ne ovat myös pahentaneet ostosriippuvuuttani sekä suistaneet minut velkahelvettiin.

Olen velkaa paljon. Mutta kaikista suurin velka on miehelleni. Olen saanut häneltä enemmän rahallista tukea kun olisi kuulunut saada. Ja joka kerta olen silti vielä sössinyt asiani. Olen hänelle velkaa myös tavallisen arjen. Arjen, jossa ei olisi näitä huolia ja murheita. Arjen, jossa hänen ei tarvitsisi pelätä seuraavaa katastrofia tai yhteisen tilin tyhjenemistä.

Velkojani en saa koskaan maksettua kokonaan mutta paras mitä voisin tehdä, on lopettaa. Lopettaa pelit, velkaantuminen sekä valehtelu. Se olisi paras asia miehelleni, läheisilleni ja ennen kaikkea itselleni.

Sinä rakas ihminen siellä, joka et ole vielä yhtä syvällä suossa kuin minä. Lopeta. Lopeta ennenkuin tilanne on liian paha. Pystyt siihen kyllä. Minäkin aion pystyä.

Liitännäisriippuvuus

Olen aina rakastanut shoppailla. Netissä, kaupoilla, kirppareilla. Vaatteita, kosmetiikkaa, asusteita, lastenvaatteia, kodin tavaraa. Mutta peliriippuvuuden myötä minulle kehittyi kunnon ostoriippuvuus.

Välillä rahaa oli voittojen myötä paljon enemmän kuin yleensä, se laukaisi tietenkin kovan tarpeen kuluttaa sitä. Raha poltteli tilillä. Jos ei päässyt kaupoille, oli tuhlattava netissä. Ostin kaiken mitä näin. En oikein miettinyt tarvitsenko kyseistä tavaraa. Pääasia, että sai tuhlata.

Ostamisesta katosi kuitenkin se juju. En enää arvostanut ostamiani asioita, ne olivat vain ostoksia muiden joukossa. Osa ostoksista saattoi päätyä käyttämättömänä myyntiin myöhemmin. En edes iloinnut sen kummemmin tavaroistani, olihan niiden ostaminen arkipäivää.

Kun voitto kilahti tilille, minun täytyi usein ostaa heti jotain. Alitajunnassa tiesin pelaavani voitot takaisin kasinolle, uskon että siksi täytyi aina ostaa mahdollisimman pian edes jotakin. Jotta siitäkin voitosta jäisi edes pieni konkreettinen asia.

Ruokakaupassa käyminenkin on muuttunut hyvin erilaiseksi. En ole koskaan tykännyt laskea sentilleen mitä ostan mutta viime aikoina ruoankin ostaminen on ollut holtitonta. Silloin kun rahaa on ollut, olen haalinut kärryyn kaiken mahdollisen. Täysin miettimättä, täysin laskematta.

Olen yrittänyt vähentää ostamista viime aikoina, en ole vielä sitä pystynyt kokonaan lopettamaan. Pian täytyisi opetella, että ostan vain kun tarvitsen jotain. Rahatilannekaan ei enää salli holtitonta tuhlaamista. Ja haluan tietenkin oppia taas normaalit kulutustavat. Rahan arvo ja ostokäyttäytyminen ovat vääristyneet kahden vuoden aikana todella pahasti. Minulla on paljon opeteltavaa mutta hei, olenhan osannut nuo asiat ennenkin. Ehkä ne palautuvat sieltä vielä, täytyy vain tehdä töitä sen eteen.

Aion pitää jonkun aikaa ostolakkoa. Ostan vain ruokaa ja muita päivittäisiä tarvikkeita. Muuta ostan vain jos välttämättä tarvitsen. Ruokalaskua aion pienentää käymällä kaupassa vain kerran viikossa. Kerralla viikon tarvikkeet, uskon ruokalaskun olevan paljon pienempi.

