Puoli vuotta eikä suotta

Tänään tuli täyteen puoli vuotta pelaamattomuutta. Kippis sille! Tätä etappia odotin kovasti, tuntuu tosi merkittävältä saavuttaa puolen vuoden rajapyykki. Mahtava fiilis, vihdoin pystyin tähän.

Mitä puolessa vuodessa on ehtinyt tapahtua peliriippuvuuden ja velkojen suhteen? Listaan tähän kaikki tällä hetkellä mieleen tulevat asiat.

- Mieliala on kohentunut paljon. Ahdistus ja ärtyneisyys on vähentynyt. 

- Olen pystynyt keskittymään paremmin läheisiini sekä työhön. Ajatukset eivät enää pyöri peleissä joten mieleen mahtuu vihdoin kaikki tärkeät asiat. Jaksan paremmin.

- En elä enää pelihetkestä tai rahapäivästä seuraavaan. Ennen kerkesin suunnitella pelihetkeä viikkoja ennen palkkapäivää. Palkkapäivä oli vain pelipäivä.

- Rahanarvon ymmärrys on alkanut palata. Ennen tonnitkaan eivät tuntuneet enää miltään, sataset varsinkaan. Nyt jokainen euro on merkityksellinen.

- Shoppailu on vähentynyt. En osta enää ostamisen ilosta joka päivä jotakin.

- Tilini ei ole tyhjä heti palkkapäivänä. En ole vielä oppinut budjetoimaan rahoja koko kuukaudelle mutta parannus on jo huima. Rahani kestävät n. 3viikkoa.

- Olen maksanut ulosottoa koko tämän ajan ja velat valuneet sinne peräkanaa. Osaan suhtautua asiaan ilman suurempia ahdistuksia. Olen myös tottunut pienempään palkkaan.

- Olen saanut maksettua pienempiä velkoja pois, kaikkia ei tarvinnut päästää ulosottoon. Olen ylpeä asiasta, vaikkei ne pikkusummat olisi lopputulosta paljoa heilauttaneet. Periaate on kuitenkin tärkeämpi. Tärkeintä on etten ole velkaantunut enää. 

- Pystyin tähän ja halu jatkaa on suuri. Olen ylpeä saavutuksestani enkä todellakaan halua pilata tätä, pelit eivät ole sen arvoisia.

- Peli-impulssit ja ajatukset ovat vähentyneet huimasti. Jos impulssi tulee, se menee ohi nopeasti.

- Näen valoa tunnelin päässä. Kaikki tuntuu valoisammalta kun ei enää pelaa.

Siinä nyt jokunen ajatus mitä tämä puoli vuotta on tuonut mukanaan. Pelaaminen tuntuu niin kaukaiselta, ihan kuin siitä olisi kauemmin kuin puoli vuotta. Tällä tiellä jatketaan, en malta odottaa että kokonainen vuosi tulee täyteen! 

Kaikkimullehetinyt

Oon tosi kärsimätön ja olisi ihanaa kun kaikki tapahtuisi heti. Se on pahinta toipumisen tässä vaiheessa.

Nyt kun ei enää pelaa, pää toimii suhteellisen normaalisti. Kamalinta on se ettei näitä riippuvuuden seurauksia saa korjattua yhtä nopeasti kuin omaa henkistä oloa.

Maksan paria luottoa/osamaksua joita en aio päästää ulosottoon. Tää rahojen vähyys on piinallista, tekisi mieli tehdä ylimääräisiä lyhennyksiä ja nauttia velan pienenemisestä. Tätä tunnetta en saa ulosoton kanssa, summa kun ei lyhene.

Pienempää luottoa olen operoinut tänä vuonna enemmän. Olen saanut jokusessa kuukaudessa maksettua melkein 600e. Jäljellä enää 140e, taidan saada tämän nollaan ensi palkkapäivänä. Toki se tekee ison loven kuukausibudjettiin mutta en malta odottaa sitä fiilistä. Vihdoin saldona 0e! Olen maksanut ylimääräistä aina kun olen pystynyt, vaikka edes 10e. Olen myynyt tarpeetonta tavaraa ja vaatetta lyhennyksiä varten. Helposti tuo 600e ei ole lyhentynyt mutta hitsi vie miten hyvältä tuntuu vihdoin toimia oikein näissä asioissa. 

Isompi luotto onkin sitten tiukemmassa. Vielä 9000e maksettavaa. Onneks pian saan lisää maksukykyä kun saan pienemmän luoton pois. Halu maksaa on suuri, kyky pienempi. Se tuskastuttaa mutta tiedän, että joku päivä sekin on nollassa. Menee toki vuosia mutta teen kyllä kaikkeni asian eteen.

On ollut hienoa huomata, että ymmärrys rahaa kohtaan on alkanut normalisoitua. Ennen se oli vain pelimerkkejä. Ei sitä pitänyt rahana tai tajunnut ottavansa rahaa lainaksi. Kaikki oli vain pelimerkkejä, voitoilla ne kuittaantuu kuitenkin. Nyt ymmärtää paremmin rahanarvoa ja osaa arvostaa sitä. Tästä on hyvä jatkaa lyhennysten tekemistä, leuka pystyssä kohti parempaa tulevaisuutta!