Kortiton

Viime postauksen jälkeen linkitin miehelleni kaksi edellistä tekstiäni. Hän luki ne ollessaan ulkona hommissa, mutta saapui pian sisälle ja sanomatta mitään antoi vain ison ja pitkän halauksen. Sen jälkeen annoin hänen jemmaansa korttini, avainluvut sekä passin. Nyt se on tehty, pääsy peleihin estetty.

Olen kyllä niin onnekas, että mieheni jaksaa vielä tukea ja uskoa. Samoin siskoni. Yksin en koskaan pääsisi peleistä eroon. Selkärankani on niin olematon.

Nyt siis pelitön päivä numero kaksi meneillään. Koska olen rahaton, pyörii välillä päässä ajatus pelaamisesta. Voi kun voisin vähän pelata ja voittaa käyttörahaa tälle kuulle. Samalla olen onnellinen etten voi enää niin tehdä. Ajatukset alkavat varmasti häviämään pikkuhiljaa. Ensi kuussa käytän rahani vihdoin johonkin muuhun kuin pelaamiseen.

Peli poikki-ohjelman kolmannet tehtävät täytyisi tehdä ennen tiistain terapeuttipuhelua. Aiheena läheiset. Minun täytyisi esittää kysymyksiä miehelleni siitä miten pelit ovat vaikuttaneet häneen sekä miten vaikuttaneet minuun hänen näkökulmastaan. Uskoisin, että tämä tehtävä on yksi silmiä avaavimmista tämän projektin aikana.

Ajatukset ovat suuntautuneet nyt velka-asioihin. Pian alkaa perintäasiat, täytyy pyytää heitä lopettamaan perintä ja siirtämään oikeudelliseen perintään. Sitten alan odotella haasteita ja vastailemaan niihin. En tiedä miten tuo käytännössä menee mutta en malta odottaa sen olevan ohi. Hassua odottaa ulosottoa kuin kuuta nousevaa. Sitten elämä tasaantuisi niiden asioiden osalta.

Uuden elämän ensimmäinen aamu?

Eilisen tunnemyrsky on tasaantunut jo hieman. Sain häviön jälkeen voimakkaita fyysisiä oireita. Alkoi kamala päänsärky, olo tuntui kuumeiselta ja flunssaiselta. Nyt olo on taas tavallinen eikä flunssa tullutkaan. Kaikki johtui siis kamalasta pettymyksestä ja henkisestä kivusta.

Ennen Peli poikki-ohjelman alkua jo odotin rahapäivää ja sen myötä tulevia voittoja. Ehkä sen vuoksi en järjestelyistä sopinut mieheni kanssa. Olin jo päättänyt pelata vaikka pelaamattomuus tuntui hyvältä.

Yöllä heräilin asioita pohtimaan. Nyt aamun koittaessa minusta tuntuu, kuin jotain olisi muuttunut. Olen edelleen velkainen peliongelmainen minä mutta nyt olen valmis. En halua enää pitää peleihin pääsyä auki. En halua enää ajatella, että kyllä minä voitan ja kohta kaikki on paremmin. Ei! Olen nyt saanut hienon mahdollisuuden osallistua Peli poikki-ohjelmaan sekä saanut hyvän psykologin paikallisessa terveyskeskuksessa. Nyt otan sen kaiken avun ja keinot käyttöön.

Ehkä tarvitsin tämän viimeisen sortumisen. Onneks pelasin vain sen oman pienen palkkani. En lainoja tai toisten rahoja. Toki se vaikuttaa kamalasti perheeni rahatilanteeseen taas lokakuussa. Mutta pääasia että saisi talolainan lyhennykset maksettua. Laskujenkin eräpäivää saa siirrettyä. Itse en tarvitse tai edes ansaitse mitään ylimääräistä, pääasia että jääkaapissa on ruokaa. Ehkä saan kirppistoiminnalla hieman rahaa kokoon.

Olen pitkään haaveillut eräästä matkasta. Nyt viimein päätimme sen varata ensi vuodelle vaikkemme rahassa kylve. On tässä vielä hyvä tovi saada rahaa kasaan. Se matka on minulle tosi tärkeä ja toimii hyvänä motivaationa. En halua pilata sitä omalla toiminnallani.

Miehelleni en vielä eilen puhunut. Kun näimme illalla, halusin vain nauttia hänen läsnäolostaan ilman murheita. Siskolleni kerroin ja hänen kanssaan asiaa käytiin läpi. Hän myös lupasi ottaa korttini ym haltuunsa mikäli mieheni ei halua. Joten vaikka miehelleni ei ehdottamani järjestely sopisi, saisin estettyä pelaamiseni ensimmäistä kertaa. Aion myös tarjota asioitani vahtivalle läheiselleni, että näyttäisin vielä tilitiedoistani viikoittain ettei siellä enää näy rahaliikennettä peleihin.

Tekisin mitä vain että saisin eilisen pienen palkkani takaisin. Tällä kertaa tietäisin tasan tarkkaan mitä sillä tekisin. Ja se ei liittyisi pelaamiseen millään tasolla. Vain elämiseen. Perheeseeni. Tavalliseen arkeen.

