Eilen kävin ensimmäistä kertaa A-klinikalla. Tai no, toista kertaa. Kävin siellä ensimmäisen kerran noin puolitoista vuotta sitten. Paikka tuntui niin ahdistavalta, että peruin seuraavan aikani enkä varannut uutta. Nyt oma mieli on jo mennyt niin paljon eteenpäin, että tällä kertaa kaikki meni paremmin.
Minut otti vastaan sama henkilö kuin ensimmäisellä kerralla. Silloin puolitoista vuotta sitten hänkin tuntui jotenkin kylmältä ja hänelle oli vaikea puhua. Tällä kerralla tämäkin asia oli eri tavalla. Niin se oma mieli vaikuttaa kaikkeen!
Käynti oli siinä mielessä hassu ettei hän kysynyt tilanteestani mitään. Ei pelaamisesta tai muustakaan. Emme itse asiassa puhuneet pelaamisesta oikeastaan ollenkaan. Toki puhuimme vähän aika sitten puhelimessa ja kerroin tilanteesta aika kattavasti. Silti oli hassua ettei pelaamisesta puhuttu.
Käynnin aihe oli mindfulness. Sen avulla pystyy päästämään ainakin hetkellisesti irti stressistä ja ajatusvirrasta. Lisäksi sitä käytetään impulssien hallintaan. Sitähän pelihimo on, oman pään valtava impulssi.
Puhuimme siitä miten kaikki ajatukset täytyy ottaa avosylin vastaan. Tarkastella sitä hetki ja päästää sitten menemään. Täytyy ymmärtää, että nämä ajatukset eivät ole minä. Minä olen minä, en ole tämä pelihimo tai joku muu ikävä ajatus.
Teimme kaksi harjoitusta. Niissä keskityttiin tuntemaan oma hengitys sekä oma keho. Yllätyin siitä miten hyvin ne rentouttivat. Olen todella analysoiva ja pohtiva ihminen, päässäni käy koko ajan kamala surina. Ajatusten rinnalla kulkee koko ajan peliajatukset, raha-asiat sekä velat. Pääni on siis usein todella tukossa. Mutta harjoitusten aikana mieli tyhjeni hetkeksi, raajat alkoivat painaa ja olo oli rento.
Sitä en tiedä miten tämmöinen harjoitus onnistuu kun se jättimäinen peli-impulssi iskee. Olen kuitenkin avoin kaikelle! Kokeilen kaikkea mahdollista jotta voin joskus sanoa olevani toipunut.
Podcastien kuuntelusta on tullut itselleni tärkeä asia. Se auttaa peliajatusten hallinnassa ja vie ajatukset tehokkaasti muualle. Voisin suositella yhtä jaksoa jonka eilen löysin Spotifysta! Podcastin nimi on Selviytyjät - tarinoita elämästä. Ensimmäisen jakson nimi on Peliriippuvuus. Jakso kestää yli tunnin, toipunut peliriippuvainen kertoo tarinansa. Kuuntelin sen yhdellä kertaa siivouksen ohessa. Jos siis vappusiivous vielä tekemättä, laita kuulokkeet korville ja hihat heilumaan!
Ihanaa vappua kaikille ketkä tämän postauksen ääreen päätyvät! 🎈
keskiviikko 29. huhtikuuta 2020
keskiviikko 22. huhtikuuta 2020
Riippuvuus ja lapset
Minulla on siis lapsia. En kerro täällä montako tai muitakaan tarkentavia tietoja, en halua tulla tunnistetuksi. Lapset ovat kuitenkin vielä suht pieniä. Miten tämä kaikki vaikuttaa heihin?
He eivät tietenkään tiedä, että äiti on peliriippuvainen. Eivätkä ymmärtäisi mitä se tarkoittaa.
Suurin vaikutus lasten elämässä on varmasti ollut äidin läsnäolon puute sekä mielialat. Silloin kun pelasin paljon, saatoin pelailla samaan aikaan kun lapset leikkivät, katsoivat lastenohjelmia tai ulkoilivat. Silloin en tietenkään ollut läsnä vaan pelien maailmassa. Lisäksi jatkuva morkkis, rahahuolet ja häviöt vaikuttivat läsnäolooni. Pää täynnä ajatuksia ja huolia, varmasti olisin voinut olla paremmin saatavilla lapsilleni.
