Aika palata muistelemaan niitä aikoja kun kaikki alkoi mennä todella pahasti pieleen. Mitä sitten tapahtui kun palkka ja muut killingit eivät enää riittäneet? Silloin kuvioihin saapui lainaaminen. Vipit, joustoluotot, kertalainat. "Rakkaalla" lapsella on monta nimeä.
Vannoin aina etten IKINÄ ota yhtäkään vippiä. Mutta niin se päivä vain koitti. Pelisessio päällä ja tili tyhjeni. Päädyin tutkimaan vippi-sivustoa. Pian jo täytin hakemusta ja nostin tililleni muutaman satasen. Näinkö helppoa ja nopeaa tämä on? Ekat vippailut olivat jokusen satasen ja sain ne kuitattua voitoilla pois. Uusi maailma oli avautunut.
Lainaaminenkin oli alkuun hallinnassa mutta kuten arvata saattaa, ei kauaa. Pian koitti syksyinen aamu jolloin sekin lähti käsistä. Lainasin ja pelasin. Kaikki meni. Tärisevin käsin googletin eri lainafirmoja joista saa rahan tilille heti. Lainasin, pelasin, lainasin, pelasin. Olin kuin sumussa enkä ajatellut mitään järkevää sillä hetkellä. Kun en enää löytänyt lainaa, olin velkaantunut yli 10.000e. Tunnissa.
Sumuverho väistyi ja tajusin mitä oli tapahtunut. Käsittämätön epätoivo ja huutoitku valtasi koko kropan. Romahdin täysin. Silloin tunnustin myös miehelleni suhteellisen pian. Se oli todella vaikeaa. Mieheni auttoi minut kuiville lainojen kanssa silloin. Se ei vain jäänyt viimeiseksi kerraksi.
Olen ottanut netistä valehtelematta varmasti kaikki mahdolliset lainat. Useaan kertaan. Olen yhdistellyt isommilla lainoilla ja ottanut pienet taas uudestaan. Olen googletellut lainafirmoja satoja tunteja, lähetellyt hakemuksia, pettynyt, riemuinnut, voittanut, hävinnyt. Olen ollut useamman kerran kuivilla ja velkaantunut taas.
Nyt en tiedä velkasummaani kokonaisuudessaan. Ja se tulee kasvamaan ulosottoon mennessään. Velkaneuvoja sanoi ettei minun tuloillani makseta velkoja ikinä, ei edes vaikka ne olisi paljon pienemmät. Hän väläytteli velkajärjestelyyn hakeutumista kun aika olisi sille sopiva. Katsotaan miten käy. Ehkä elämä antaa minullekin toisen mahdollisuuden.
torstai 29. elokuuta 2019
Nykyhetki
Jos joku on jo eksynyt lukemaan blogiani niin saattaa miettiä mikä on nykytilanne pelaamisen kanssa. Ikävä kyllä olen pelannut edelleen. Välillä en ollenkaan ja välillä tulee ns. "putki".
Lopettaminen tuntuu järkevältä mutta samalla ahdistavalta. Etten enää koskaan pelaisi lempipeliäni tai nauttisi voitoista. Toisaalta en enää koskaan häviäisi enkä aiheuttaisi haittaa läheisilleni ja itselleni.
Raha on alkanut määritellä minua liikaa. Siksi pelaan, että saisin itselleni taas voittojen myötä elintasoa. Vielä kun ennen ulosoton alkamista ehtisin. Tuntuu, että ilman rahaa ja pelejä en ole mitään. Onhan elämä pyörinyt noiden kahden asian ympärillä jo kauan.
Olen hukannut kaiken keskellä itseni kokonaan. En tiedä kuka olen ilman pelejä. Ne ovat olleet onneni ja murheeni. Olen toki nauttinut elämästäni muutenkin mutta silti pelit ja raha on määrittäneet minua koko ajan. Ne ovat hiljaa nakertaneet itsetuntoani, järkeäni, kykyäni nauttia elämän pienistä iloista. Ne ovat vieneet minulta kyvyn huolehtia taloudesta sekä kyvyn ymmärtää rahan arvoa. Ne ovat myös pahentaneet ostosriippuvuuttani sekä suistaneet minut velkahelvettiin.