Eniten pelkään ettei mieheni enää usko minun onnistuvan ja peruu tulevan matkamme tai muutakin. Toivottavasti saan vielä pienen armonajan todistaa olevani tosissani.

Terapeuttini kertoi peliriippuvuudessa olevan kyse dopamiini-koukusta. Samaa ainetta saa esim. liikunnasta. Olemmekin puhuneet, että korvaisin pelaamisen liikunnalla ja lisäksi itselleni tärkeällä podcastien kuuntelulla. Tätä aion alkaa myös noudattamaan. Kun riippuvuutta ei ruoki, se alkaa surkastua. Olen itsekin sen huomannut. Pelaamattomien jaksojen aikana olen jo lopettanut pelien ajattelun. Sortuminen tulee yleensä hetken mielijohteesta eikä niinkään pitkän ajattelun tuloksena. Nyt estän sortumiset mieheni tai siskoni avulla. Uskon vihdoin olevani oikealla tiellä.

Neuvonkin kaikkia tekemään peleihin pääsyn mahdottomaksi. On olemassa esto-ohjelmia. Tehokasta on pyytää läheinen mukaan projektiin. Tehkää se aiemmin kun minä tein jos se on vielä mahdollista.

Hyvin meni mutta menköön

Peli poikki-ohjelmani alkoi kaksi viikkoa sitten. Olen puhunut terapeuttini kanssa kaksi kertaa ja saanut jo uusia oivalluksia pelittömästä elämästä. Kolahti kun hän kertoi, että kohdallani puhutaan massiivisesta peliongelmasta. Olin myös tuon parin viikon ajan pelaamatta. Oloni oli todella hyvä ja onnellinen.

Terapeutti neuvoi tekemään pelaamisen mahdottomaksi. Päädyimme siihen, että paras vaihtoehto minulle olisi sopia puolisoni kanssa, että hän ottaa pankkikorttini ja nostaa minulle käteiseksi kuukauden käyttörahat. Tämä pitikin sopia puolisoni kanssa mutta...

Rahapäivä koitti enkä ollut vielä sopinut asioista mieheni kanssa. Sieltä se taas saapui, pelipiru olkapäälle. "Ajattele paljonko sinulla voisi olla rahaa kun voittaisit!" "Tuplataanpas pankkitilin saldo!" Ja sitä rataa. Tämän kuun tulot olivat aika pienet ja niiden kasvattaminen houkutti. Ja lopun voikin jo arvata.

Ihana jännitys, kupillinen kahvia ja ensimmäinen talletus. Olo oli hypnoottinen. Toinen talletus, kolmas, neljäs ja ties kuinka mones. Nyt tilin saldo on 2e. Siis kaksi euroa!!! Olen niin pettynyt itseeni etten löydä edes sanoja.

Epätoivon kynsissä itkuisin silmin yritin etsiä ratkaisua. Lainoja ei tipu enää mutta yritinpä kuitenkin. Availin sellaisille kasinoille tilejä mistä saa bonuksen ilman talletusta. Meinasin sortua jopa lähettämään tietojani Ranskaan asti, lainan toivossa.

Nyt istun sohvalla ja oloni on niin tyhjä. Maksoin onneksi joitain laskuja pois mutta mitä minä nyt teen? Ei ruokarahaa, ei bensarahaa, sovitut menot peruttava,yhteiselle tilille maksamatta tämän kuun osuus. Ja tietenkin kerrottava puolisolle. Tässä tiivistyy jälleen tämän riippuvuuden lopputulos. Joka kerta häviää kuitenkin. Mutta usko voittoon on silti suuri.

Löysin netistä sivun joka lupasi analysoida tilitietoja ja sen pohjalta alkaa auttamaan velkatilanteessa olevia. Tein huvikseni myös sen kun etsin ratkaisuja netistä. Testi analysoi minun käyttäneen viimeisen 12kuukauden aikana rahapeleihin 385 000e. (En ole ihan varma tästä analyysistä, paljon olen pelannut mutta summa kuulostaa vähän turhan isolta kuitenkin)
En tietenkään ole tuota rahaa sinänsä omistanut mutta kun olen pelannut ja voittanut ja pelannut ja voittanut, talletusten summa on kasvanut todella kovaksi. Niin suureksi etten voi edes käsittää sitä, se saa minut voimaan todella pahoin. Ja tietenkin sivuston ratkaisuehdotus minulle: "Hoida peliongelmasi."

Minulla on nyt sellainen olo ettei kukaan pysty minua auttamaan enää. Se ei toki ole totta, enhän itse ole tehnyt kaikkea mitä olisin voinut tehdä estääkseni pelaamisen. Pidin koko ajan auki pääsyn peleihin. Minun olisi pitänyt heti ohjelman alussa toteuttaa terapeutin neuvot. Uskon liikaa pelien hyvyyteen vieläkin. Tänään aion puhua miehelleni asiasta ja tehdä sellaisia ratkaisuja jotka estävät pelaamisen. Koska näin ei voi jatkua. En voi kuukaudesta toiseen elää nollabudjetilla ja muiden siivellä. Nyt täytyy enää ratkaista tulevan kuukauden kohtalo, kuinka selviän lokakuun.