Toivon saavani jokusen roposen jopa säästöön vaikka rahatilanne onkin kinkkinen. Uskon, että tarkkaan harkittua ja säästöillä hankittua tavaraa arvostaa paljon enemmän!

Tili tuli, tili meni

Postauksen otsikko tarkoittaa monelle sitä, kun palkkapäivänä näpyttelee laskut maksuun ja katsoo mitä jää jäljelle. Silloin usein todetaan, että "tili tuli, tili meni". Näin saatoin itsekin todeta vaikka jäihän sinne tilille joka kuukausi kuitenkin rahaa laskujen jälkeen. Tuo sanonta sai noin pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa uuden merkityksen.

Aika pian yksin pelailun aloittamisen jälkeen kävi ensimmäinen "hupsista". Oli palkkapäivän aamu. Maksoin laskut ja pakkailin tavaroita perheen pientä lomareissua varten. Ajattelin kokeilla onneani, jospa tulisi taas lisää reissurahaa.

Satanen meni, toinenkin. Homma jatkui kunnes tili näytti enää yhtä yksinäistä satasta. Kamala tuskanhiki ja paniikki iski, mitä menin tekemään? Millä ihmeellä maksan nyt osani reissusta? En todellakaan kehtaa tunnustaa miehelleni mikä ylilyönti pääsi tapahtumaan.

Ratkaisuna laitoin ne viimeisetkin killingit pelitilille. Sillä kertaa kävi ihme ja voitin takaisin kaiken mitä hävisin. Sain siis kuivata tuskanhien ja nauttia reissusta.

Nuo viime hetken pelastukset saavat mielen ajattelemaan, että kun tarpeeksi laittaa rahaa niin ne saa aina takaisin. Joskus niin käy mutta useimmiten ei. Sen olen saanut kahden vuoden aikana huomata monesti. Usein luulee myös "osaavansa" pelata, mukamas huijata peliä antamaan takaisin hävittyjä rahoja. Se on sitä omaa harhaluuloa kun luulee hallitsevansa peliä. Oikeastihan peli hallitsee ihmistä ja kasinoilla ainut voittaja on itse kasino.

Toinen "hupsista" tapahtui aika pian ensimmäisen jälkeen. Sillä kertaa ei tapahtunut pelastusta, koko palkka oli pelattu viimeistä euroa myöten jo palkkapäivänä. Silloinkin rahalle olisi todella ollut muuta käyttöä, olimme järjestämässä tärkeitä juhlia. Ei auttanut kuin tunnustaa asia miehelle. Hän oli aika järkyttynyt mutta uskoi etten tekisi niin toista kertaa. Uskoin myös itsekin niin sillä hetkellä.

Pikkuhiljaa tilin pelaamisesta tuli tapa. Joskus voitin, joskus en. Toisina kuukausina elin normaalisti ja paremminkin voittojen takia. Pelailin niitä myös takaisin kasinolle tasaisesti, raha kiersi kehää koko ajan. Joinain kuukausina minulle jäi pelaamisen jälkeen vain kymppejä, ehkä satanen. Sillä kitkuttelin niin pitkälle kun pääsin. Loppukuun mies teki yhteiset ostokset.

En edes muista milloin olisin pärjännyt koko kuukauden palkallani. Tai olisin ollut pelaamatta palkastani euroakaan. Näiden kahden vuoden aikana niin ei ole tainnut käydä kertaakaan.

Voiton huumaa

Mikä pelaamisessa aiheuttaa riippuvuutta? Syitä ja pelaamistapoja on varmasti melkein yhtä monta kuin pelaajaakin. Uskon kuitenkin voittojen olevan suuri syy. Nälkähän kasvaa syödessä. Itsellä ainakin nälkä ja panokset kasvoivat voittojen myötä.

Muistan kuinka kokeilin ensimmäisen kerran nettikasinoa. Mieheni oli bongannut kasinon työreissullaan, joku työkaveri suositellut. Se oli värikäs, monipuolinen ja hauska. Pelit oli ihan eri tasoa kuin kaupan pelikoneissa! Ei siitä vielä himoa syntynyt mutta olihan se hauskaa.

