Salaisuus vs. julkistus

Peliriippuvuudesta on mielestäni puhuttu liian vähän. Edelleen moni ei ymmärrä sen olevan sairaus. Ihmiset eivät ymmärrä, että riippuvainen ei vain voi lopettaa pelaamista vaikka kuinka haluaisi. Viime aikoina olen bongannut useampia peliriippuvuus-juttuja lehdistä. Se on hyvä! Mutta ikävä kyllä, suurin osa käsittelee vain sitä miten on velkaa. "Perheenäiti pelasi itselleen 200 000e velat!" "Työntekijä kavalsi työnantajaltaan 100 000e rahoittaakseen pelaamista!" jne.

Juttujen kommenttikentät täyttyvät mollaamisesta ja haukkumisesta. Nähdään vain ihmisen iso velka ja selkärangattomuus. Harmillista. Kumpa ihmiset saisivat päivän kokeilla tätä riippuvuutta niin ehkä ymmärtäisivät. Pää on sekaisin, ajatukset aina peleissä, fyysisiä oireita, tyhjä pankkitili. Pakko pelata jos on rahaa. Aikaa menee paljon pelaamisen ja rahoittamisen suunnitteluun. Ja kaikki tämä koska ei vain pysty olemaan ilman.

Itse olen peliriippuvainen "salassa". Mieheni ja siskoni tietää. Kukaan muu ei enkä halua muiden tietävänkään. En varmaan edes myöntäisi jos joku kysyisi. Häpeän tätä niin paljon. Tätä ongelmaa ja velkojani. En kehtaisi myöntää olevani ulosotossa. Itse en tuomitse muita näiden asioiden vuoksi mutta en halua itse joutua tuomitsemisen ja säälin kohteeksi. Siksi tämä blogikin on anonyymi. Pyrin kirjoittamaan niin ettei minua tunnista.

Tämä salailu on hieman ristiriitaista koska haluaisin tulevaisuudessa olla kokemusasiantuntija. Auttaa muita riippuvaisia ja kenties kertoa omaa tarinaani julkisesti. Toivottavasti saisin kertoa selviytymistarinaa. Ehkä tulevaisuudessa olisi helpompaa "julkistaa" asia. Sen jälkeen kun olen toipunut ja saanut omat asiani parempaan kuntoon. Nyt kun ulosottoon meno ja peli asiat on kesken, en haluaisi näitä pohtia kenenkään kanssa. Tämä blogi on nyt väyläni avautua ja pohtia ääneen asioita. Ja toki puhun myös hoitokontaktilleni Mielenterveyskeskuksessa.

Ristiriitaista on. Ehkäpä tulevaisuudessa tämäkin blogi saa kasvot.

Kuinka moni teistä lukijoista on julkisesti riippuvainen? Vai löytyykö teistäkin tämmöisiä asiansalaajia kuten minä?

Miksi juuri minä?

Viime aikoina olen paljon miettinyt miksi juuri minä sairastuin tähän riippuvuuteen? Olen miettinyt paljon elämääni, löytyykö sieltä syitä?

Lapsuuteni oli turvallinen ja ehjä. Perheeni ei ollut rikas mutta meiltä ei koskaan puuttunut mitään. Vanhemmillani oli joskus tiukkaa mutta sitä en koskaan tuntenut omassa olossani. Aina oli ruokaa pöydässä. Kesällä päästiin reissuun. Jouluna saimme lahjoja. Koulun alkaessa saimme uudet reput ja vaatteet. Muistan vanhempieni pelanneen lottoa sekä peliautomaatteja kauppareissulla. Sieltä siis ensimmäiset muistot peleistä.

Nuoruudessani minulla oli turvallinen kaveripiiri. Hölmöiltiin mutta pidettiin toisistamme huolta. Silloin automaatteja sai pelata 15-vuotiaat ja niin myös tehtiin. Kolikko koneeseen ja pienikin voitto otettiin innosta kiljuen pois.