Nyt olen pakannut avainluvut, korttini sekä passini lähtövalmiiksi. On aika aloittaa konkreettiset toimet asioiden hyväksi. Kauniit sanat ja lupaukset eivät auta.

Tiedän, että blogini on jo saavuttanut joitakin lukijoita. Toivottavasti saatte tästä blogista voimaa omaan taisteluunne. ♥️

Velkapaniikki ja oikeus elämään

Olen tiennyt jo pidemmän aikaa, että ulosotto on edessä. Vielä en siellä asti ole mutta se lähenee koko ajan. Perintä alkaa pian ensimmäisen lainan kohdalla ja firmat soittelee jo perään. En jaksa tai halua vastata, täytyy perintäfirmoja pyytää sitten siirtämään oikeudelliseen perintään.

Olen työstänyt päässäni tätä ulosotto asiaa ihan hyvällä menestyksellä. Nyt kun se lähenee, alkaa iskeä paniikki ja ahdistus. Millainen prosessi se on? Kuinka paljon velka kasvaa ja paljonko sitä tulee olemaan? Pitääköhän ulosottolaskuri paikkaansa vai vielä ne sittenkin palkasta enemmän? Miten selviän henkisesti ja rahallisesti? Paljon kysymyksiä ja pelkoja. Näistäkään asioista en voi monelle puhua. Siskolle mutta hän ei ulosotosta tiedä mitään. Yksi läheinen on ulosotossa ja häneltä olen jotain kysellyt. Ulosoton alusta on jo niin pitkä aika ettei kaikkea muista. Ja asiat voineet muuttuakin. 

Sitten se suurin kysymys. Olen aiheuttanut itselleni ulosoton ja sitä myötä koko perheelle huonontuneen taloudellisen tilanteen. Onko minulla oikeus ylimääräisiin asioihin? Voinko vielä haaveilla ja unelmoida suuresti? Onko minulla oikeus asettaa välillä itseni etusijalle vai täytyykö ainoastaan korjailla ja hyvitellä asioita muille?

Tuntuu, ettei ole enää oikeutta mihinkään. Kun katson asioita joita varten yhteiset rahamme oli hankittu, tunnen kamalaa kipua henkisesti sillä ne asiat jäivät tekemättä ja toteuttamatta. Mieheni joutuu tekemään lisää työtunteja ja luopumaan asioista, se aiheuttaa kamalaa kipua myös.

Tuntuu, ettei minulla ole oikeutta enää muuhun kuin maksaa laskujamme ja ostaa ruokaa jääkaappiin. Ei enää reissuja, ostoksille lähtemistä, itsensä hemmottelua. Törmään tähän tunteeseen lähes joka päivä. Välillä se unohtuu, kuten eilen. Innostuin ystäväni kanssa suunnittelemaan pientä ostosreissua ensi vuoden puolelle. Oloni oli hetken normaali ja innostunut. Sitten se karu totuus törmäsi minuun taas. En voi lähteä koska olen aiheuttanut muille kurjuutta. En voi käyttää rahojani sellaiseen kun olen sössinyt näin pahasti.

Joku voi miettiä, että olen aika pinnallinen kun kaipaan tuollaisia asioita kuten ostoksille lähteminen. En tarkoita, että sitä täytyisi saada tehdä koko ajan. Ostoksilla käynti tai pieni reissu silloin tällöin on aika monelle arkipäivää. Haluaisin itsekin joskus sen kaltaista omaa aikaa tai perheen aikaa. Jotain iloista, kivaa, rentouttavaa. Ei pelkästään näitä ongelmia ja niiden pohtimista.

Nyt pääasia on toipuminen, pelien loppuminen ja oman pään selvittely. Paljon ajatuksia ja tunteita selvitettävänä. Uskon, että aika auttaa monessa asiassa. Jos jollain on tämä vaihe jo takanapäin, olisi kiva kuulla miten siitä selviää.

Positiivisuutta

Sateisen maanantain kunniaksi ajattelin miettiä positiivisuutta. Blogin tekstit ovat keskittyneet tähän mennessä riippuvuuteen ja sen tuomiin negatiivisiin asioihin. Osana toipumista on hyvä miettiä, että mitkä asiat ovat elämässä hyvin ja mistä voi olla onnellinen.

Ensin tietenkin perheeni. Minulla on ihanat lapset, heidän kasvuaan on mahtavaa seurata. Minun pienet rakkaat❤️
Rakas mieheni. Hänen kanssaan ollaan nähty ja koettu jo paljon. Voin olla vain äärettömän kiitollinen, että on hän edelleen vierelläni. Hän tekee paljon perheemme eteen ja on paras ystäväni.
Perheeseen kuuluu myös oma perheeni. Vanhempani ja sisarukset. He tukevat ja auttavat aina. Siskoni on toinen paras ystäväni. Heistä saan olla myös todella kiitollinen.

Sitten on tietenkin ystävät. Onneksi on ihmisiä ketkä ovat säilyneet ystävinä pitkään. Jotkut ovat jääneet jo matkan varrelle, ehkä ihan syystäkin. Mutta parhaat säilyy aina! Myrskyäkin on ollut mutta niiden läpi mennään yhdessä.