Olen velkaa paljon. Mutta kaikista suurin velka on miehelleni. Olen saanut häneltä enemmän rahallista tukea kun olisi kuulunut saada. Ja joka kerta olen silti vielä sössinyt asiani. Olen hänelle velkaa myös tavallisen arjen. Arjen, jossa ei olisi näitä huolia ja murheita. Arjen, jossa hänen ei tarvitsisi pelätä seuraavaa katastrofia tai yhteisen tilin tyhjenemistä.
Velkojani en saa koskaan maksettua kokonaan mutta paras mitä voisin tehdä, on lopettaa. Lopettaa pelit, velkaantuminen sekä valehtelu. Se olisi paras asia miehelleni, läheisilleni ja ennen kaikkea itselleni.
Sinä rakas ihminen siellä, joka et ole vielä yhtä syvällä suossa kuin minä. Lopeta. Lopeta ennenkuin tilanne on liian paha. Pystyt siihen kyllä. Minäkin aion pystyä.
Lopettaminen tuntuu järkevältä mutta samalla ahdistavalta. Etten enää koskaan pelaisi lempipeliäni tai nauttisi voitoista. Toisaalta en enää koskaan häviäisi enkä aiheuttaisi haittaa läheisilleni ja itselleni.
Raha on alkanut määritellä minua liikaa. Siksi pelaan, että saisin itselleni taas voittojen myötä elintasoa. Vielä kun ennen ulosoton alkamista ehtisin. Tuntuu, että ilman rahaa ja pelejä en ole mitään. Onhan elämä pyörinyt noiden kahden asian ympärillä jo kauan.
Olen hukannut kaiken keskellä itseni kokonaan. En tiedä kuka olen ilman pelejä. Ne ovat olleet onneni ja murheeni. Olen toki nauttinut elämästäni muutenkin mutta silti pelit ja raha on määrittäneet minua koko ajan. Ne ovat hiljaa nakertaneet itsetuntoani, järkeäni, kykyäni nauttia elämän pienistä iloista. Ne ovat vieneet minulta kyvyn huolehtia taloudesta sekä kyvyn ymmärtää rahan arvoa. Ne ovat myös pahentaneet ostosriippuvuuttani sekä suistaneet minut velkahelvettiin.
Olen velkaa paljon. Mutta kaikista suurin velka on miehelleni. Olen saanut häneltä enemmän rahallista tukea kun olisi kuulunut saada. Ja joka kerta olen silti vielä sössinyt asiani. Olen hänelle velkaa myös tavallisen arjen. Arjen, jossa ei olisi näitä huolia ja murheita. Arjen, jossa hänen ei tarvitsisi pelätä seuraavaa katastrofia tai yhteisen tilin tyhjenemistä.
Velkojani en saa koskaan maksettua kokonaan mutta paras mitä voisin tehdä, on lopettaa. Lopettaa pelit, velkaantuminen sekä valehtelu. Se olisi paras asia miehelleni, läheisilleni ja ennen kaikkea itselleni.
Sinä rakas ihminen siellä, joka et ole vielä yhtä syvällä suossa kuin minä. Lopeta. Lopeta ennenkuin tilanne on liian paha. Pystyt siihen kyllä. Minäkin aion pystyä.
keskiviikko 28. elokuuta 2019
Liitännäisriippuvuus
Olen aina rakastanut shoppailla. Netissä, kaupoilla, kirppareilla. Vaatteita, kosmetiikkaa, asusteita, lastenvaatteia, kodin tavaraa. Mutta peliriippuvuuden myötä minulle kehittyi kunnon ostoriippuvuus.