Olen ollut kaiken tämän keskellä varmasti huonommalla tuulella verrattuna pelittömään elämään. Ehkä olen hermostunut nopeammin ja saattanut jankata liian pienistä asioista.
Lapsilla on kuitenkin ollut koko ajan kaikkea. Vaatteita olen hankkinut tarpeeseen ja ylikin. On ruokaa, puhtautta, leluja, pelejä yms. Mieluummin jätän hankkimatta itselleni ja pidän huolen lasten tarpeista.
Olemme onneksi päässeet käymään välillä reissussa jossain. Esimerkiksi huvipuistossa. Olemme saattaneet yöpyä hotellissa. Käydä hoplopissa. Tämä on tietenkin sen ansiota, että perheessä on kaksi aikuista. Jos olisin yksin lasten kanssa, pitäisi elämykset ja kokemukset hakea tosi pienellä rahalla. Eikä lasten onnellisuutta tietenkään mitata rahassa. Pienet asiat ovat tärkeitä.
En usko, että lasteni elämä on ollut kurjaa vaikka oma tilanteeni on tämä. Ainut asia mikä harmittaa on ollut läsnäoloni puute. Ja sen voi onneksi korjata.
Mielessäni on yksi suuri kysymys. Onko minulla oikeutta haaveilla vielä yhdestä lapsesta vaikka tilanteeni on tämä? Olenhan aiheuttanut taloudellemme suuren laman. Onko meillä varaa tulla vanhemmiksi vielä kerran?
En ole koskaan ennen potenut vauvakuumetta. Nyt se on kuitenkin iskenyt. Toivon niin kovin, että voisin olla vielä kerran raskaana. Jännittää ultria, käydä neuvolassa, tuntea pienen rakkaan potkut ja möyrimiset. Haluaisin jännittää synnytyksen lähestymistä. Haluaisin tavata sen pienen rakkaan ensimmäisen kerran ja nauttia vauva-ajasta. Ensimmäistä kertaa haaveilen siitä todella paljon, oikein mahan pohjaa kouraisee kun ajattelen asiaa.
Tiedän, että monessa perheessä on paljon enemmän lapsia ja taloudellinen tilanne epävakaa. He pärjäävät. Mutta itse haluan kuitenkin ajatella myös järjellä. En halua kasvattaa perhettä mikäli se tarkoittaa sitä, että on varaa enää vain pysyä hengissä. Haluan nauttia elämästä jollain tasolla ja tarjota samaa lapsilleni.
Isoja kysymyksiä vailla vastausta. Välillä vaan miettii, että voittaisipa lotossa. Vaikkei sekään tietenkään onnea takaa.
He eivät tietenkään tiedä, että äiti on peliriippuvainen. Eivätkä ymmärtäisi mitä se tarkoittaa.
Suurin vaikutus lasten elämässä on varmasti ollut äidin läsnäolon puute sekä mielialat. Silloin kun pelasin paljon, saatoin pelailla samaan aikaan kun lapset leikkivät, katsoivat lastenohjelmia tai ulkoilivat. Silloin en tietenkään ollut läsnä vaan pelien maailmassa. Lisäksi jatkuva morkkis, rahahuolet ja häviöt vaikuttivat läsnäolooni. Pää täynnä ajatuksia ja huolia, varmasti olisin voinut olla paremmin saatavilla lapsilleni.
Olen ollut kaiken tämän keskellä varmasti huonommalla tuulella verrattuna pelittömään elämään. Ehkä olen hermostunut nopeammin ja saattanut jankata liian pienistä asioista.
Lapsilla on kuitenkin ollut koko ajan kaikkea. Vaatteita olen hankkinut tarpeeseen ja ylikin. On ruokaa, puhtautta, leluja, pelejä yms. Mieluummin jätän hankkimatta itselleni ja pidän huolen lasten tarpeista.
Olemme onneksi päässeet käymään välillä reissussa jossain. Esimerkiksi huvipuistossa. Olemme saattaneet yöpyä hotellissa. Käydä hoplopissa. Tämä on tietenkin sen ansiota, että perheessä on kaksi aikuista. Jos olisin yksin lasten kanssa, pitäisi elämykset ja kokemukset hakea tosi pienellä rahalla. Eikä lasten onnellisuutta tietenkään mitata rahassa. Pienet asiat ovat tärkeitä.
En usko, että lasteni elämä on ollut kurjaa vaikka oma tilanteeni on tämä. Ainut asia mikä harmittaa on ollut läsnäoloni puute. Ja sen voi onneksi korjata.