Minulla on aina ollut huono itsetunto ulkonäköni ja painoni kanssa. Jostain syystä viimeisen parin vuoden aikana olen alkanut arvostamaan kehoani. Mallinmitat on kaukana mutta hyväksyn kehoni juuri tällaisena. Se on myös positiivista nykyhetkessä. Sen myötä voin nauttia vaatekaappini sisällöstä eri tavalla.

Oma koti. Täydellinen se ei ole, aina on joku paikka remontissa tai listat puuttuu. Mutta siellä on koettu paljon. Onneksi on oma koti ja oma rauha.

Sitten positiivisia ajatuksia rahasta. Onneksi pystyn tekemään töitä ja ansaita rahani. Paljon sitä ei ole mutta ihan tarpeeksi tavalliseen elämään. Taloudessa on kuitenkin kaksi työssäkäyvää aikuista. Emme me nälkää näe ja maksamme kyllä asuntolainamme ja laskumme. Pystyn myös varmasti tulevaisuudessa tekemään jotain ylimääräistäkin. Ensin vain opettelen rahan arvoa sekä uutta budjettiani.

Rakastan syksyä! Hämärtyvät illat kynttilän valossa. Lämpöiset villapaidat ja villasukat. Ihanaa aikaa.

Elämässä on paljon ihania asioita. Pelien ei saa antaa hallita ihan kaikkea. Velat eivät määritä sitä kuka olen. Täytyy elää ja nauttia vaikka elämä menikin vähän eri suuntaan mihin piti. Positiivista ja syksyistä maanantaita teillekin ketkä tämän luette 🧡

Millaista elämä oli ennen tätä ?

Vietän tässä lauantai-iltaa itsekseni ja aloin miettimään millaista kaikki oli ennen. Ennen tätä riippuvuutta ja rahahuolia. Kauhukseni huomasin, etten enää muista miltä minusta tuntui silloin. Vaikea muistaa enää muuta kuin  tämä nykyinen elämä. Vaikka siitä on vain reilu kaksi vuotta kun kaikki oli vielä hyvin.

Eniten haluaisin muistaa sen ajan raha-asioita. En ainakaan miettinyt rahaa koko ajan. Nyt se on mielessä aamusta iltaan. Ahdistus siitä ettei sitä ole. Ja vaikka sitä olisi vähän niin tuntuu ettei ole. Ennen minulla saattoi olla palkkapäivänä vielä vähän edellistä palkkaa jäljellä. Harvoin mutta joskus. Nyt sellaista tilannetta ei enää ole ollut.

Ennen raha ei poltellut. Sitä oli tilillä, käytin korttia ja väliä kurkkasin paljonko on jäljellä. Nykyään pelaan tai tuhlaan muuten kaiken heti. Pakko nostaa käteistä jotta edes pieni summa säästyisi. Kun kurkkaan tilille, se on aina nollilla. Uskomatonta miten niin voi tapahtua kuukaudesta toiseen!

Nykyään pankkilainaa on enemmän kuin ennen. Lainanlyhennykset isommat. Kuukausittaiset elämiskustannukset isommat lapsien myötä. Yksi joustoluotto jota maksamme vielä pois. Ja pian lisäksi ulosotto vie minulta osansa. Menot ovat siis paljon isommat.

Ennen en joutunut valehtelemaan. Nyt täytyy välillä keksiä valkoisia valheita miksei minulla ole rahaa tehdä sitä ja tätä. En halua ystävieni tietävän totuutta. Ennen en myöskään tuntenut häpeää kun radiosta tai telkkarista tuli lainamainoksia. Tai jos jossain yhteydessä muuten törmäsin velkoihin, peleihin, lainoihin. Tänään minua alkoi hävettämään kun katsoin Salkkareita ja siellä Ismo raaputti pelihimoissaan arpoja. Tuollainen minäkin olen.
Törmäsin myös taannoin eräässä keskustelussa sanontaan jossa joku asia oli kuin pikavippi. Hetken helpotus mutta seuraa perässä korkojen kera. Se aiheutti myös häpeää, etenkin kun mieheni oli paikalla myös.

"Vanhassa elämässä" omatuntoni oli puhdas. En potenut syyllisyyttä, epäonnistumista ja katumusta. Nykyään ne ovat mukanani aina. Kun katsoin miestäni, en miettinyt että olen pilannut hänen elämänsä.

Nykyään arvailen muiden ihmisten elämäntilanteita. Olen aina varma, että tuolla ihmisellä on varmaan hyvin rahaa. Hänellä on varmaan onnellinen elämä. Vaikka en tosiaan voi tietää mitä kenenkin elämässä tapahtuu. Eihän minustakaan voisi päällepäin todellakaan arvata näitä ongelmia! Silti tuntuu, että olen maailman ainut epäonnistunut velkainen ihminen.

Kunpa vielä joskus nauttisin elämästä täysillä. Nyt tämä tilanne pitää minua vielä otteessaan. Oikealla avulla pääsen varmasti vielä nauttimaan elämästä. Tavallisesta sellaisesta.

Panokset kovenee

Syy siihen miksi pelaamisen takia minulla on ollut koko paljon rahaa tai ei yhtään, oli panosten suuruus. Alussa pelailin yhden tai kahden euron panoksella mutta nälkä kasvaa syödessä.