Välillä rahaa oli voittojen myötä paljon enemmän kuin yleensä, se laukaisi tietenkin kovan tarpeen kuluttaa sitä. Raha poltteli tilillä. Jos ei päässyt kaupoille, oli tuhlattava netissä. Ostin kaiken mitä näin. En oikein miettinyt tarvitsenko kyseistä tavaraa. Pääasia, että sai tuhlata.
Ostamisesta katosi kuitenkin se juju. En enää arvostanut ostamiani asioita, ne olivat vain ostoksia muiden joukossa. Osa ostoksista saattoi päätyä käyttämättömänä myyntiin myöhemmin. En edes iloinnut sen kummemmin tavaroistani, olihan niiden ostaminen arkipäivää.
Kun voitto kilahti tilille, minun täytyi usein ostaa heti jotain. Alitajunnassa tiesin pelaavani voitot takaisin kasinolle, uskon että siksi täytyi aina ostaa mahdollisimman pian edes jotakin. Jotta siitäkin voitosta jäisi edes pieni konkreettinen asia.
Ruokakaupassa käyminenkin on muuttunut hyvin erilaiseksi. En ole koskaan tykännyt laskea sentilleen mitä ostan mutta viime aikoina ruoankin ostaminen on ollut holtitonta. Silloin kun rahaa on ollut, olen haalinut kärryyn kaiken mahdollisen. Täysin miettimättä, täysin laskematta.
Olen yrittänyt vähentää ostamista viime aikoina, en ole vielä sitä pystynyt kokonaan lopettamaan. Pian täytyisi opetella, että ostan vain kun tarvitsen jotain. Rahatilannekaan ei enää salli holtitonta tuhlaamista. Ja haluan tietenkin oppia taas normaalit kulutustavat. Rahan arvo ja ostokäyttäytyminen ovat vääristyneet kahden vuoden aikana todella pahasti. Minulla on paljon opeteltavaa mutta hei, olenhan osannut nuo asiat ennenkin. Ehkä ne palautuvat sieltä vielä, täytyy vain tehdä töitä sen eteen.
Aion pitää jonkun aikaa ostolakkoa. Ostan vain ruokaa ja muita päivittäisiä tarvikkeita. Muuta ostan vain jos välttämättä tarvitsen. Ruokalaskua aion pienentää käymällä kaupassa vain kerran viikossa. Kerralla viikon tarvikkeet, uskon ruokalaskun olevan paljon pienempi.
Toivon saavani jokusen roposen jopa säästöön vaikka rahatilanne onkin kinkkinen. Uskon, että tarkkaan harkittua ja säästöillä hankittua tavaraa arvostaa paljon enemmän!
Välillä rahaa oli voittojen myötä paljon enemmän kuin yleensä, se laukaisi tietenkin kovan tarpeen kuluttaa sitä. Raha poltteli tilillä. Jos ei päässyt kaupoille, oli tuhlattava netissä. Ostin kaiken mitä näin. En oikein miettinyt tarvitsenko kyseistä tavaraa. Pääasia, että sai tuhlata.
Ostamisesta katosi kuitenkin se juju. En enää arvostanut ostamiani asioita, ne olivat vain ostoksia muiden joukossa. Osa ostoksista saattoi päätyä käyttämättömänä myyntiin myöhemmin. En edes iloinnut sen kummemmin tavaroistani, olihan niiden ostaminen arkipäivää.
Kun voitto kilahti tilille, minun täytyi usein ostaa heti jotain. Alitajunnassa tiesin pelaavani voitot takaisin kasinolle, uskon että siksi täytyi aina ostaa mahdollisimman pian edes jotakin. Jotta siitäkin voitosta jäisi edes pieni konkreettinen asia.
Ruokakaupassa käyminenkin on muuttunut hyvin erilaiseksi. En ole koskaan tykännyt laskea sentilleen mitä ostan mutta viime aikoina ruoankin ostaminen on ollut holtitonta. Silloin kun rahaa on ollut, olen haalinut kärryyn kaiken mahdollisen. Täysin miettimättä, täysin laskematta.
