Oman mielen ohjelmistopäivitys

Nyt vihdoin päivittelen blogin puolelle tilannetta, olen viime aikoina uppoutunut täysin Instagramin ihmeelliseen maailmaan uuden tilini tiimoilta. Se on toiminut hyvänä motivaattorina repsahduksen jälkeen.

Takana on nyt 16 päivää ilman pelejä, puolikas kuukausi siis täynnä! Fiilis on pitkästä aikaa hyvä ja tunnen oloni taas suht normaaliksi. Ei ole ollut mitään pelihimojakaan.

Sain suljettua vihdoin kasinon jolla pelasin. Kasinoita on tullut suljettua niin paljon ja olen tehnyt matkan varrella monia toimia estääkseni pelaamisen. Siksi kesällä oli hankala löytää kasinoa mihin sai tilin luotua. Kun sellaisen löysin, oli sulkeminen pitkissä kantimissa. Mutta nyt se on tehty! Olo on taas turvallinen.

Olen viime aikoina pohtinut paljon elämääni ja tunteitani. Se on poikinut uusia oivalluksia ja antanut lisäpuhtia toipumiseen. Olen tajunnut miten pienetkin asiat voivat jäädä hankaloittamaan elämää, vaikkei sitä ole edes itse tajunnut. 

Olen aina ollut ihan ok tyyppi jolla on ollut kavereita. Silti olen tuntenut jääväni hieman muiden varjoon, en ole koskaan ollut se suosittu ihminen. Minua ei ehkä ole kuunneltu tarpeeksi ja olen usein kokenut jääväni kakkoseksi. Tämmöiset asiat herkässä teini-iässä ovat ehkä jättäneet minuun sittenkin pienen tyhjiön. En ole sitä ennen edes tajunnut kunnes tällä viikolla näin aiheeseen liittyvän unen. Unessa olin nyt aikuisena samanlaisissa tilanteissa kuin nuorena. Paljon ihmisiä ympärillä mutta silti yksinäinen olo. Kukaan ei kuuntele ja kaikki puhuivat päälleni. 

Aamulla heräsin tuon unen jälkeen ja tajusin, että tässä on yksi pienisuuri asia elämässäni. Se on jäänyt vaivaamaan minua vaikken ole asiaa ennen tajunnut. Niin löysin taas yhden syyn mikä on varmasti vaikuttanut pelaamiseeni. Mitään suosiota ja huomiota ei enää näin aikuisena kaipaa. Mutta tottakai sisälläni asuu aina se herkkä nuori joka joskus olin. Se ihminen haki onnellisuutta ja tyhjiön täytettä peleistä.

Huomasin myös, että olen ollut viime aikoina todella pahalla tuulella. Etenkin miehelleni. Tämä eskaloitui eilen ja päätin että nyt loppuu! En jaksa olla enää vihainen, en halua purkaa tätä pahaa oloa rakkaimpiini. Kirjoitin kaikki pienetkin mieltä painavat asiat paperille ja kävimme ne läpi mieheni kanssa. Hän vastaili kysymyksiini ja kävimme aika riitaisaakin keskustelua pitkin iltaa. Mutta se kannatti. Saimme pitkästä aikaa puhuttua suoraan puolin ja toisin, se vaikutti välittömästi väleihimme. Muistin miksi rakastan tuota ihmistä vierelläni. 

Tämmöiset oman mielen "ohjelmistopäivitykset" pitäisi tehdä tasaisin väliajoin. Monesti ehtii hukkua liian syvälle arkeen ja omiin ongelmiinsa. Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Uskon, että nyt minulla on taas paremmat eväät toipumiseenkin. Ja onnellisempaan arkeen.

Pelaamatta paras somettaa!

Olen jo pitkään haaveillut perustavani anonyymin Instagram-tilin blogini tiimoilta. Nyt semmoinen on perustettu ja löydätte sen siis nimellä pelaamattaparas. Tervetuloa seuraamaan tiliäni! ⭐

Tuhlaajatytön paluu

Takana on luvattoman pitkä hiljaisuus enkä tiedä onko täällä enää ketään postauksiani lukemassa. On kuitenkin aika kertoa mitä nykyään kuuluu.

Tämän hiljaisuuden aikana minusta on tullut jälleen äiti. Ollaan siis eletty vauva-arkea kaikkine ihanuuksineen ja kamaluuksineen. Jälleen pieni ihminen on sujahtanut elämäämme ja tuntuu kun hän olisi ollut siinä aina.

Olen ollut nyt pitkään kotona. Nautin tästä todella paljon mutta kun työt poistuivat arjestani, toi se mukanaan myös ikäviä asioita. 