Pelailimme silloin tällöin mieheni kanssa jokusen kympin euron panoksella. Minulla ei ollut edes omia tunnuksia, pelihetket vietettiin miehen tunnuksilla. Sitten tuli se viikonlopun aamu kun voitimme useamman satasen. Vau! Yhtäkkiä olikin ylimääräistä. Sen kunniaksi lähdimme ostoksille ja syömään. Mieheni voitti myöhemmin myös suuremmankin summan, silläkin rahalla lähdettiin reissuun. Nautittiin perheen kesken kylpylästä, ostoksista ja ravintoloista.

Loin aika pian omatkin tunnukset kasinolle. Pelailin silloin tällöin, lähinnä palkkapäivän kunniaksi. Pari vuotta sitten kesällä olin saanut isomman tilin. Aamukahvia hörppiessä päätin kokeilla onneani, panos kohosi kahteen euroon. Bonuskierrosten aikana näytölle ilmestyi "BIG WIN" teksti. Tilini saldo näytti yli 2000 euroa. Se tunne oli jotain ihan uskomatonta! Häkellyksissäni soitin miehelleni ja äidilleni ja hehkutin uskomatonta tuuria.

Jälkeenpäin olen ajatellut, että juuri tuo voitto ohjasi minua kohti riippuvuutta. Huomasin, että isommalla panoksella myös voitot ovat isommat. Pääsin voitoillani ostoksille. Pystyin ostamaan enemmän kuin yleensä, niin kotiin kuin itsellenikin. Lisäksi minulla oli hieman enemmän rahaa, jota tallettaa pelitille. Aikamoinen noidankehä.

Sinä kesänä kaikki oli vielä suht hallinnassa mutta varoitusmerkit jo ilmoilla. Eihän niitä itse huomaa. Tai halua huomata.

Vannomatta paras

Oletko koskaan miettinyt miten joku voi tulla riippuvaiseksi pelaamisesta? Napin painamisesta ja kierrosten katselusta. Eihän siinä ole mitään koukuttavaa niinkuin esimerkiksi päihteissä! Niin, näin minä ajattelin, kunnes itse joudun siihen kamaluuteen sisälle.

Oletko koskaan miettinyt miten joku voi pilata taloutensa niin, että joutuu ulosottoon? Eihän ihmisen tarvitse kuin maksaa laskunsa ja vältellä niitä pikavippejä. Minä en ainakaan koskaan sorru sellaiseen! Niin, ajattelin näinkin ennenkuin jouduin siihenkin soppaan.

Vielä pari vuotta sitten olin tavallinen nuori nainen ilman suurempia ongelmia. Velkana vain talolaina. Elämä pyöri perheen, ystävien ja työn ympärillä. Maksoin laskuni aina ajallaan ja raha-asiani olivat kunnossa. Pelasin kolikkopelejä silloin tällöin kauppareissulla. Joskus mieheni kanssa saatoimme kokeilla onneamme nettikasinolla. Kaikki oli harmitonta. Kaikki oli vielä hallinnassa.

Tänään kaikki on toisin. Enää en mieti miten joku voi tulla riippuvaiseksi. Tai velkaantua. Nyt tiedän.

Tässä blogissa aion kertoa miten kaikki alkoi. Miten kaikki jatkui. Toivottavasti tulen myös kertomaan miten kaikki päättyy. Ehkä vielä joku päivä voin todeta, että ohi on. Ja silloin voin todeta oppineeni paljon, kantapään kautta tietenkin. Ehkä blogini ja mietteeni auttavat juuri sinua. Sinua, joka olet ehkä samassa tilanteessa kanssani. Ehkä joku tajuaa lopettaa ajoissa. Ehkä joku saa hyviä neuvoja. Ehkä joku saa lohdutusta ja vertaistukea.

Tervetuloa tutustumaan minun tarinaani.