Mielessäni on yksi suuri kysymys. Onko minulla oikeutta haaveilla vielä yhdestä lapsesta vaikka tilanteeni on tämä? Olenhan aiheuttanut taloudellemme suuren laman. Onko meillä varaa tulla vanhemmiksi vielä kerran?
En ole koskaan ennen potenut vauvakuumetta. Nyt se on kuitenkin iskenyt. Toivon niin kovin, että voisin olla vielä kerran raskaana. Jännittää ultria, käydä neuvolassa, tuntea pienen rakkaan potkut ja möyrimiset. Haluaisin jännittää synnytyksen lähestymistä. Haluaisin tavata sen pienen rakkaan ensimmäisen kerran ja nauttia vauva-ajasta. Ensimmäistä kertaa haaveilen siitä todella paljon, oikein mahan pohjaa kouraisee kun ajattelen asiaa.
Tiedän, että monessa perheessä on paljon enemmän lapsia ja taloudellinen tilanne epävakaa. He pärjäävät. Mutta itse haluan kuitenkin ajatella myös järjellä. En halua kasvattaa perhettä mikäli se tarkoittaa sitä, että on varaa enää vain pysyä hengissä. Haluan nauttia elämästä jollain tasolla ja tarjota samaa lapsilleni.
Isoja kysymyksiä vailla vastausta. Välillä vaan miettii, että voittaisipa lotossa. Vaikkei sekään tietenkään onnea takaa.
maanantai 20. huhtikuuta 2020
Yksinäisyyden uudet puolet
Olen aina tykännyt olla myös yksin. Se ei ole ollut itselleni hankalaa tai ahdistavaa. Paitsi nyt.
En niinkään ahdistu siitä etten näe ystäviä, työkavereita jne. Kun mies on töissä ja itse kotona, olen alkanut ahdistumaan enkä saa mitään aikaiseksi. Tämä on ihan uutta.
Kun olen päivisin lasten kanssa kotona, olo on niin saamaton. Saatan laittaa pyykit koneeseen mutta en jaksa ripustaa niitä. Katselen ulos ja mietin miten kiva olisi mennä sinne, jos vaan jaksaisin. Tiskit seisovat pöydällä vaikka ne pitäisi laittaa koneeseen. Haahuilen levottomana ympäriinsä enkä osaa tarttua toimeen.
Kun mies tulee töistä, saan ihan uutta virtaa. Tiskit katoaa pöydiltä, lähdetään ulkoilemaan, teen ruokaa, imuroin, pyykkään ja sitä rataa. Ahdistus häviää ja olen taas normaali.
En ymmärrä mistä tämä johtuu. Toisen aikuisen läsnäolo auttaa heti omaan oloon ja antaa uutta virtaa. Pelitkään eivät pyöri mielessä kun koko perhe on kotosalla.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapset olisivat päivällä heitteillä. Heille on aina ruokaa ja puhtaat vaatteet. Pelaillaan pelejä, väritetään, leikitään jne. Mutta olo on silti ahdistunut ja erilainen.
Ehkä tämä koronan aiheuttama poikkeustilanne ja sen myötä oman elämän sosiaalinen köyhyys vaikuttavat nyt enemmän kun aluksi ajattelin. Oma tilanne on myös niin jännittävä alkavan ulosoton sekä riippuvuuden hoidon kanssa.
Näinä hetkinä kaipaa niin kovasti vanhaa elämää. Ongelmat olivat paljon pienempiä ja jaksaminen parempaa. Sitä kohti, pienin ja hitain askelin. Se on hankalaa tämmöiselle "mulle kaikki heti nyt" - ihmiselle.
Tsemppiä kaikille näihin poikkeuksellisiin aikoihin. Toivottavasti elämä alkaisi pian normalisoitumaan.
En niinkään ahdistu siitä etten näe ystäviä, työkavereita jne. Kun mies on töissä ja itse kotona, olen alkanut ahdistumaan enkä saa mitään aikaiseksi. Tämä on ihan uutta.
Kun olen päivisin lasten kanssa kotona, olo on niin saamaton. Saatan laittaa pyykit koneeseen mutta en jaksa ripustaa niitä. Katselen ulos ja mietin miten kiva olisi mennä sinne, jos vaan jaksaisin. Tiskit seisovat pöydällä vaikka ne pitäisi laittaa koneeseen. Haahuilen levottomana ympäriinsä enkä osaa tarttua toimeen.