Kaikki sujui loistavasti kunnes tuli kesä ja sen myötä lomarahat. Vanhat tavat alkoivat nousta pintaan ja pian olinkin jo etsimässä kasinoa johon saisin luotua tilin. Sellainen löytyi, montakin itseasiassa. Sen jälkeen elämä on ollut taas yhtä vuoristorataa. Olen pelannut, hävinnyt, voittanut, itkenyt, nauranut, jännittänyt, elänyt pelaajan elämää joka solullani. Mutta kaikista suurin näistä on ollut häviäminen. Pelaamiseni on edennyt nyt siihen pisteeseen ettei mikään voitto auta, kaikki painuu takaisin sinne mistä on tullutkin. Raha ja voittaminen ei ole enää pääosassa, ainoastaan pelaamisella on väliä.

Kaiken tämän myötä rahan arvo on jälleen hävinnyt. Mikään raha ei tunnu miltään eikä mitään arvosta. Jos jää 400e laskujen jälkeen, se ei tunnu miltään ja pelaan sen. En osaa enää olla niin että, tililläni olisi rahaa. Surullista mutta oloni on melkein turvallisempi tyhjällä tilillä. Tuttu ja turvallinen olotila, ei vaaraa pelaamisesta. 

Olen ollut myös pelaamatta näiden kuukausien aikana mutta kyllä pelit on paljon pyörineet arjessa mukana. Se tuntuu niin riipaisevalta, 8kk pelaamattomuus on mennyttä. Nyt pitäisi löytää voimaa aloittaa alusta. Sitä ei vain meinaa löytyä mistään.

Olen jonossa Peli poikki ohjelmaan uudestaan. Se oli viimeksi itselle suuri apu ja haluan yrittää uudestaan. Etenkin kun A-klinikka kontaktini katkesi työntekijän työuran päättymiseen. Asiakkuuteni siirrettiin takaisin mielenterveyskeskuksen puolelle.

Tässä nyt pieni tiivistelmä tilanteestani. Palailen asioiden äärelle tarkemmin pian. Toivottavasti vielä joku lukee tätä blogia ja lähtee tälle matkalle mukaani, kohti uutta pelaamattomuutta.

Aika katsoa budjettia silmästä silmään

Nyt olen ottanut todella suuren askeleen. Vaikka ole yli kolmekymppinen, en ole koskaan laskenut menojani ja tehnyt budjettia rahoilleni. Nyt vihdoin ja viimein sen tein! Ainakin osittain.

Olen tykännyt elää rahojeni kanssa hetkessä. Olen ostanut mitä olen halunnut ja rahat ovat aina loppuneet kesken kuukauden. En ole koskaan laskenut kaikkia menojani yhteen. Olen vain napsutellut laskut maksuun sen kummempia miettimättä.

Nykyisessä parisuhteessani olemme eläneet aika saman kaavan mukaan. Emme ole olleet tietoisia menojen määrästä emmekä oikein muustakaan. Molemmilla on omat rahat omilla tileillä mutta ne ovat kuitenkin yhteisiä. Se maksaa jolla on rahaa. Tämä on korostunut peliriippuvuuteni aikana ja jälkeen, olemme puhuneet rahasta vielä vähemmän. Suuri oivallus on se ettei budjetointi ja talouden tarkastelu ole vain köyhemmille. Vaikka olisi kuinka rikas, budjetointi ja järjestely on aina järkevää! Tasapainoinen talous ei tarkoita sitä, että on varaa kulkea laput silmillä. 

Nyt oli aika katsoa tätä asiaa ensimmäistä kertaa perinpohjin. Olemme olleet hetken tauolla lainanlyhennyksistä jotka palaavat pian. Olen stressannut kamalasti miten rahat sitten riittävät ja päätin, että ne laitetaan riittämään.

Vielä en ole päässyt niin pitkälle, että olisin budjetoinut jokaisen euron mutta hyvässä alussa ollaan. Ensimmäisenä listasin kaikki kuukausittaiset laskumme ja lainamme paperille summineen. Senttejä en laskenut mutta pyöristin summat tasalukuihin. Lisäksi osa laskuista tulee harvemmin kuin kerran kuussa, niistä laskin keskiarvon joka on lähellä totuutta. Samaan paperiin vielä merkkasin punaisella ne menot mistä voisimme tinkiä.