Olen yrittänyt vähentää ostamista viime aikoina, en ole vielä sitä pystynyt kokonaan lopettamaan. Pian täytyisi opetella, että ostan vain kun tarvitsen jotain. Rahatilannekaan ei enää salli holtitonta tuhlaamista. Ja haluan tietenkin oppia taas normaalit kulutustavat. Rahan arvo ja ostokäyttäytyminen ovat vääristyneet kahden vuoden aikana todella pahasti. Minulla on paljon opeteltavaa mutta hei, olenhan osannut nuo asiat ennenkin. Ehkä ne palautuvat sieltä vielä, täytyy vain tehdä töitä sen eteen.
Aion pitää jonkun aikaa ostolakkoa. Ostan vain ruokaa ja muita päivittäisiä tarvikkeita. Muuta ostan vain jos välttämättä tarvitsen. Ruokalaskua aion pienentää käymällä kaupassa vain kerran viikossa. Kerralla viikon tarvikkeet, uskon ruokalaskun olevan paljon pienempi.
Toivon saavani jokusen roposen jopa säästöön vaikka rahatilanne onkin kinkkinen. Uskon, että tarkkaan harkittua ja säästöillä hankittua tavaraa arvostaa paljon enemmän!
maanantai 26. elokuuta 2019
Tili tuli, tili meni
Postauksen otsikko tarkoittaa monelle sitä, kun palkkapäivänä näpyttelee laskut maksuun ja katsoo mitä jää jäljelle. Silloin usein todetaan, että "tili tuli, tili meni". Näin saatoin itsekin todeta vaikka jäihän sinne tilille joka kuukausi kuitenkin rahaa laskujen jälkeen. Tuo sanonta sai noin pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa uuden merkityksen.
Aika pian yksin pelailun aloittamisen jälkeen kävi ensimmäinen "hupsista". Oli palkkapäivän aamu. Maksoin laskut ja pakkailin tavaroita perheen pientä lomareissua varten. Ajattelin kokeilla onneani, jospa tulisi taas lisää reissurahaa.
Satanen meni, toinenkin. Homma jatkui kunnes tili näytti enää yhtä yksinäistä satasta. Kamala tuskanhiki ja paniikki iski, mitä menin tekemään? Millä ihmeellä maksan nyt osani reissusta? En todellakaan kehtaa tunnustaa miehelleni mikä ylilyönti pääsi tapahtumaan.
Ratkaisuna laitoin ne viimeisetkin killingit pelitilille. Sillä kertaa kävi ihme ja voitin takaisin kaiken mitä hävisin. Sain siis kuivata tuskanhien ja nauttia reissusta.
Nuo viime hetken pelastukset saavat mielen ajattelemaan, että kun tarpeeksi laittaa rahaa niin ne saa aina takaisin. Joskus niin käy mutta useimmiten ei. Sen olen saanut kahden vuoden aikana huomata monesti. Usein luulee myös "osaavansa" pelata, mukamas huijata peliä antamaan takaisin hävittyjä rahoja. Se on sitä omaa harhaluuloa kun luulee hallitsevansa peliä. Oikeastihan peli hallitsee ihmistä ja kasinoilla ainut voittaja on itse kasino.
Toinen "hupsista" tapahtui aika pian ensimmäisen jälkeen. Sillä kertaa ei tapahtunut pelastusta, koko palkka oli pelattu viimeistä euroa myöten jo palkkapäivänä. Silloinkin rahalle olisi todella ollut muuta käyttöä, olimme järjestämässä tärkeitä juhlia. Ei auttanut kuin tunnustaa asia miehelle. Hän oli aika järkyttynyt mutta uskoi etten tekisi niin toista kertaa. Uskoin myös itsekin niin sillä hetkellä.