Kerran päätin kokeilla kympin panosta kun pelitilillä oli ihan kiva voittosumma. Yllättäen se kannatti ja voitinkin vielä enemmän. Siitä lähtien pelailin silloin tällöin kympin panoksella. Ei mennyt kauaa kun kymppi oli peruspanos, sen pienemmillä en enää pelannut.

Kun päädyin lainakierteeseen mukaan, nousi panos vielä kahteenkymppiin. Lainat olivat usein 2000e luottoja. Nostin aina koko summan  ja laitoin pelitille 500e tai 1000e kerralla. Panos oli joka kerta 20e. Voitte laskea ettei 2000e kauaa kummittele tilillä jos ei voittoja tule. Se summa saattoi olla sileänä parhaimmillaan vartissa. Ja ei muutakun uusia tonneja lainaamaan.

Tietysti välillä kävi tuurikin ison panoksen kanssa. Olen kotiuttanut suuria summia. 10 000, 15 000 ja parhaimmillaan yli 20 000. Maksoin aina luottoja pois, nostin osan käteiseksi ja jätin osan pelirahaksi tilille. Jonkun aikaa kaikki pyöri ihan hyvin, sain aina luotot kuitattua pois ja elelin aika mukavasti.

Mutta pelihimo on voimakas ja voimistui voittojen myötä. Hyvin nopeasti velkani alkoi kasvaa kun voittoja ei enää tullutkaan. Saatoin olla onnellinen esim. 3000e voitosta vaikka minulla saattoi olla jo 40 000e lainaa taustalla. Tilanteen tajuaminen alkoi hämärtyä.

Loppuvaiheessa huomasin etten enää maksanut luottojakaan pois vaikka olisin voinut. Mielummin ostelin itselleni jotain tai pelasin lisää. Enää en voittanut isoja summia. Muutamia tonneja, se on tietenkin iso raha mutta ei minulle. Niin pahasti rahakäsitykseni on kärsinyt. Kun on nähnyt tilillään kymppitonneja ja kantanut mukanaan tuhansia euroja käteistä, ei enää muutamat sataset tunnu oikein miltään.

Tässä on se suurin haasteeni. Toki pelaamisen lopettaminen on myös suuri haaste mutta koen rahan arvon opettelun vaikeampana.

Pelihistoriani on suht lyhyt mutta sitäkin rankempi. Kaikki tapahtui äkkiä ja oma pää on ihan sekaisin. Toivottavasti Peli poikki-ohjelma toisi uusia näkökulmia. Ensi viikolla minulla on eka puhelu terapeutin kanssa, päivittelen siitäkin sitten tänne blogiin. :)

Elämän opettelua

Pelaaminen saa pään usein sumeaksi. Ei tule ajateltua kunnolla tai järkevästi. Kun on ollut jokusen päivän pelaamatta, tuntuu kuin aivot kirkastuisi. Se tuo yleensä mukanaan katumusta ja epätoivoa.

Olen ollut usein pelaamatta joitakin aikoja. Tällä kertaa lopettaminen on tuntunut kaikkein vaikeimmalta. Yleensä se on tapahtunut suht helposti eikä enää yhden päivän jälkeen tee edes mieli pelata. Kunnes koittaa seuraava peliputki.

Pelaamiseen liittyy usein toivo isosta voitosta ja silloin velka-asiatkaan ei niin pyöri mielessä. Nyt nekin ovat taas mielen päällä. Tuntuu, että pelaaminenkin on mielessä enemmän kuin yleensä.

Minun täytyisi keksiä asioita mitä tekisin pelaamisen tilalla. Asioita joista saisin iloa ja hyvää oloa. Toki minulla on paljon hommaa lasten ja kodin kanssa. Mutta ne asiat olen hoitanut myös pelien aikana joten ne eivät korvaa pelaamista.

Myös raha-asiat tarvitsevat paljon uusia tuulia. Pelien takia minulla on ollut aina joko paljon rahaa tai ei yhtään. En osaa elää normaalin rahamäärän kanssa. Tunnen nykyään suurta ahdistusta kun en voi ostaa mitä haluan. En voi ostaa itselleni enkä perheelleni. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen varakas. Teen suht pienipalkkaista työtä. Toki moni tekee pienemmälläkin palkalla. Kun minulla oli yhtäkkiä todella paljon rahaa, koin suurta mielihyvää kun sain ostaa perheelle mitä halusin. Reissuja, vaatteita yms. Nyt tuntuu niin turhauttavalta kun kaikki raha menee vain arjen välttämättömyyksiin. Ihan tavalliseen elämään. Olen vieraantunut tavallisuudesta.

Olisipa jossain kurssi minunlaisille. Opeteltaisiin elämä uudelleen. Se tuntuu niin hankalalle yksin. Tosin matkani on niin alussa vielä. Kun velat vihdoin ropisevat ulosottoon niin loppuu se jännitys. Ja kun työttömyyteni päättyy niin jää taas hieman enemmän rahaa käteen. Huhhuh, kyllä tässä työtä riittää. Haluan silti onnistua. Tiedän, että se tavallinen elämä on paljon nautinnollisempaa kuin riippuvuus.