Olen tupakoinut eli koukuttunut myös nikotiiniin. Siitä pystyn kyllä olemaan erossa, nykyään poltan silloin tällöin. Olen myös kova ostelemaan ja tuhlaamaan. Eli tietynlainen riippuvuus sekin. Ehkä olen sellainen ihminen joka koukuttuu helposti?

Voitot toivat mukanaan elintasoa. Siihen jäin koukkuun ihan satanolla. Rakastin sitä tunnetta kun tilillä oli tuhansia ja taas tuhansia euroja. Pystyin ostamaan mitä halusin. Se lisäsi pelaamista rutkasti, lisää rahaa, lisää ostoksia, lisää hyvää oloa.

Kun pelaamiseni kääntyi riippuvuuden puolelle, meillä oli menossa todella kurja jakso elämässä. Todella paljon vastoinkäymisiä eikä todellakaan mitään pieniä. Pelaaminen toi lohtua ja vei ajatukset muualle. Olisinko näin pahasti riippuvainen jos elämä olisi ollut silloin tasaista? Siihen on hankala saada vastausta. Uskon niiden aikojen edistäneen riippuvuutta paljon.

En saa koskaan tietää miksi juuri minä ja miksi juuri tämä riippuvuus. Onneksi en koukuttunut huumeisiin tai alkoholiin. Tämäkin riippuvuus pilasi elämäni mutta uskon, että päihteet olisivat pilanneet enemmän.

Ähh, pää vilisee ajatuksia taukoamatta. Saisipa aivot off-tilaan edes hetkeksi.

Loppuun vielä tilannekatsaus tulevaan kuukauteen. Köyhältä näyttää jälleen. Kiitos kuuluu valtavalle laskupinolle ja pienelle palkalle. Onneksi saan pian enemmän työtunteja. Helpottaisi edes hieman.

Vireilletuloilmoitus

Nyt oli Suomi.fi tilille tullut ensimmäiset ulosoton vireilletuloilmoitukset. Viimeinen mahdollisuus maksaa tai alkaa ulosotto. Tietenkään en pysty maksamaan, helmikuussa tästä asiasta tulee siis täyttä totta. Meikätyttö on sitten ulosoton asiakas.

Onhan tämä ollut kauan jo tiedossa mutta vain teoriassa. Kyllä se vähän kirpaisee kun asiasta tuleekin täyttä totta. Menisivät nyt loputkin vauhdilla sinne, hopihopi velat!

Viime päivinä lehdet ovat pullistelleet uutisia velka-asioista. On ollut tarinoita, tilastoja jne. En ole niitä jaksanut kovinkaan tarkasti lukea, tarpeeksi pyörii omat asiat mielessä muutenkin. Toisaalta kuitenkin hyvä, että näistä asioista puhutaan nyt ääneen. Vaikkei mitään konkreettista helpotusta tulisikaan, esimerkiksi suojaosuuksiin.

Keskustelut näiden uutisten ympärillä on todella surullista luettavaa. Kuinka ihmiset oikeasti pitävät velkaantuneita ihan pohjasakkana. Haukutaan kuinka on ihan oma vika tämmöinen, saavatkin kärsiä! Kammottavaa. Voin vannoa ettei kukaan pidä minua nyt pohjasakkana kun ei tiedä tilannettani. Ei tätä minustakaan ulospäin näe.

Onko se velkaantuminen sitten oma vika? Ei se kyllä aina ole. Toisilla kaatuu niskaan firman velat. Ei ole aina oma syy, että yrittää työllistää itsensä eikä onnistu.

Ei ole oma vika, että sairastuu vakavasti ja velkaantuu sen myötä. Ei sellaista kukaan pyydä. 

Moni on lähtenyt takaamaan läheisen lainaa ja loppupeleissä se kaatuu omaan niskaan. Tämäkin on hyvin inhimillistä. Jos luotat esim. omaan lapseesi ja haluat lähteä hänelle takaajaksi, ei se ole väärin. Niin on toimittu aina. Joskus siinä vaan saattaa käydä huonosti. 