Loppusummasta olin toisaalta järkyttynyt mutta myös yllättynyt. Olin ajatellut meidän menojen olevan enemmän kuussa. Loppusummaksi sain noin 2200e/kk. Tämä sisältää lainat, sähkö+siirto, vesi, vakuutukset, autojen verot, lasten päivähoito, puhelinlaskut ja netti, pari osamaksua, jätemaksut ja suoratoistopalvelut. Summa on keskiarvo, kesäisin tietenkin vähemmän ja talvisin enemmän sähkölaskusta johtuen. 

Näistä kuluista säästöä syntyy pian kun saamme autot vaihdettua. Nykyään maksamme kovat verot, tulemme säästämään satasia vuodessa uuden autojärjestelyn myötä. Myös päivähoitomaksumme laskevat pian ja poistuvat hetkeksi kokonaan. Osamaksut kun saamme pois, vapautuu taas rahaa. Vakuutusten kohdalla haluaisin myös tehdä pientä tarkastelua. Sovimme, että siirrämme lainanhoitotilille tuon keskiarvon verran ja mahdollisuuksien mukaan hieman enemmän, näin saamme sieltä maksettua kaiken ja varaudumme samalla talven kalliimpia kuukausia varten.

Teitä varmasti kiinnostaa mitkä ovat taloutemme tulot. Meillä tulee joka kk yhteensä rahaa noin 3900e, tulevaisuudessa enemmän kun palkkani suojaosuus nousee. Tämä sisältää palkat sekä lapsilisät. Heräsikin heti kysymys budjettia laatiessa, mihin kaikki raha katoaa kun aina ollaan niin peeaa.

Seuraavana toimenpiteenä sovimme siirtävämme joka kuukauden ruokabudjetin S-pankin tilille. Keskitämme S-ryhmään joten tämä on järkevä päätös. Sovimme minun siirtävän vähemmän ja mieheni siirtää enemmän. Vielä emme sopineet lopullista summaa, se selvinnee kokeilemalla. Ajattelin jos kokeilemme aluksi 500euroa, riittäisikö se koko kuukaudelle. Bensarahojen kohtalo on vielä auki, mikäli siirrämme ne samalla niin summan oltava toki isompi.

Sen jälkeen on menot kuitattu ja ruokaraha turvassa. Joten molempien tilille jää vielä rahaa niin sanottuihin muihin hankintoihin. Vaatteet ym. Näistä rahoista aloimme molemmat säästää, asetimme pankeissamme käyttöön systeemin jossa jokaisesta korttiostosta siirtyy rahaa säästöön. Itselläni menee euro aina toiselle tilille, mieheni laittoi hieman isomman summan. Olen säästänyt tässä kuussa jo 40e! Jos pääsen joka kuukausi tuohon säästöön, kertyy mukava pieni summa esimerkiksi joulua varten.

Katsotaan miten tämä lähtee etenemään. Suuria askelia on otettu, paljon on vielä parannettavaa ja opeteltavaa. Mutta uskon meidän onnistuvan ja olemme matkalla kohti parempaa taloutta ja mielenrauhaa! 

Puoli vuotta eikä suotta

Tänään tuli täyteen puoli vuotta pelaamattomuutta. Kippis sille! Tätä etappia odotin kovasti, tuntuu tosi merkittävältä saavuttaa puolen vuoden rajapyykki. Mahtava fiilis, vihdoin pystyin tähän.

Mitä puolessa vuodessa on ehtinyt tapahtua peliriippuvuuden ja velkojen suhteen? Listaan tähän kaikki tällä hetkellä mieleen tulevat asiat.

- Mieliala on kohentunut paljon. Ahdistus ja ärtyneisyys on vähentynyt. 

- Olen pystynyt keskittymään paremmin läheisiini sekä työhön. Ajatukset eivät enää pyöri peleissä joten mieleen mahtuu vihdoin kaikki tärkeät asiat. Jaksan paremmin.

- En elä enää pelihetkestä tai rahapäivästä seuraavaan. Ennen kerkesin suunnitella pelihetkeä viikkoja ennen palkkapäivää. Palkkapäivä oli vain pelipäivä.

- Rahanarvon ymmärrys on alkanut palata. Ennen tonnitkaan eivät tuntuneet enää miltään, sataset varsinkaan. Nyt jokainen euro on merkityksellinen.

- Shoppailu on vähentynyt. En osta enää ostamisen ilosta joka päivä jotakin.

- Tilini ei ole tyhjä heti palkkapäivänä. En ole vielä oppinut budjetoimaan rahoja koko kuukaudelle mutta parannus on jo huima. Rahani kestävät n. 3viikkoa.

- Olen maksanut ulosottoa koko tämän ajan ja velat valuneet sinne peräkanaa. Osaan suhtautua asiaan ilman suurempia ahdistuksia. Olen myös tottunut pienempään palkkaan.