Sinulle rakkaani

Tämä kirje on sinulle rakkaani.

Olemme olleet yhdessä jo vuosia. Sinä aikana olemme saaneet paljon. Yhteinen koti, lapset, paljon ihania muistoja ja hetkiä. Olemme myös selvinneet vuosien aikana aikamoisista menetyksistä. Ja nyt meitä koettelee tämä minun salasuhteeni, peliriippuvuus.

En oikein osaa puhua tästä aiheesta ääneen, kirjoittaminen on helpompaa. Ja tiedätkin sen jo, niin monta kertaa olen kertonut asioita viesteillä. Kasvotusten näkisin pettymyksen ja surun heti silmistäsi.

Olen hyväksynyt tämän sairauden jo aika hyvin. Tiedän, etten oikeasti ole tällainen enkä valinnut tätä sairautta itselleni. Pystyn jo elämään myös velka-asioideni kanssa. Mutta minun on vaikea hyväksyä sitä, ettei tämä kaikki koskettanut ja satuttanut vain minua. Sinua tämä kaikki satutti vielä enemmän.

Olet joutunut näkemään kuinka olen käyttänyt meidän yhteiset rahat ja säästöt. Ne rahat joille oli todella tärkeää käyttöä. Olet joutunut myös pettymään kun lapsemme tili tyhjeni. Ne hetket ovat niin häpeällistä ja kipeitä, etten meinaa pystyä edes ajattelemaan niitä. Enkä voi niitä ikinä korvata pennilleen takaisin vaikka kuinka haluaisin. Olet joutunut luopumaan sinun ja meidän unelmista sekä tavoitteista koska meillä ei enää ole rahaa ylimääräiseen.

Olet auttanut minua rahallisesti oikeastaan aina. Opiskeluiden aikana sekä silloin kun shoppailu on ollut vähän liian kivaa. Olet pitänyt huolen ettei jääkaappi ole tyhjä. Olet pitänyt huolen, että auton tankissa on bensaa. Olet antanut rahaa laskuja varten.

Raha on kuitenkin vain rahaa. Pahinta on, että olet joutunut pettymään niin monta kertaa. Luottamus on mennyt monesti. Pettymyksiä toistensa perään. Salaisuuksien paljastumista. Surua ja ahdistusta. Kaikista eniten kadun noiden asioiden aiheuttamista sinulle. Voisin ottaa kontolleni vaikka tuplasti velkani, jos vain saisin hyvitettyä tuon kaiken muun.

Olet myös joutunut etääntymään minusta. Peliriippuvuus teki kuilun meidän välille, ajatukseni eivät riittäneet muuhun kuin pelaamiseen tai sen suunnitteluun. Hyvinä kausina pääsimme taas lähemmäksi toisiamme ja muistin kuinka valtava ikävä minulla onkaan ollut.

Olet sanonut, että kadut sitä ettet puuttunut asiaan. Kuulema tiesit mutta suljit silmäsi asioilta. Älä rakas mieti sitä. Et olisi voinut tehdä tai sanoa mitään, mikä olisi estänyt tätä kaikkea tapahtumasta. Olisin tehnyt sen luultavasti silti. Tämä riippuvuus on vain niin voimakas.

Yritän työntää mielestäni pahimmat katumukset ja ahdistuksen pois sillä ne eivät poista tapahtumia. Ne vain tekevät oloni pahemmaksi. Yritän keskittyä tulevaan, rakentaa meille uutta ja parempaa elämää ilman olkapäälläni istuvaa pirua.

Haluan sanoa sinulle kuinka tärkeä olet. En voisi edes kuvitella elämääni ilman sinua. Olen todella kiitollinen, että olet vielä siinä kaiken tämän jälkeen. Mutta muista, että ymmärrän myös sen jos et enää jaksakaan kanssani. Moni ei olisi jaksanut näinkään pitkälle.

Lupaan yrittää kaikkeni. Olen aiemminkin luvannut kaikenlaista. Usean lupauksen olen rikkonut, yhteistyössä henkilökohtaisen piruni kanssa. Tälläkin kertaa sama piru pyörii kuvioissa mutta olen valmiimpi sen häätämiseen. En valmis mutta valmiimpi. Suurin voima on meissä ja meidän perheessä, teidät haluan pitää lähelläni.

Olen uskomattoman onnekas kun kaiken tämän jälkeen voin vielä nähdä silmissäsi pilkahduksia rakkaudesta. Niinä hetkinä uskon itsekin vahvasti siihen että onnistun.

Emme valinneet tälläistä elämää, se valitsi meidät. Ehkä joku päivä ymmärrämme miksi. Kiitos kun istut enkelinä toisella olkapäälläni. Rakastan sinua.

Peli poikki

Sain eilen sähköpostin, että Peli poikki-ohjelmani alkaa. Olen hakenut mukaan kesän alussa ja vihdoin on vuoroni.

Olen kuullut ohjelmasta hyviä kokemuksia. Erityisesti odotan terapeutin puheluita. Käyn nyttenkin keskustelemassa säännöllisesti mielenterveyspalveluiden piirissä mutta toivon pystyväni avautumaan puhelimessa täysin. Vielä on hankalaa kasvotusten puhua kaikesta. Ehkä puhelinyhteys on helpompi.