Itse olen velkaantunut periaatteessa sairastumisen vuoksi. Sairastuin todella kovaan riippuvuuteen. Peliriippuvuutta ei vaan usein mielletä sairautena, lähinnä vain tyhmyytenä ja selkärangattomuutena. Ja sekös ottaa päähän. Itse kun tietää mitä se on, kun ei vaan pysty olemaan pelaamatta. 

Lainoja ja luottoja saa netistä liian helposti. Riippuvuudet ja muut ongelmat johtavat helposti ylivelkaantumisen eikä mikään taho valvo tätä tarpeeksi aikaisin. Itsekin kerkesin velkaantua järkyttävän summan ennenkuin aloin saada hylkyjä hakemuksiin velkamääräni vuoksi. Ei tämmöisiä summia pitäisi kenenkään saada velkaa, en ole edes vakitöissä. 

Velkoja ottaessa ei miettinyt mitään. Ei yksinkertaisesti mitään. Ei se edes tuntunut rahalta, pelimerkkejähän ne on ja voitoilla kuitataan kaikki velat! Vasta nyt olen alkanut käsittämään tilanteen, oikeaa rahaahan sitä tuli lainattua. Niin se pelien täyttämä mieli vie ja järki vain vikisee. Kyllä sitä sellaisessa sumussa on elänyt ne ajat, toivottavasti ei koskaan enää tarvitse kokea sellaista aivosumua. 

Ahdistus isolla A:lla

Tänään on taas sellainen päivä, että kaikki ahdistaa. Eniten on alkanut ahdistaa oma tulotasoni.

Olen pienipalkkaisessa työssä. Ennen ulosottoa olen saanut palkkaa n. 1600-1700e käteen. Ei lisiä, ei bonuksia, aina sama palkka. Haluaisin todella todella paljon löytää uuden ammatin jossa tienaisin enemmän. Mutta mikä se olisi?

Olen käynyt ammattikoulun. Asun paikkakunnalla jossa työmahdollisuudet ovat aika rajalliset. Kaikki mitä on saatavilla omalla koulutuksella, ovat pienipalkkaisesta työtä. Lasten takia en oikein pysty tekemään vielä vuorotöitä.

Omalla palkallani en saa koskaan velkapottiani pienenemään. Turhauttavaa! En edes tiedä missä työssä voisin saada enemmän rahaa. Olen niin jämähtänyt tähän omaan työhöni. Olisin valmis opiskelemaan kun tietäisin mitä.

Argh, tuleekohan taas uneton yö. Näillä näkymin kyllä.

Perintäraivo feat. Lowell

Voi luoja sentään minkä vitutuksen ihminen voi saada!

Minulla on nyt mennyt neljä velkaa Lowellille perintään. Ensimmäisen kohdalla pyysin perinnän keskeytystä ja se sopi heille, velka lähti kohti oikeudellista perintää. Toisen kohdalla se ei enää onnistunutkaan. Mutta äsken.....

Kirjauduin omille sivuilleni ja pyysin kahden muun velan perinnän keskeyttämistä. Asiakaspalvelija kertoi niiden palanneen ulosotosta maksuesteen vuoksi takaisin heille, eikä niille voi tehdä keskeytyksiä tai muutakaan. Vaikka nämä velat ovat oikeasti vasta menneet perintään eivätkä todellakaan ole olleet ulosotossa! Mainitsin asiasta ja asiakaspalvelija katkaisi yhteyden toivottaen vain jatkoja. Mitä helvettiä??

En ymmärrä miten nämä saavat rellestää ihan miten sattuu?! Joko en itse ymmärrä tätä prosessia ja olen väärässä tai sitten minua viilattiin äsken linssiin. Helvetti kun ei ole ketään omaa velkaneuvojaa joka auttaisi tällä sotatantereella.

Voiko tämä oikeasti olla niin, että velat eivät edes päädy UO vaan seikkailevat missä sattuu valehtelevien perintäfirmojen seassa? Eihän ihmiselle anneta edes mahdollisuutta selvitä veloistaan, jos niihin kerätään perintäkuluja joka välissä ja pomputellaan missä sattuu!