- Olen saanut maksettua pienempiä velkoja pois, kaikkia ei tarvinnut päästää ulosottoon. Olen ylpeä asiasta, vaikkei ne pikkusummat olisi lopputulosta paljoa heilauttaneet. Periaate on kuitenkin tärkeämpi. Tärkeintä on etten ole velkaantunut enää. 

- Pystyin tähän ja halu jatkaa on suuri. Olen ylpeä saavutuksestani enkä todellakaan halua pilata tätä, pelit eivät ole sen arvoisia.

- Peli-impulssit ja ajatukset ovat vähentyneet huimasti. Jos impulssi tulee, se menee ohi nopeasti.

- Näen valoa tunnelin päässä. Kaikki tuntuu valoisammalta kun ei enää pelaa.

Siinä nyt jokunen ajatus mitä tämä puoli vuotta on tuonut mukanaan. Pelaaminen tuntuu niin kaukaiselta, ihan kuin siitä olisi kauemmin kuin puoli vuotta. Tällä tiellä jatketaan, en malta odottaa että kokonainen vuosi tulee täyteen! 

Kaikkimullehetinyt

Oon tosi kärsimätön ja olisi ihanaa kun kaikki tapahtuisi heti. Se on pahinta toipumisen tässä vaiheessa.

Nyt kun ei enää pelaa, pää toimii suhteellisen normaalisti. Kamalinta on se ettei näitä riippuvuuden seurauksia saa korjattua yhtä nopeasti kuin omaa henkistä oloa.

Maksan paria luottoa/osamaksua joita en aio päästää ulosottoon. Tää rahojen vähyys on piinallista, tekisi mieli tehdä ylimääräisiä lyhennyksiä ja nauttia velan pienenemisestä. Tätä tunnetta en saa ulosoton kanssa, summa kun ei lyhene.

Pienempää luottoa olen operoinut tänä vuonna enemmän. Olen saanut jokusessa kuukaudessa maksettua melkein 600e. Jäljellä enää 140e, taidan saada tämän nollaan ensi palkkapäivänä. Toki se tekee ison loven kuukausibudjettiin mutta en malta odottaa sitä fiilistä. Vihdoin saldona 0e! Olen maksanut ylimääräistä aina kun olen pystynyt, vaikka edes 10e. Olen myynyt tarpeetonta tavaraa ja vaatetta lyhennyksiä varten. Helposti tuo 600e ei ole lyhentynyt mutta hitsi vie miten hyvältä tuntuu vihdoin toimia oikein näissä asioissa. 

Isompi luotto onkin sitten tiukemmassa. Vielä 9000e maksettavaa. Onneks pian saan lisää maksukykyä kun saan pienemmän luoton pois. Halu maksaa on suuri, kyky pienempi. Se tuskastuttaa mutta tiedän, että joku päivä sekin on nollassa. Menee toki vuosia mutta teen kyllä kaikkeni asian eteen.

On ollut hienoa huomata, että ymmärrys rahaa kohtaan on alkanut normalisoitua. Ennen se oli vain pelimerkkejä. Ei sitä pitänyt rahana tai tajunnut ottavansa rahaa lainaksi. Kaikki oli vain pelimerkkejä, voitoilla ne kuittaantuu kuitenkin. Nyt ymmärtää paremmin rahanarvoa ja osaa arvostaa sitä. Tästä on hyvä jatkaa lyhennysten tekemistä, leuka pystyssä kohti parempaa tulevaisuutta! 

Suuret setelit

Nyt kun pelaamisesta on jo hyvä tovi, olen uskaltanut hieman tutkia menneitä aikoja syvemmin. Tällä viikolla vihdoin onnistuin tutkimaan tilitietojani niiltä ajoilta kun pelaaminen oli pahimmillaan.

Tutkin verkkopankista tiliotteet sekä talouden tasapaino osion. Lukemat oli kyllä aika kylmää kyytiä. Löysin kolme sellaista kuukautta jolloin tililleni on tullut yhteensä aivan järkyttävät summat rahaa. Yksi summa oli 88 000e. Aivan järkyttävä määrä rahaa yhden kuukauden aikana. Se sisältää lainoja uudestaan ja uudestaan sekä voittoja. Ja tietenkin ne voitot on painuneet takaisin, eihän noista rahoista koskaan mitään ole jäänyt jäljelle. 