Pikkuhiljaa tilin pelaamisesta tuli tapa. Joskus voitin, joskus en. Toisina kuukausina elin normaalisti ja paremminkin voittojen takia. Pelailin niitä myös takaisin kasinolle tasaisesti, raha kiersi kehää koko ajan. Joinain kuukausina minulle jäi pelaamisen jälkeen vain kymppejä, ehkä satanen. Sillä kitkuttelin niin pitkälle kun pääsin. Loppukuun mies teki yhteiset ostokset.
En edes muista milloin olisin pärjännyt koko kuukauden palkallani. Tai olisin ollut pelaamatta palkastani euroakaan. Näiden kahden vuoden aikana niin ei ole tainnut käydä kertaakaan.
Aika pian yksin pelailun aloittamisen jälkeen kävi ensimmäinen "hupsista". Oli palkkapäivän aamu. Maksoin laskut ja pakkailin tavaroita perheen pientä lomareissua varten. Ajattelin kokeilla onneani, jospa tulisi taas lisää reissurahaa.
Satanen meni, toinenkin. Homma jatkui kunnes tili näytti enää yhtä yksinäistä satasta. Kamala tuskanhiki ja paniikki iski, mitä menin tekemään? Millä ihmeellä maksan nyt osani reissusta? En todellakaan kehtaa tunnustaa miehelleni mikä ylilyönti pääsi tapahtumaan.
Ratkaisuna laitoin ne viimeisetkin killingit pelitilille. Sillä kertaa kävi ihme ja voitin takaisin kaiken mitä hävisin. Sain siis kuivata tuskanhien ja nauttia reissusta.
Nuo viime hetken pelastukset saavat mielen ajattelemaan, että kun tarpeeksi laittaa rahaa niin ne saa aina takaisin. Joskus niin käy mutta useimmiten ei. Sen olen saanut kahden vuoden aikana huomata monesti. Usein luulee myös "osaavansa" pelata, mukamas huijata peliä antamaan takaisin hävittyjä rahoja. Se on sitä omaa harhaluuloa kun luulee hallitsevansa peliä. Oikeastihan peli hallitsee ihmistä ja kasinoilla ainut voittaja on itse kasino.
Toinen "hupsista" tapahtui aika pian ensimmäisen jälkeen. Sillä kertaa ei tapahtunut pelastusta, koko palkka oli pelattu viimeistä euroa myöten jo palkkapäivänä. Silloinkin rahalle olisi todella ollut muuta käyttöä, olimme järjestämässä tärkeitä juhlia. Ei auttanut kuin tunnustaa asia miehelle. Hän oli aika järkyttynyt mutta uskoi etten tekisi niin toista kertaa. Uskoin myös itsekin niin sillä hetkellä.
Pikkuhiljaa tilin pelaamisesta tuli tapa. Joskus voitin, joskus en. Toisina kuukausina elin normaalisti ja paremminkin voittojen takia. Pelailin niitä myös takaisin kasinolle tasaisesti, raha kiersi kehää koko ajan. Joinain kuukausina minulle jäi pelaamisen jälkeen vain kymppejä, ehkä satanen. Sillä kitkuttelin niin pitkälle kun pääsin. Loppukuun mies teki yhteiset ostokset.
En edes muista milloin olisin pärjännyt koko kuukauden palkallani. Tai olisin ollut pelaamatta palkastani euroakaan. Näiden kahden vuoden aikana niin ei ole tainnut käydä kertaakaan.
lauantai 24. elokuuta 2019
Voiton huumaa
Mikä pelaamisessa aiheuttaa riippuvuutta? Syitä ja pelaamistapoja on varmasti melkein yhtä monta kuin pelaajaakin. Uskon kuitenkin voittojen olevan suuri syy. Nälkähän kasvaa syödessä. Itsellä ainakin nälkä ja panokset kasvoivat voittojen myötä.
Muistan kuinka kokeilin ensimmäisen kerran nettikasinoa. Mieheni oli bongannut kasinon työreissullaan, joku työkaveri suositellut. Se oli värikäs, monipuolinen ja hauska. Pelit oli ihan eri tasoa kuin kaupan pelikoneissa! Ei siitä vielä himoa syntynyt mutta olihan se hauskaa.