Kun mies tulee töistä, saan ihan uutta virtaa. Tiskit katoaa pöydiltä, lähdetään ulkoilemaan, teen ruokaa, imuroin, pyykkään ja sitä rataa. Ahdistus häviää ja olen taas normaali.
En ymmärrä mistä tämä johtuu. Toisen aikuisen läsnäolo auttaa heti omaan oloon ja antaa uutta virtaa. Pelitkään eivät pyöri mielessä kun koko perhe on kotosalla.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapset olisivat päivällä heitteillä. Heille on aina ruokaa ja puhtaat vaatteet. Pelaillaan pelejä, väritetään, leikitään jne. Mutta olo on silti ahdistunut ja erilainen.
Ehkä tämä koronan aiheuttama poikkeustilanne ja sen myötä oman elämän sosiaalinen köyhyys vaikuttavat nyt enemmän kun aluksi ajattelin. Oma tilanne on myös niin jännittävä alkavan ulosoton sekä riippuvuuden hoidon kanssa.
Näinä hetkinä kaipaa niin kovasti vanhaa elämää. Ongelmat olivat paljon pienempiä ja jaksaminen parempaa. Sitä kohti, pienin ja hitain askelin. Se on hankalaa tämmöiselle "mulle kaikki heti nyt" - ihmiselle.
Tsemppiä kaikille näihin poikkeuksellisiin aikoihin. Toivottavasti elämä alkaisi pian normalisoitumaan.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2020
Uusi hoitokontakti
Tänään tuli uusia suunnitelmia peliriippuvuuteni hoitoon. Siirryn mielenterveyskeskuksen sairaanhoitajalta A-klinikan puolelle.
Puhuin vanhan sekä uuden hoitajani kanssa tänään puhelimessa. Oli mukava kuulla, että olen heidän mielestään mennyt jo valtavasti eteenpäin. Olen kyllä samaa mieltä. Aina sitä vaan ei muista kuinka syvissä vesissä onkaan uinut.
Aloitamme A-klinikalla harjoittelemaan mindfullness-juttuja. Tarkoitus olisi oppia hillitsemään riippuvuuden aiheuttamia aivoimpulsseja ja välttää sortumisia. Nämä harjoitukset tuntuvat vielä hieman vierailta mutta toivottavasti niistä on apua.
Käyn nyt ainakin hetken A-klinikalla ja pohditaan sitten miten jatketaan. Toivottavasti A-klinikan ja vertaistuen avulla pääsen vielä enemmän eteenpäin tässä asiassa.
Tulevaisuuden suuri unelma on toimia vertaistukihenkilönä muille riippuvaisille. Uskon, että kaikella on joku tarkoitus. Olkoon tämän paskan tarkoitus siis se, että voin auttaa muita. ❤️
Puhuin vanhan sekä uuden hoitajani kanssa tänään puhelimessa. Oli mukava kuulla, että olen heidän mielestään mennyt jo valtavasti eteenpäin. Olen kyllä samaa mieltä. Aina sitä vaan ei muista kuinka syvissä vesissä onkaan uinut.
Aloitamme A-klinikalla harjoittelemaan mindfullness-juttuja. Tarkoitus olisi oppia hillitsemään riippuvuuden aiheuttamia aivoimpulsseja ja välttää sortumisia. Nämä harjoitukset tuntuvat vielä hieman vierailta mutta toivottavasti niistä on apua.
Käyn nyt ainakin hetken A-klinikalla ja pohditaan sitten miten jatketaan. Toivottavasti A-klinikan ja vertaistuen avulla pääsen vielä enemmän eteenpäin tässä asiassa.
Tulevaisuuden suuri unelma on toimia vertaistukihenkilönä muille riippuvaisille. Uskon, että kaikella on joku tarkoitus. Olkoon tämän paskan tarkoitus siis se, että voin auttaa muita. ❤️
sunnuntai 12. huhtikuuta 2020
Riippuvuuden tunnistaminen
Sain edellisen postauksen jälkeen yhden kysymyksen sähköpostiini. Minulta kysyttiin milloin huomasin, että pelaaminen meni riippuvuuden puolelle. Tämä onkin aika haastava kysymys.
Toisaalta tiesin ettei kaikki ole kunnossa kun olin pari kertaa kokenut "hups" - hetken ja pelannut koko palkkani. Mutta en tosiaan ajatellut olevani riippuvainen.