Luulin tuon summan olevan isoin kunnes löysin kaksi vielä pahempaa kuukautta. 120 000e sekä kaiken huippuna 139 000e. Nuo lukemat konkretisoi sen, kuinka helvetin syvässä suossa on ollut. Ne muistuttivat myös siitä, että ei ole mitään väliä kuinka paljon pelaa ja voittaa. Niistä rahoista ei koskaan jää jäljelle mitään. Koska voittaminen ruokkii pelaamista, ikuinen noidankehä. 

Järkytys oli aluksi kova mutta nyt olen iloinen, että tutkin kaikki oikeat luvut. Niistä sai todellakin lisää motivaatiota, ei enää ikinä tätä paskaa! Se on ohi nyt. Näinkin pahasta riippuvuudesta on mahdollista selvitä! 🏆

Viime kuukausien tilastot näytti jo tavallisen, pienituloisen ihmisen luvuilta. Niitä oli silti mielenkiintoista käydä läpi, näyttäisi edelleen menevän vähän liikaa rahaa huvi puolelle. Hyvä muistutus siitä, että aina voi vähän jostain nipistää ja säästää. Hyvää treeniä omalle mielelle, rahanarvon käsittäminen alkaa taas muotoutua. 

Uusi normaali

Pelaamattomuudesta on tosiaan tullut uusi normaali. Huomasin sen tänään kun en muistanut enää kauan olen ollut pelaamatta. Jouduin selaamaan whatsapp-viesteistä jotta sain tietää onko takana kohta 4kk vai 5kk. Aika on mennyt niin hurjaa vauhtia ja vihdoin ajatukset ovat pääsääntöisesti ihan jossain muualla kun peleissä. Tosi mahtava fiilis!

Viimeisin pelikertani oli syksyllä syyskuun viimeinen päivä, palkkapäivänä. Aina kun palkkapäivä lähenee, voi hurrata taas yhtä onnistunutta kuukautta. En kaipaa yhtään sitä tunnetta kun tili oli tyhjä samana päivänä kun palkka kilahti. Pahimmassa tapauksessa laskut maksamatta ja kaikki rahat kasinolla. Onneksi pääsääntöisesti maksoin laskut ensin ja vasta sitten mokasin. Takana on myös pari surullista kertaa jolloin kaikki jäi maksamatta. 

Toki tiedostan päivittäin olevani peliriippuvainen. Tai ehkä nyt voisin jo sanoa melkein toipunut peliriippuvainen. En vain enää kaipaa pelejä. En haaveile tallettamisesta ja voittamisesta. Tietyt hetket, äänet, paikat, jopa tuoksut saattavat laukaista peliajatuksia. Mutta ne eivät enää ole sellaisia jotka kannustavat pelaamaan taas. Ne ovat vain välähdyksiä mielen sopukoista, ihmisen muisti on niin hurja. 

Vaikka kipuilen paljon velkojen ym. kanssa, on elämäni nyt parempaa kuin vuosiin! Olen selvinnyt aika paljosta ja suunta on edelleen toivottavasti vain ylöspäin. Ainiin, takana on tosiaan pian jo 5kk pelaamatta. Pian jo puoli vuotta! 🏆

Hengissä ollaan

Ahdistus hieman helpottanut taas viime päivinä. Helpompi hengittää kun norsu ei istu rinnan päällä aamusta iltaan. Kovin on vaihtelevat fiilikset kaiken kanssa.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Se pitää kyllä hyvin paikkaansa. Juttelin taannoin erään kanssa joka on käynyt velkajärjestelyn läpi säilyttäen talonsa. Hän kertoi prosessista ja kokemuksistaan. Tämän keskustelun jälkeen ahdistus lisääntyi vaikkei mitään ikävää tullutkaan ilmi. 

Iski suuri tuska siitä etten koskaan onnistuisikaan saamaan uutta mahdollisuutta. Kaikki tapaukset katsotaan yksilöllisesti ja kohdallani voidaan todeta, että ehei, ei uutta mahdollisuutta sinulle. Tekisin mitä vain, että saisin vielä yhden tsäänssin. 

Kohdallani on menossa nyt välivaihe. Pelaaminen on loppunut ja melkein kaikki velat valuneet ulosottoon. Olen saanut pienemmät maksettua pois ja lyhentelen vielä pari velkaa ilman ulosottoa. En oikein voi nyt muuta tehdä kuin odottaa, maksaa ja toivoa. Stressaavaa kun pää toimii taas kirkkaasti pelaamattomuuden ansiosta mutta mitään suuria muutoksia tähän velka-asiaan en voi tehdä. Tätä on nyt vain lusittava ja euro eurolta makseltava. Paremman huomisen toivossa. ❤️

Hirvittävän kammottava ahdistus

Tänään iski pitkästä aikaa aivan järkyttävä ahdistus tästä kaikesta. Miten helvetissä mulle on voinut käydä näin? Miten selviän tulevista vuosista näiden kaikkien velkojen sekä niiden tuomien tunteiden kanssa?