"Päästä velat ulosottoon". Siinä onkin neuvo joka ei näköjään kovin helpolla toteudu.

Oma koti kullan kallis

Kaikista suurin pelkoni tämän velka homman keskellä on oman kodin menetys. Meillä on siis oma talo. Tai no, pankin talo. Lainaa on vielä paaaaljon.

Kun päätin lopettaa pelivelkojen maksamisen, soitin ulosottoon kysyäkseni asioista suoraan ammattilaiselta. Minut yhdistettiin tulevalle ulosottomiehelleni, tässä tapauksessa ulosottonaiselle. Kartoitimme tilannetta ja hän vastaili kysymyksiin. Kysyin talomme kohtalosta ja hän vastasi ettei meidän talomme heitä kiinnosta. Tämä johtuu siitä, että talomme ei ole kovinkaan arvokas. Vanha talo ja sijainti vaikuttaa arvoon paljon. Lisäksi meillä on pankkiin lainaa about tuplasti tämän hetkisen arvon verran. Eli velkojat eivät saisi penniäkään jos tämä myytäisiin.

Lisäksi teen töitä joten voin maksaa ulosottoon joka kuukausi. Peli poikki-terapeutti sanoi, että usein lapsiperheitä kohdellaan vielä hieman lempeämmin näissä ulosmittaus asioissa. Etenkin kun meidän talon ulosmittauksesta ei olisi hyötyä kenellekään. Pankkikaan ei saisi omiaan pois.

Silti stressaan ja pelkään ajoittain tätä superpaljon. Olen lukenut muiden kokemuksia aiheesta. Perheet ovat saaneet pitää uusia ja arvokkaita taloja. Ehkä mekin saamme pitää mörskämme. Etenkin kun mieheni ei ole ulosotossa, vain minä.

Olisi kiva kuulla muiltakin ulosotossa olevilta talonomistajilta kokemuksia. Itse tunnen kaksi ulosotossa olevaa ihmistä ja molemmilla on edelleen oma talo. Kamala stressi koko ajan kaikesta, nyt äkkiä aikakone jolla pääsisi seesteisempiin aikoihin!

Höpöttelyä

Lomien ja pyhien jälkeen alkoi taas arki. Itselle se meinaa hieman yksinäisempi päiviä kun mies töissä ja vanhempi lapsi koulussa. Silloin tietenkin mielessä pyörii pelit. Onneksi ei ole rahaa eikä kyllä sitä avainlukulistaakaan.

Sain kuitenkin työrintamalla tietää, että työni jatkuvat. Pieni stressi koko ajan jatkosta mutta nyt ainakin kevät on turvattu. Jee! Hetki kotona ja keikkaa tehden, sitten taas täydet tunnit. Saa ulosottomieskin osansa.

Tuli heti parempi mieli kun on mitä odottaa. Kerkeän ennen kesää saamaan vähän enemmän rahaa reissua varten. Ja työpäivien aikana ei ehdi ajattelemaan pelejä ja muita huolia niin paljon. Toivottavasti kaikki sujuu nyt suunnitelmien mukaan!

Pohdiskelin tänään pelaamistani kahvikupposen ääressä. Oma heikkouteni on vapaa pelit, bonuskierrokset yms ylimääräiset. Niistä on onnistunut joskus saamaan isojakin voittoja, tottakai ne koukuttavat. Joskus saatan voittaa hyvän summan mutta en kotiuta. Jään metsästämään bonusta eikä sellaista välttämättä tule. Sitten huomaan hävinneeni kaiken, bonusten ja ilmaiskierrosten vuoksi. Aika katala kuvio.

Enää en odota voittavani niin paljoa, että saisin velat pois. Alkaa olemaan mahdoton tehtävä ilman lottovoittoa. Silti edelleen käy mielessä, että mitäs jos? Onneksi ne tunteet kuitenkin häviävät koko ajan enemmän. Enkä enää saa lainaa jotta voisin panostaa paljon, sekin on onni! Näillä siis mentävä eteenpäin. Uusi vuosi ja uudet kujeet, toivottavasti. 🤞