Eilen Peli poikki-ohjelman terapeutti soitti viimeisen seurantapuhelun. Nyt on ohjelma virallisesti ohi ja todistusta odottelen.
Oli ihanaa päästä kertomaan, että pelaaminen on nyt ollut täysin pois jo yli 2kk. Muutenkin olen saanut kaikki hyviä oivalluksia ja ajatuksia matkan varrella. Terapeutti uskoi minun onnistuvan. Ja ekaa kertaa uskon näin myös itse!
Toisesta Peli poikki kierroksesta ei ole vielä kuulunut. Voi olla etten sittenkään osallistu siihen. Homma kulkee nyt niin hyvin, ehkä tuolla jossain on joku joka tarvitsee sitä enemmän kuin minä. Tilanne oli vielä niin tulenarka kun ilmoittauduin mukaan uudestaan, nyt tuntuu niin vakaalle että harkitsen tarkkaan lähdenkö toiselle kierrokselle vai en.
Ja sitten siihen yllätykseen... Meille selvisi joku aika sitten, että perheemme kasvaa yhdellä pienellä ihmisen alulla. ❤️ Voi tätä epäuskon ja onnen määrää, näin se elämä vie. Taas yksi hyvä syy pitää kiinni tästä pelittömyydestä ja toipumisesta.