Surettaa kamalasti se ettei velkani lyhene ulosotossa vaikka maksan joka kuukausi. En siis tule niistä eroon pääsemään maksamalla, kamalan ahdistava ajatus. Olisi ihana maksaa joka kuukausi ja huomata summan lyhenevän. Voisi nauttia työn tuloksista ja laskeskella koska vapaus koittaa. Kohdallani tämä on todellakin vankila.

Tilanteeni vuoksi minulle on moni ammatti-ihminen ehdottanut hakeutumista velkajärjestelyyn sitten kun sen edellyttämät asiat ja aikamääreet täyttyvät. Tämän aion tehdäkin, onhan se ainut mahdollisuuteeni tavalliseen elämään.

Eniten mietityttää se, että miten hakemuksen käy kun aion hakea järjestelyä säilyttäen talomme. Suurin syy tähän on se, että talosta on pankille lainaa vielä todella suuri summa. Talon arvo taas ei ole lähelläkään lainamme määrää. Myyntitilanteessa siis meille jäisi niskaan iso määrä pankkilainaa. Mikäli talo edes menisi kaupaksi, onhan se todella surullinen ja keskeneräinen tönö. Haluaisin myös ettei pienet lapsemme menettäisi kotiaan. He ovat täysin syyttömiä äitinsä tilanteeseen. 

Olen ottanut paljon selvää viime aikoina velkajärjestelystä. Tieto lisää tuskaa ja välillä myös helpottaa. Kokemuksien mukaan jotkut ovat saaneet järjestelyn suht helposti vaikka takana olisi riippuvuutta ja pikalainoja. Toiset taas eivät ole saaneet vaikka ovat yrittäneet useasti. Tiedän, että jokaisen hakemus käsitellään yksilöllisesti eikä kenenkään tilannetta voi verrata. Silti ahdistaa jo etukäteen jos en koskaan saakaan toista mahdollisuutta. 

Pääasiassa olen aika sinut tämän kaiken kanssa mutta näinä päivinä tekisi mieli vain itkeä peiton alla. Kuolla häpeään ja ahdistukseen. Miten nettikasinot voivat saattaa ihmisen tähän tilanteeseen? Pahinta on se kun joskus onnistui voittamaan. Voittojen takia tilanne pysyi hengissä, lainat otettiin ja voitoilla maksettiin. Tästä syntyi suuri illuusio siitä, että tilanne on hallinnassa. Ainahan lainat saa pois voitoilla. No eipä sitten lopulta saanutkaan ja tässä ollaan.

Toivottavasti huomenna tuntuu jo paremmalla. Itseasiassa tämän kirjoittaminen jo auttoi hieman. Onneksi on tämä blogi johon purkaa tuntojaan. 

Kateellinen ulosottovelalliselle?

Nostatin tällä viikolla verenpaineitani lukemalla kommentteja MTV uutisen alta. Kyseessä oli uusin juttu Jenna Mäkelästä. (Pakko sanoa väliin, että go Jenna! Teet upeaa työtä. Muistakaa lukea hänen kirjansa, tarina hänen peliriippuvuudestaan.)

Jenna esiintyi siis telkkarissa aiemmin aiheena velkaantuminen. Jutussa oli myös muita asiantuntijoita kommentoimassa. Juttu itsessään oli hyvä. Jennan tarina oli ennestään jo itselle tuttu, velkaantunut peliriippuvuuden vuoksi satojatuhansia ja on velkoineen ulosotossa. 

Asiantuntijoiden mielipiteet olivat myös hyvä. Korona-aika tulee kasvattamaan velkaantuneiden määrää ja olisi aika tehdä asioille jotain. Helpottaa hieman velkaantuneiden elämää sekä tehdä ongelma näkyväksi. Suuri syy velkojen salailuun ja tilanteen pahenemiseen on se, ettei velkaantunut kehtaa myöntää tilannetta ja pyytää apua. Myös nykyinen ulosottosysteemi tarvitsee ehdottomasti uudistamista. Eikä luottojen ja lainojen helppo saanti ainakaan auta asiaa. Lisäksi perintätoimistojen häikäilemätön toiminta ja kulujen kasvatus olisi saatava kuriin. En muista oliko nämä kaikki asiat itse jutussa, pakko oli läiskiä tähän kaikki ärsyttävät epäkohdat mukaan.

