Vierailu ulosottovirastossa

Sain vähän aikaa sitten kirjeen, joka aiheutti suuren suurta ahdistusta. Sain kutsun ulosottovirastoon, pyydettiin saapumaan henkilökohtaisesti tai poliisi noutaa kotoa. Olin aivan kauhuissani! Suurin kauhu syntyi siitä, että ulosottonainen sanoi kesällä puhelimessa ettei tarvitse tulla paikanpäälle kun aika koittaa. Olin varma, että nyt on tapahtumassa jotain todella kamalaa kun täytyykin mennä käymään siellä.

Kirjeen saapumisen jälkeen odottelin viikon, että kutsussa mainittu päivä koittaa. Se viikko oli kyllä niin pilalla aamusta iltaan joka päivä. Ahdisti aivan törkeän paljon ja olin varma, että koti lähtee alta tai muuta vastaavaa.

Kun päivä vihdoin koitti, istuin vessassa koko aamupäivän. En saanut syötyä ja teki mieli itkeä. Lähdin matkaankin niin etuajassa, että ajelin sitten ympäri kyliä aikaa kuluttamassa.

Parkkeerasin viraston eteen ja toivoin todella ettei kukaan tuttu aja ohi kun menen ovista sisään. Luukulla en muistanut kenelle olen menossa, puhuin mitä sattui ja kädet tärisi. Jouduin odottelemaan vielä yliaikaa kun UO-naisella oli puhelu kesken.

Vihdoin lasiovelle ilmestyi hymyilevä ja ystävällisen oloinen nainen. Pääsin huoneeseen sisään ja heti selvisi ettei ole mitään kamalaa tiedossa. Hän kertoi, että ajatteli sittenkin kutsua minut sinne. Saisi kerralla paperit kuntoon ja voisi kertoa minulle miten homma toimii. Olisin voinut itkeä ilosta.

Käynti oli ihan mahtava! Jos näin voi edes tämmöisen asian yhteydessä sanoa. Nainen oli mukava ja selitti asiat yksinkertaisesti. Kävimme tilanteeni läpi ja hän totesi heti, että talomme saa olla rauhassa. Se ei heitä kiinnosta.

Kerroin mistä velat johtuvat. Hän kyseli heti, että olenhan saanut apua ja oli onnellinen kun kerroin minkä apujen piirissä jo olen. Hän neuvoi päästämään nyt ihan kaikki sinne, turha kuulema maksella ulosottoa ja sitten maksusopimuksia siihen päälle. Sinne vaan kaikki niin hoituu yhdellä maksulla. Saatan nyt toteuttaa tämän, onhan nuo pienet maksut sinne tänne yhteensä kuitenkin jonkun verrankin kuussa.

Hän myös neuvoi hakeutumaan velkajärjestelyyn sitten kun se on mahdollista. Nykyään ei pelivelat ole este järjestelyllä. Hän sanoi, että näissä tapauksissa vastuu velkaantumisesta ei ole pelkästään velanottajalla vaan myös niillä, ketkä myöntävät velkaa ongelmaisille ihmisille. Oli aika ihana kuulla, ettei tätä velkaantumisen muotoa pidetä enää ihan huuhaa velkaantumisena. Tuli olo, että tämä ihminen ymmärtää minua.

Nyt minulla on luottavainen olo eikä enää ahdista niin paljoa tämä ulosotto. Minä ja virkailija tiedämme missä mennään ja asiat on puhuttu selviksi. Lisäksi minulle jäi olo, että sain ymmärrystä asiassa. Tästä on helpompi jatkaa eteenpäin.

Jospa se kuitenkin vielä antaisi enemmän...

Otsikossa on peliriippuvaisen yksi perusajatus ja kompastuskivi.

Joskus käy se hyvä tuuri ja tulee voittoja. Jopa isojakin. Mutta se voiton nostaminen on niin vaikeaa. Koska sehän saattaisi seuraavilla pyöräytyksillä antaa vielä lisää!

Itselle on käynyt usein niin, että voitan esimerkiksi 1000e. Terve ihminen kotiuttaisi sen heti innosta kiljuen. Oma pääni ei ajattele samoin. Ensin ajattelen että kotiutan 900e. Kun kyseinen summa lähenee, alan ajattelemaan että 800e on ihan hyvä. Ja siitä se jatkuu. Kohta huomaankin, että nollassa ollaan.

Tämä aiheuttaa niin kamalaa oloa jälkeenpäin. Pelatessa sitä ei ajattele, pelatessa on aina hyvä olo. Todellisuus iskee viimeisen pyöräytyksen jälkeen. Ja se tuntuu niin musertavalta.

On järjetöntä ettei osaa lopettaa. Vaikka olisi voitolla kerrankin ja tuleva kuukausi olisi voitolla pelastettu. Silti pelaaminen on se tärkein asia. Lisää kierroksia, lisää vapaakierroksia, lisää bonuksia, lisää lisää lisää. Mikään ei riitä.

Jos malttaa kotiuttaa, ei sekään ole oikotie onneen. Usein ne tulee pelattua takaisin melkein heti kun tilille tulevat. Tai pahimmillaan peruuttaa kotiutuksen ja pelaa ne samantien takaisin.

Mitä tästä voimme siis päätellä. Peliriippuvaiselle voittaminen on aika toissijainen juttu. Pelaaminen on pääasia. Koskaan ei jää voitolle koska ajatusmaailma on niin viallinen. Pelaamatta paras, ainut peliriippuvainen voittaja on se joka ei pelaa enää ollenkaan.