Pelailimme silloin tällöin mieheni kanssa jokusen kympin euron panoksella. Minulla ei ollut edes omia tunnuksia, pelihetket vietettiin miehen tunnuksilla. Sitten tuli se viikonlopun aamu kun voitimme useamman satasen. Vau! Yhtäkkiä olikin ylimääräistä. Sen kunniaksi lähdimme ostoksille ja syömään. Mieheni voitti myöhemmin myös suuremmankin summan, silläkin rahalla lähdettiin reissuun. Nautittiin perheen kesken kylpylästä, ostoksista ja ravintoloista.
Loin aika pian omatkin tunnukset kasinolle. Pelailin silloin tällöin, lähinnä palkkapäivän kunniaksi. Pari vuotta sitten kesällä olin saanut isomman tilin. Aamukahvia hörppiessä päätin kokeilla onneani, panos kohosi kahteen euroon. Bonuskierrosten aikana näytölle ilmestyi "BIG WIN" teksti. Tilini saldo näytti yli 2000 euroa. Se tunne oli jotain ihan uskomatonta! Häkellyksissäni soitin miehelleni ja äidilleni ja hehkutin uskomatonta tuuria.
Jälkeenpäin olen ajatellut, että juuri tuo voitto ohjasi minua kohti riippuvuutta. Huomasin, että isommalla panoksella myös voitot ovat isommat. Pääsin voitoillani ostoksille. Pystyin ostamaan enemmän kuin yleensä, niin kotiin kuin itsellenikin. Lisäksi minulla oli hieman enemmän rahaa, jota tallettaa pelitille. Aikamoinen noidankehä.
Sinä kesänä kaikki oli vielä suht hallinnassa mutta varoitusmerkit jo ilmoilla. Eihän niitä itse huomaa. Tai halua huomata.
Muistan kuinka kokeilin ensimmäisen kerran nettikasinoa. Mieheni oli bongannut kasinon työreissullaan, joku työkaveri suositellut. Se oli värikäs, monipuolinen ja hauska. Pelit oli ihan eri tasoa kuin kaupan pelikoneissa! Ei siitä vielä himoa syntynyt mutta olihan se hauskaa.
Pelailimme silloin tällöin mieheni kanssa jokusen kympin euron panoksella. Minulla ei ollut edes omia tunnuksia, pelihetket vietettiin miehen tunnuksilla. Sitten tuli se viikonlopun aamu kun voitimme useamman satasen. Vau! Yhtäkkiä olikin ylimääräistä. Sen kunniaksi lähdimme ostoksille ja syömään. Mieheni voitti myöhemmin myös suuremmankin summan, silläkin rahalla lähdettiin reissuun. Nautittiin perheen kesken kylpylästä, ostoksista ja ravintoloista.
Loin aika pian omatkin tunnukset kasinolle. Pelailin silloin tällöin, lähinnä palkkapäivän kunniaksi. Pari vuotta sitten kesällä olin saanut isomman tilin. Aamukahvia hörppiessä päätin kokeilla onneani, panos kohosi kahteen euroon. Bonuskierrosten aikana näytölle ilmestyi "BIG WIN" teksti. Tilini saldo näytti yli 2000 euroa. Se tunne oli jotain ihan uskomatonta! Häkellyksissäni soitin miehelleni ja äidilleni ja hehkutin uskomatonta tuuria.
Jälkeenpäin olen ajatellut, että juuri tuo voitto ohjasi minua kohti riippuvuutta. Huomasin, että isommalla panoksella myös voitot ovat isommat. Pääsin voitoillani ostoksille. Pystyin ostamaan enemmän kuin yleensä, niin kotiin kuin itsellenikin. Lisäksi minulla oli hieman enemmän rahaa, jota tallettaa pelitille. Aikamoinen noidankehä.