Mutta takaisin postauksen alkuperäiseen aiheeseen, ne kommentit.. Jutussa mainittiin että velat vanhenevat 15 vuodessa jonka jälkeen viimeistään olisi velkavankeus ohi. Ja tästäkös ihmiset pillastuivat. Todella moni kommentoi, että miksikäs tässä itse sitten maksaa esimerkiksi asuntolainaa 20 vuotta kun voi vaan hölmöillä ja selviää 15 vuodella. Erästä naisihmistä harmitti kovin, että tytär oli juuri ottanut 20 vuoden asuntolainan ja tämmöinen ihminen saa velat anteeksi 15 vuodessa. Todella montaa harmitti se, että heidän on maksettava maksunsa ja on olemassa ihmisiä ketkä saavat velkansa joskus anteeksi. 

Aivan käsittämätön ajatusmaailma.. Kun maksat sitä asuntolainaa, maksat sitä itsellesi. Saat loppujen lopuksi sen asunnon omaksesi ja se on sinun omaisuutta sekä varallisuutta. Voit myydä sen ja saat siitä rahaa. Miksi olet kateellinen ulosottovelalliselle? Häneltä otetaan palkasta joka kuukausi iso siivu kysymättä, ketään ei kiinnosta selviääkö lopulla rahalla elämästä. Tästä ei jää käteen mitään, ei omaisuutta eikä varallisuutta. Jää vain ahdistus, paska maku suuhun sekä persaukisuus. Sen lisäksi et saa omistaa lähes mitään, et saa otettua välttämättä vakuutuksia ja puhelinliittymiä, tietyt työpaikat menevät ohi suun, asunnonsaanti vaikeutuu ja olet muutenkin yhteiskunnan pohjasakkaa. Olet ulosotossa.

Isolla osalla velallisista on taustalla joku trauma, tapaturma tai muu suuri elämänmullistus. Joku tilanne mikä on ajanut tähän hirveään tilanteeseen. On sairauksia, riippuvuuksia, puolison kuolema, konkurssi, työttömyys jne. Ei kukaan ole syntynyt haaveenaan ulosotto ja velkahelvetti.

Jutun alla oli paljon haukkumista, lyttäämistä ja pilkkaamista. En ihmettele miksei suurin osa uskalla myöntää omaa tilannettaan kun suhtautuminen on tätä luokkaa. Ihmiset ajattelevat meistä velallisista todella hirveitä asioita ja olettavat meidän kaikkien olevan vain välinpitämättömiä elämänsä sössijöitä. Uskon, että jokaisen haukkuvan lähipiiristä löytyy henkilö tai useampi jolla on ongelmia rahan kanssa sekä mahdollisesti velkaa. Sitä kun ei päällepäin näe. Ei kenenkään otsassa lue "ylivelkaantunut". Voin vannoa ettei minustakaan osaisi kukaan arvata missä tilanteessa olen.

Olisiko jo aika antaa ihmisarvo takaisin myös velallisille? Emme me ole pahoja ihmisiä. Emme me saa virheitämme anteeksi ilman tuskaa ja kärsimystä. Ei tämä velkaongelma tartu vaikka meidät kohtaisikin ihmisinä. Rauhaa ja rakkautta kaikille, oli sitten velkaa tai ei. 

Oivalluksia

A-klinikan käynnit ovat olleet harvassa töiden sekä sairastelun vuoksi. Välit venyvät pitkiksi mutta toisaalta se on ollut ihan hyväkin juttu. Olen käyntien välissä ehtinyt oivaltaa paljon uusia asioita joita käsitellä seuraavalla kerralla. Jälleen olen saanut uuden oivalluksen siitä, miksi sairastuin peliriippuvuuteen.

Olen aina pelannut jonkun verran mutta se on pysynyt hallinnassa. Aluksi pelikoneet ja myöhemmin nettikasinot. Kasinoiden kohdalla en ehtinyt kauaa pelata maltilla kunnes alkoi tapahtua. 

Aluksi pelasin about kerran kuussa pienen summan enkä haikaillut kasinoille välissä. Se oli lähinnä palkkapäivän pieni kokeilu, ei muuta. Sitten elämässä alkoi tapahtua hurjan paljon kerralla. Tuli kriisiä ja tuskaa toisensa jälkeen jatkuvalla syötöllä. Yritän pysyä anonyymina toistaiseksi joten en kovin tarkkaan erittele kaikkia tapahtumia. Läheisiä kuoli yllättäen, musta surupuku tuli tutuksi. Lisäksi meitä kohtasi suuri menetys joka liittyi omaisuuteen ja talous meni kuralle. Työkuviot meni uusiksi toisella meistä ja kaikki tuntui kaatuvan päälle todella pahasti. 