Täyttelin juuri tietojani sekä ensimmäiset tehtävät ohjelmaan. En saanut vielä suuria oivalluksia koska tiedostan ongelmani kyllä hyvin. En ajattele etteikö ongelmaa olisi. Ehkäpä tuleva puhelu ja tulevat tehtävät antavat uutta ajateltavaa.

Tapahtuisipa toipuminen silmänräpäyksessä. Olen vähän "mulle kaikki heti nyt"- tyyppinen ihminen enkä malttaisi odottaa. Tiedän kyllä, että tästä tulee elämäni pisin ja kivisin tie. Mutta sen läpi kulkeminen on varmasti sen arvoista.

Ristiriitoja

Viime aikoina on ollut paljon ristiriitaisia tunteita. En ole enää nauttinut pelaamisesta niin paljoa enkä saanut siitä niin paljon mielihyvää kuin ennen. Silti sitä on tehtävä. Pakko vaikkei oikeastaan edes jaksaisi enää.

Tulevasta ulosotosta on myös paljon erilaisia ajatuksia. Toisaalta odotan sitä. Loppuu muistutusmaksut ja viestit. Loppuu jännitys siitä koska tulee ensimmäinen haaste oikeudesta. Tietää varmaksi ettei voi enää velkaantua. Tietää myös, että palkasta jää ihan ok summa kunhan vaan pelit on loppu.
Toisaalta harmittelen niiden muutaman satasen perään mitkä menevät sitten ulosottoon. Harmittelen veronpalautusten perään. Tuntuu siltä, ettei enää voi tehdä mitään tai nauttia mistään. Olenhan ulosotossa. Pelkään, että puhelimeni hajoaa. Olen ostanut yleensä uuden aina osamaksulla operaattoriltani eikä se ole pian enää mahdollista. En tiedä saanko enää laskulle ostettua mitään

On vielä yksi pelko joka ei toivottavasti koskaan toteudu. Välillä mietin, mitä tekisin jos meille tulisi mieheni kanssa ero. Asunnon saaminen on hankalaa ilman luottotietoja. Samoin vakuutusten yms. Miten sitten selviäisin kun kukaan ei jakaisi talouden ruokakuluja kanssani. Ne ajatukset saavat karvani nousemaan pystyyn.

Oikeastihan ulosotto on mulle se ainut vaihtoehto. En pystyisi maksamaan velkojeni kuukausieriä. Tapahtuisipa kaikki pian ja loppuisi tämä ns. "välivaihe". Sitten olisin ulosotossa ja voisin alkaa opettelemaan uutta elämääni uudella budjetilla. Toivottavasti täysin ilman pelejä.

Minut hyväksyttiin Peluurin Peli poikki-ohjelmaan. Odotan sitä todella innolla ja toivon siitä olevan minulle paljon apua.

Normaali elämä, saapuisitpa pian. Mulla on paljon opeteltavaa ja pitkä matka luoksesi. Mutta tiedän sen olevan mahdollista.

Hallintaa

Yksi jännä ilmiö peliriippuvuudessa on harhaluulo, että pelejä voi hallita tai huijata. Itselle tulee se tunne, että on tilanteen herra.

Ei talletetulla summalla ole väliä. Oli se sitten 100e tai 105e, ei sillä pysty huijaamaan voittoja itselleen.

Iso harhaluulo on talletusten lukumäärä. Jospa jaan tämänkin summan lohkoihin, tottakai se antaa kun talletan usean summan! Siltä se tietenkin tuntuu kun teet 20 talletusta putkeen ja viimeisellä se sattuu antamaan. Tämä ruokkii käsitystä siitä, että talletuksia on hakattava sisään suuri määrä. Se ei vaan yleensä auta, sen 20 jälkeenkin jää usein nuolemaan näppejään.

Silläkään et voi peliä huijata, että pienennät tai suurennat panoksia. Ei pelit hämäänny, eivät ne ole eläviä.

Joskus pelit antavat useampana peli kertana peräkkäin. Se on ollut itselle aina paha paikka. Tuntunut juurikin, että olisin tilanteen herra. Nythän tämä alkoi luistaa! Lisää pökköä pesään. Ja yleensä se on päättynyt siihen, että kaikki meni.

Moni myös varmasti puhuu peleille. Pyytää, rukoilee, suostuttelee. Eivät ne kuule.

Näistä asioista huomaa, miten peleistä tulee kuin ihmissuhde. Niitä pitää elävinä, läheisinä. Haluaa uskoa, että ne haluavat sulle hyvää vaikka välillä täytyy koetella. Uskomatonta, miten ihmisen mieli voi kääntää asioita tämmöisiksi. Ei kukaan kenen mieli on terve ja ehjä pelien suhteen, luule että voi kommunikoida niiden kanssa.

Muistakaa kommunikoida niiden oikeasti läheisten kanssa. He usein jäävät, kun riippuvainen vaalii vain pelin kanssa muodostunutta suhdetta. Oikeat ihmiset, ne läheiset, he haluavat sulle hyvää. Heidän avullaan olet jo lähempänä sitä hetkeä, kun peli ei olekaan enää paras ystäväsi.