Sinä kesänä kaikki oli vielä suht hallinnassa mutta varoitusmerkit jo ilmoilla. Eihän niitä itse huomaa. Tai halua huomata.
perjantai 23. elokuuta 2019
Vannomatta paras
Oletko koskaan miettinyt miten joku voi tulla riippuvaiseksi pelaamisesta? Napin painamisesta ja kierrosten katselusta. Eihän siinä ole mitään koukuttavaa niinkuin esimerkiksi päihteissä! Niin, näin minä ajattelin, kunnes itse joudun siihen kamaluuteen sisälle.
Oletko koskaan miettinyt miten joku voi pilata taloutensa niin, että joutuu ulosottoon? Eihän ihmisen tarvitse kuin maksaa laskunsa ja vältellä niitä pikavippejä. Minä en ainakaan koskaan sorru sellaiseen! Niin, ajattelin näinkin ennenkuin jouduin siihenkin soppaan.
Vielä pari vuotta sitten olin tavallinen nuori nainen ilman suurempia ongelmia. Velkana vain talolaina. Elämä pyöri perheen, ystävien ja työn ympärillä. Maksoin laskuni aina ajallaan ja raha-asiani olivat kunnossa. Pelasin kolikkopelejä silloin tällöin kauppareissulla. Joskus mieheni kanssa saatoimme kokeilla onneamme nettikasinolla. Kaikki oli harmitonta. Kaikki oli vielä hallinnassa.
Tänään kaikki on toisin. Enää en mieti miten joku voi tulla riippuvaiseksi. Tai velkaantua. Nyt tiedän.
Tässä blogissa aion kertoa miten kaikki alkoi. Miten kaikki jatkui. Toivottavasti tulen myös kertomaan miten kaikki päättyy. Ehkä vielä joku päivä voin todeta, että ohi on. Ja silloin voin todeta oppineeni paljon, kantapään kautta tietenkin. Ehkä blogini ja mietteeni auttavat juuri sinua. Sinua, joka olet ehkä samassa tilanteessa kanssani. Ehkä joku tajuaa lopettaa ajoissa. Ehkä joku saa hyviä neuvoja. Ehkä joku saa lohdutusta ja vertaistukea.
Tervetuloa tutustumaan minun tarinaani.
Oletko koskaan miettinyt miten joku voi pilata taloutensa niin, että joutuu ulosottoon? Eihän ihmisen tarvitse kuin maksaa laskunsa ja vältellä niitä pikavippejä. Minä en ainakaan koskaan sorru sellaiseen! Niin, ajattelin näinkin ennenkuin jouduin siihenkin soppaan.
Vielä pari vuotta sitten olin tavallinen nuori nainen ilman suurempia ongelmia. Velkana vain talolaina. Elämä pyöri perheen, ystävien ja työn ympärillä. Maksoin laskuni aina ajallaan ja raha-asiani olivat kunnossa. Pelasin kolikkopelejä silloin tällöin kauppareissulla. Joskus mieheni kanssa saatoimme kokeilla onneamme nettikasinolla. Kaikki oli harmitonta. Kaikki oli vielä hallinnassa.
Tänään kaikki on toisin. Enää en mieti miten joku voi tulla riippuvaiseksi. Tai velkaantua. Nyt tiedän.
Tässä blogissa aion kertoa miten kaikki alkoi. Miten kaikki jatkui. Toivottavasti tulen myös kertomaan miten kaikki päättyy. Ehkä vielä joku päivä voin todeta, että ohi on. Ja silloin voin todeta oppineeni paljon, kantapään kautta tietenkin. Ehkä blogini ja mietteeni auttavat juuri sinua. Sinua, joka olet ehkä samassa tilanteessa kanssani. Ehkä joku tajuaa lopettaa ajoissa. Ehkä joku saa hyviä neuvoja. Ehkä joku saa lohdutusta ja vertaistukea.
Tervetuloa tutustumaan minun tarinaani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)