Ennen näitä tapahtumia elämäni oli ollut todella tasaista ja turvallista. Ei mitään suuria mullistuksia, lähinnä rauhaa ja rakkautta. Perusturvallisuus pääsi horjumaan ensimmäistä kertaa todella pahasti ja tämän seurauksena aloin lääkitsemään itseäni peleillä. Pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.

Pelit veivät ajatukset muualle ja antoivat elämään jännitystä. Voitot toivat onnistumisen tunteita. Voitoilla sain lääkittyä oloani ostamalla kaikkea mahdollista. Pian pelaaminen kuitenkin karkasi niin pahasti käsistä ettei voitoillakaan ollut enää väliä. Mutta enpähän tuntenut kaikkia elämäntilanteeseen liittyviä tunnetiloja ja tunsin koko ajan toivoa. Josko sieltä tulisi iso voitto.. 

Nyt olen ollut pelaamatta melkein 4kk ja kaikki tunteet ja pelot ovat päässeet valloilleen. Kaikki ne joita tukahdutin peleillä. Huomaan pelkääväni menetyksiä ja muita kriisejä todella paljon. En ehtinyt pelkäämään niitä pariin vuoteen pelien vuoksi mutta nyt kaikki puskee pintaan. Kaikkien kriisien vuoksi olen siis ollut todella ahdistunut ja pelokas. Vasta nyt sen huomaan sillä pelit peittivät sen kaiken alleen.

Olen todella onnellinen kun löysin luultavasti sen perimmäisen syyn tälle kaikelle. Pääsen käsittelemään asioita uudella tavalla ja ymmärrän taas itseäni paremmin. Oivallukset auttavat tällä matkalla eteenpäin. 

Uusi vuosi, uusi minä

Pitkästä aikaa täällä taas! Kuukauden hiljaiselo on johtunut sairastelusta sekä raskauden tuomista ikävistä oireista. Nyt taas olo hieman parempi niin jaksaa keskittyä muuhunkin kuin hengissä selviämiseen.

Vihdoin alkoi vuosi 2021! Tämä vuosi on toivottavasti ensimmäinen täysin pelitön vuosi hetkeen. Pelittömyyttä on nyt takana 3kk, aika on mennyt nopeasti ja suht helposti. Aiemmin 3kk on ollut pelittömyyden maksimi, repsahdus tullut aina tässä vaiheessa. Nyt ei tee edes mieli repsahtaa. Olen oppinut jo niin hyvin elämään nykyisen rahatilanteen kanssa.

On ollut ihmeellistä kun rahaa on ollut koko ajan edes vähän. Ihan kuun lopussa saattaa tili olla lähes nollilla mutta ennen tili tyhjeni jo palkkapäivänä. Edistys on siis todella huima. Lisäksi rahattomuus on nykyään aiheuttanut kamalaa turvattomuutta. Toki olo oli turvaton kun pelasi kaiken mutta se rahattomuus oli kuitenkin tuttua. Nautin todella suuresti kun voin mennä kauppaan ja ostaa itse ostokseni. Ihan huikea fiilis!

Huomasin myös, että ostomaniani on laantumaan päin. Kävin kiertelemässä alennusmyynneillä enkä ostanutkaan kaikkea mitä näin. Ostin muutaman jutun jotka tulivat todella tarpeeseen. Monessa kaupassa keräsin jo käsiini kasan vaatteita mutta totesin etten niitä tarvitse. Niin vaatteet palasivat hyllyyn ja tilin saldo kiitti. 

Peliajatukset eivät ole täysin hävinneet. Usein joku tietty ohjelma, ääni tai muu asia laukaisee hetkelliset ajatukset. Lempipelini pohjautui erääseen elokuvaan. Tämä elokuva tuli vastaan Netflixissä ja voi pojat! Hieman houkutteli päästä hakkaamaan rahaa kasinolle ja nauttia jännityksestä. Mutta nämä ajatukset menevät todella pian ohi, enemmän nautin tästä nykytilanteesta.

Tällä hetkellä siis elämä luistaa ihan kivasti. Hieman stressaa miten käy kun keväällä kulut kasvavat monenkin asian takia, kumpa selvittäisiin taloudellisesti. Toivottavasti tasaisemmat ajat ovat edessä. Parhaiten asiaa edistää tietenkin tämä pelaamattomuudessa pysyminen.

Mukavaa vuotta 2021 kaikille, toivottavasti tämä on on teidänkin kohdalla pelitön vuosi!