Kun aloin ottamaan lainoja ja pelaamaan joka päivä, tiesin ehkä syvällä sisimmässäni että nyt ollaan todella syvissä vesissä. Siltikin sitä uskotteli itselleen, että kyllä tämä tästä. Riippuvainen huijaa läheisiään mutta myös itseään päivittäin.
Koko ajan ajattelin, että pian voitan suuren summan. Sillä kuittaan velkani ja lopetan pelaamisen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Vaikka usein sain velatkin maksettua pois voitoilla, nostin lainat aina uudestaan. Ja nyt ollaankin siinä tilanteessa, ettei velkoja kuitata kun lottovoitolla.
Vaikka olen ainakin 1,5 vuotta tiennyt ettei pelaamiseni ole normaalia, riippuvaiseksi olen itseni mieltänyt alle vuoden ajan. En edes muista hetkeä jolloin sen itselleni myönsin. Ehkä viime keväänä/kesänä kun aloin kunnolla hakea tietoa asiasta. Silloin velat oli jo isot ja tilanne peruuttamaton. Aloin hakeutua hoitokontaktiin sekä Peli poikki-ohjelmaan.
Riippuvuuden myöntämistä edisti myös se, että haluan säilyttää perheeni ja parisuhteeni.
En siis osaa täysin kysymykseen vastata. Toisaalta olen tiennyt sen lähes koko ajan mutta olen huijannut itseäni. Toisaalta vielä nykyäänkin ajattelen, että ehkä kuitenkin tällä kertaa hallitsen asian ja pelaan vaan ihan vähän.
Nykyään tiedän olevani peliriippuvainen ja sairas. Tärkeää oman olon kannalta on ollut tajuta, että olen sairastunut. En ole vain tyhmä ja selkärangaton. Tiedän, että tästä on mahdollista toipua mutta helppoa se ei ole. Sitä kohti olen kuitenkin matkalla ja tilanteeni on paljon paljon parempi kuin aiemmin.
Toisaalta tiesin ettei kaikki ole kunnossa kun olin pari kertaa kokenut "hups" - hetken ja pelannut koko palkkani. Mutta en tosiaan ajatellut olevani riippuvainen.
Kun aloin ottamaan lainoja ja pelaamaan joka päivä, tiesin ehkä syvällä sisimmässäni että nyt ollaan todella syvissä vesissä. Siltikin sitä uskotteli itselleen, että kyllä tämä tästä. Riippuvainen huijaa läheisiään mutta myös itseään päivittäin.
Koko ajan ajattelin, että pian voitan suuren summan. Sillä kuittaan velkani ja lopetan pelaamisen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Vaikka usein sain velatkin maksettua pois voitoilla, nostin lainat aina uudestaan. Ja nyt ollaankin siinä tilanteessa, ettei velkoja kuitata kun lottovoitolla.
Vaikka olen ainakin 1,5 vuotta tiennyt ettei pelaamiseni ole normaalia, riippuvaiseksi olen itseni mieltänyt alle vuoden ajan. En edes muista hetkeä jolloin sen itselleni myönsin. Ehkä viime keväänä/kesänä kun aloin kunnolla hakea tietoa asiasta. Silloin velat oli jo isot ja tilanne peruuttamaton. Aloin hakeutua hoitokontaktiin sekä Peli poikki-ohjelmaan.
Riippuvuuden myöntämistä edisti myös se, että haluan säilyttää perheeni ja parisuhteeni.
En siis osaa täysin kysymykseen vastata. Toisaalta olen tiennyt sen lähes koko ajan mutta olen huijannut itseäni. Toisaalta vielä nykyäänkin ajattelen, että ehkä kuitenkin tällä kertaa hallitsen asian ja pelaan vaan ihan vähän.
Nykyään tiedän olevani peliriippuvainen ja sairas. Tärkeää oman olon kannalta on ollut tajuta, että olen sairastunut. En ole vain tyhmä ja selkärangaton. Tiedän, että tästä on mahdollista toipua mutta helppoa se ei ole. Sitä kohti olen kuitenkin matkalla ja tilanteeni on paljon paljon parempi kuin aiemmin.
torstai 2. huhtikuuta 2020
Haluatko tietää? Kysy rohkeasti.
Ajattelin vielä tänään julkaista tämän äsken mieleen tulleen idean.