Huono parisuhde

Olen niin monesti yksin autolla ajaessa huutanut ja itkenyt ääneen. Niin kovaa kun kurkusta lähtee. Purkanut pettymystä ja tuskaa ulos. Niinä hetkinä olen tuntenut niin kovaa henkistä kipua, että henki on meinannut salpaantua.

Tuo kipu ja huutoitku on unohtunut heti seuraavan ihanan hetken koittaessa. Ei se haittaa, että välillä sattuu kun nyt on taas mahtavaa.

Olen vannonut, että seuraavan pettymyksen ja tuskan kohdalla tämä saa riittää. Ei enää ikinä. En jaksa tuntea näitä pettymyksiä ja kipuja. Mutta silti tässä ollaan edelleen. Tunteiden vuoristoradassa. Pettymyksiä toistensa perään, välissä muutama onnellinen hetki.

Miten ne onnelliset hetket voikaan aina mitätöidä sen kaiken pahan? Ihmismieli on kimurantti.

Olisipa olemassa turvakoti myös niille, ketkä lähtevät ja jättävät peliriippuvuuden. Tämä parisuhde on huono. Siltä ei saa mitään hyvää vastineeksi vaikka kuinka yrittää.

On-off suhde kuvaa tätä parisuhdetta hyvin. Mutta lopullinen lähteminen on vaikeaa. Vaikka tietää, ettei tässä ole mitään järkeä.

Peliriippuvuus, en haluaisi olla enää kanssasi. Me ei voida erota ystävinä, pesäeron täytyy olla lopullinen. Toivottavasti saan pian voimia lähteä, tarvitsen siihen varmasti myös apua. Mutta minusta tuntuu, että se odotettu eron hetki on jo lähempänä kuin ennen.

Ulosotto, mikä kamala kirosana

Olen aina pitänyt ulosottoa todellisena luuserin merkkinä. En voinut käsittää miten joku ajautuu semmoiseen tilanteeseen. Täysin käsittämätöntä. Jo pelkkä sanan kuuleminen saa karvat pystyyn.

Kun velkani kasvoivat, minulla meni melkein koko palkka niiden lyhennyksien maksamiseen. Ja niillä lyhennyksillä maksoin vain korkoa, itse laina ei lyhentynyt. Aloin olla yhteydessä velkaneuvojaan. Hän aina sanoi, että järkevintä olisi päästää velat ulosottoon. Se neuvo sai veren kiehumaan suonissa, saatoin sanoa neuvojallekin mielipiteeni aika painokkaasti.

Taistelin asiaa vastaan kauan. Aloin ottamaan selvää ulosotosta. Kaikki illat ja välillä yötkin haalin tietoa ja luin kokemuksia. Niitä löytyi yhtä paljon kuin ulosoton asiakkaitakin. Toisille se oli elämän pelastus ja käännekohta, toiset haukkuivat ja räyhäsivät palstoilla kuinka paskaa touhua.

Itselläni tapahtui vielä tuloissa muutos huonompaan, toivottavasti vain hetkellisesti. Silloin päätin, että nyt saa mennä. Päästän kaiken ulosottoon. Alkuun oli tarkoitus maksella sinne kunnes summa olisi sellainen, että voisin hakea Takuusäätiön takausta. Sittemmin kuulin neuvojalta, että minun tuloillani ei velkojani koskaan saa kuitattua. Ne tulevat kasvamaan tai ainakin pysymään samana ulosotossakin.

En ole tietenkään innoissani siitä, että luottotietoni menevät ja elämäni hankaloituu sen myötä. Mutta aloin kuitenkin löytää ulosotosta hyviäkin puolia ja olen nyt hyväksynyt asian omassa päässäni. Velkaantumiseni loppuu, se on tietenkin hyvä puoli. Lisäksi minun ei enää tarvitse huolehtia maksuista, joku tekee sen sitten puolestani. Laskin laskurilla mitä minulle jää palkasta käteen. Sehän on enemmän kuin pitkään aikaan!! Lyhennykset olivat paljon enemmän eikä niiden maksamisesta ollut sinänsä hyötyä kun velka ei lyhentynyt. Kun saan vielä pelaamiseni oikeasti kuriin, minulla alkaa olla ihan ok kuukausibudjetti.

Toki ne sataset mitkä menevät ulosottoon olisivat ihan kivat myös omalla tilillä. Olen kuitenkin ajatellut, että toiset maksavat autolainoja yms. Minä makselen tätä lainaa. Oppirahojani.

Ulosotto ja velkani eivät määritä minua ihmisenä. Voin kuitenkin olla oma itseni, ihan ok tyyppi, hyvä äiti, hyvä puoliso, hyvä ystävä, hyvä työntekijä. Ihan hyvä minä. Elämä on elämisen arvoinen vaikka tilillä olisi muutama satanen vähemmän. Minulla on silti asiat paremmin kuin monella muulla. Ja lisäksi minulla on rakas puoliso kenen kanssa jakaa talouden menoja.

Tämä tie on pelottava mutta luultavasti minulle se elämän käännekohta. Jospa suunta olisikin vain ylöspäin.