Minulle saa esittää kysymyksiä liittyen tilanteeseeni, riippuvuuteen, peleihin, velkoihin jne. Voisin vastata niihin sitten seuraavassa postauksessa.
Jos on kysymyksiä niin ne voi esittää kommenteissa tai sähköpostilla 😊
Minulle saa esittää kysymyksiä liittyen tilanteeseeni, riippuvuuteen, peleihin, velkoihin jne. Voisin vastata niihin sitten seuraavassa postauksessa.
Jos on kysymyksiä niin ne voi esittää kommenteissa tai sähköpostilla 😊
Täällä taas!
Pitkästä aikaa blogin pariin, toivottavasti vielä jokunen lukija löytyy tauosta huolimatta 😊
En edes tiedä mistä aloittaa ja mitä kaikkea kertoa tässä postauksessa. Yritän saada jotain järkevää tekstiä päästäni ulos.
Aloitan vaikka asiasta mikä ei varmasti ole jäänyt keneltäkään pimentoon. Korona. Meillä on menossa hyvin harvinainen tilanne tämän viruksen vuoksi. Suuria rajoituksia asetettu ja monen elämä kääntynyt päälaelleen. Kuten myös meidän.
Kauan odotettu täysien tuntien työsijaistus peruuntui. Tässä sitten kituutellaan pienellä rahalla tästä eteenpäinkin, uskon että jopa syksyyn asti. Miehen työt vielä ennallaan, toivottavasti pysyvätkin.
Ollaan nyt oltu lasten kanssa kotona. Ei liikuta enää missään suositusten mukaisesti, kaupassa käy aina joko minä tai mies. Alkaa jo hieman seinät kaatua päälle. Yleensä tulee liikuttua edes kavereiden ja sukulaisten luokse.
Tämä kotona olo on alkanut näkymään omassa voinnissa ja jaksamisessa. Mieli on aika usein matalalla ja ahdistaa. Liikaa aikaa ajatella. Lisäksi pelit ovat mielessä enemmän kuin koskaan. Todella voimakkaita tuntemuksia, ei olekaan tämmöisiä ollut pitkääääääään aikaan.
Ennen tätä koronaa tuli laitettua silloin tällöin rahaa pelikoneisiin kauppareissulla. Uskon, että tämä on pitänyt suurimmat peliajatukset poissa. Vaikken sinänsä himoitse kaupan pelikoneita, on se pieni pelaaminen kuitenkin auttanut ilmeisesti omaa päätä. Nyt kun ei ole koneet auki, huomaan oloissani ja ajatuksissani paljon muutoksia. Jotkut päivät ovat todella ahdistavia. Oikein toivoisi, että voisi taas ottaa velaksi rahaa ja naputella ne menemään.
Kerroin aiemmin, että asensin esto-ohjelman. Se oli hetken aikaa hyvä kunnes meni itsestään pois päältä. Lisäksi sen saikin itse poistettua mikä on täysin käsittämätöntä. Kyseessä kuitenkin maksullinen ohjelma. Olen siis käynyt kasinoilla pyörittämässä leikkirahaa ja myös oikeaa rahaa. Ärsyttävää. Luulin tuon ohjelman auttavan oikeasti.
Olen kerännyt voimia, että lähettäisin Peluurin ohjeilla sähköpostin kaikille kasinoille. Se sulkisi lopullisesti pääsyn kaikkialle. Tämä vaatii itseltäni kuitenkin ajatustyötä paljon, se on niin lopullista. Nyt kun ajatukset ovat sekaisin, tuntuu ylitsepääsemättömältä tehdä se.
Minulla on kahden viikon päästä palaveri A-klinikan kanssa. Pohdimme siirrynkö heidän asiakkaaksi ja miten etenemme asiassani. Toivottavasti saan sieltä apua ja työkaluja näihin asioihin.
Tässä nyt päällimmäisiä kuulumisia. Velka-asioissa ei mitään uutta ole, ulosottokin alkaa vasta kun pääsen töihin ja tulot nousevat. Haasteita ei ole hetkeen tullut eikä muutakaan postia asian tiimoilta. Pankkiin varasin puhelinajan, aion kysyä mahdollisuutta saada lainamme hetkeksi vain koroille. Joudun kuitenkin selittämään oman tilanteeni pankille kokonaisuudessaan ja toivomaan ettei se ole este.
Jos joku teistä on asioinut pankin kanssa esimerkiksi lyhennysvapaiden tiimoilta, olisi kiva kuulla kokemuksia. Onko apu jäänyt saamatta tilillä olevien pelimerkintöjen vuoksi? Saimme aiemmin hylätyn päätöksen mutta se johtui holtittomasta lainojen ottamisesta. Täytyy toivoa, että rehellisyys auttaa ja saamme helpotusta raha-asioihin.
En edes tiedä mistä aloittaa ja mitä kaikkea kertoa tässä postauksessa. Yritän saada jotain järkevää tekstiä päästäni ulos.
Aloitan vaikka asiasta mikä ei varmasti ole jäänyt keneltäkään pimentoon. Korona. Meillä on menossa hyvin harvinainen tilanne tämän viruksen vuoksi. Suuria rajoituksia asetettu ja monen elämä kääntynyt päälaelleen. Kuten myös meidän.
Kauan odotettu täysien tuntien työsijaistus peruuntui. Tässä sitten kituutellaan pienellä rahalla tästä eteenpäinkin, uskon että jopa syksyyn asti. Miehen työt vielä ennallaan, toivottavasti pysyvätkin.
Ollaan nyt oltu lasten kanssa kotona. Ei liikuta enää missään suositusten mukaisesti, kaupassa käy aina joko minä tai mies. Alkaa jo hieman seinät kaatua päälle. Yleensä tulee liikuttua edes kavereiden ja sukulaisten luokse.
Tämä kotona olo on alkanut näkymään omassa voinnissa ja jaksamisessa. Mieli on aika usein matalalla ja ahdistaa. Liikaa aikaa ajatella. Lisäksi pelit ovat mielessä enemmän kuin koskaan. Todella voimakkaita tuntemuksia, ei olekaan tämmöisiä ollut pitkääääääään aikaan.
Ennen tätä koronaa tuli laitettua silloin tällöin rahaa pelikoneisiin kauppareissulla. Uskon, että tämä on pitänyt suurimmat peliajatukset poissa. Vaikken sinänsä himoitse kaupan pelikoneita, on se pieni pelaaminen kuitenkin auttanut ilmeisesti omaa päätä. Nyt kun ei ole koneet auki, huomaan oloissani ja ajatuksissani paljon muutoksia. Jotkut päivät ovat todella ahdistavia. Oikein toivoisi, että voisi taas ottaa velaksi rahaa ja naputella ne menemään.
Kerroin aiemmin, että asensin esto-ohjelman. Se oli hetken aikaa hyvä kunnes meni itsestään pois päältä. Lisäksi sen saikin itse poistettua mikä on täysin käsittämätöntä. Kyseessä kuitenkin maksullinen ohjelma. Olen siis käynyt kasinoilla pyörittämässä leikkirahaa ja myös oikeaa rahaa. Ärsyttävää. Luulin tuon ohjelman auttavan oikeasti.
Olen kerännyt voimia, että lähettäisin Peluurin ohjeilla sähköpostin kaikille kasinoille. Se sulkisi lopullisesti pääsyn kaikkialle. Tämä vaatii itseltäni kuitenkin ajatustyötä paljon, se on niin lopullista. Nyt kun ajatukset ovat sekaisin, tuntuu ylitsepääsemättömältä tehdä se.
Minulla on kahden viikon päästä palaveri A-klinikan kanssa. Pohdimme siirrynkö heidän asiakkaaksi ja miten etenemme asiassani. Toivottavasti saan sieltä apua ja työkaluja näihin asioihin.
Tässä nyt päällimmäisiä kuulumisia. Velka-asioissa ei mitään uutta ole, ulosottokin alkaa vasta kun pääsen töihin ja tulot nousevat. Haasteita ei ole hetkeen tullut eikä muutakaan postia asian tiimoilta. Pankkiin varasin puhelinajan, aion kysyä mahdollisuutta saada lainamme hetkeksi vain koroille. Joudun kuitenkin selittämään oman tilanteeni pankille kokonaisuudessaan ja toivomaan ettei se ole este.
Jos joku teistä on asioinut pankin kanssa esimerkiksi lyhennysvapaiden tiimoilta, olisi kiva kuulla kokemuksia. Onko apu jäänyt saamatta tilillä olevien pelimerkintöjen vuoksi? Saimme aiemmin hylätyn päätöksen mutta se johtui holtittomasta lainojen ottamisesta. Täytyy toivoa, että rehellisyys auttaa ja saamme helpotusta raha-asioihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)