Peli poikki viimeinen puhelu ja pieni yllätys ❤️

Eilen Peli poikki-ohjelman terapeutti soitti viimeisen seurantapuhelun. Nyt on ohjelma virallisesti ohi ja todistusta odottelen.

Oli ihanaa päästä kertomaan, että pelaaminen on nyt ollut täysin pois jo yli 2kk. Muutenkin olen saanut kaikki hyviä oivalluksia ja ajatuksia matkan varrella. Terapeutti uskoi minun onnistuvan. Ja ekaa kertaa uskon näin myös itse!

Toisesta Peli poikki kierroksesta ei ole vielä kuulunut. Voi olla etten sittenkään osallistu siihen. Homma kulkee nyt niin hyvin, ehkä tuolla jossain on joku joka tarvitsee sitä enemmän kuin minä. Tilanne oli vielä niin tulenarka kun ilmoittauduin mukaan uudestaan, nyt tuntuu niin vakaalle että harkitsen tarkkaan lähdenkö toiselle kierrokselle vai en. 

Ja sitten siihen yllätykseen... Meille selvisi joku aika sitten, että perheemme kasvaa yhdellä pienellä ihmisen alulla. ❤️ Voi tätä epäuskon ja onnen määrää, näin se elämä vie. Taas yksi hyvä syy pitää kiinni tästä pelittömyydestä ja toipumisesta. 

Vuosikatsaus

Sain äskettäin sähköpostiini ensimmäisen Peli poikki ohjelmani seurantakyselyn. Ohjelman alusta on nyt vuosi ja kävin vastaamassa pitkään kyselyyn nykytilanteesta.

Kyselyssä kyseltiin asioista viimeisen 6kk sekä viimeisen 2kk aikana. Olipas muuten upeaa päästä vastaamaan noihin 2kk kysymyksiin, kerrankin sain kertoa etten ole pelannut! Toki 2kk tulee täyteen vasta n. viikon päästä mutta sitä kohti.

Muistan miten hirveitä vastauksia noihin samoihin kysymyksiin vastasin vuosi sitten. Kaikki oli niin retuperällä! Pelasin kaikki rahani ja lainasin rahaa joka paikasta. Ne oli niitä viimeisiä kunnon pohjakosketuskuukausia. Muistan sen kamalan ahdistuksen, oksetuksen ja vitutuksen. Elämä oli tosiaan vain selviytymistä päivästä toiseen.

Koen, että toipuminen on alkanut osittain silloin kun lainahanat menivät kiinni. Sen jälkeen toki pelasin vielä melkein vuoden mutta en yhtä paljon ajallisesti ja rahallisesti. Luottotietojen menetys oli siis kohdallani todella hyvä asia. Muuten luottotiedottomuuden kanssa ei ole juhlimista mutta ainakin se vähensi pelaamista hurjasti. 

Vuodessa olen siis päässyt paljon eteenpäin. Ensin pelit väheni ja väheni ja vihdoin loppuivat. Lainaaminen sekä rahan kanssa vehtaaminen ja valehtelu on loppunut. Olen edelleen köyhä mutta ainakin olen saanut käytettyä vähät rahani fiksummin. Ja koko ajan opin lisää järkevästä rahan käytöstä. Olen myös iloisempi, jaksavampi ja onnellisempi. Kokoaikainen ahdistus on poissa ja olen oppinut jo elämään näiden asioiden kanssa. 

Jos näin suuri muutos tapahtui vuodessa,en malta odottaa mitä saan kirjoittaa tänne vuoden päästä ❤️

Toipumisen polku

Olen aina ajatellut, että toipuminen lasketaan siitä kun lopettaa pelaamisen kokonaan. Jos tulee pienikin repsahdus niin se siitä, taas alkaa kaikki alusta. Mutta tämän viikon A-klinikalla käynti antoi aihetta ajatella muuta.

A-klinikan työntekijä muistutti, että toipuminen on alkanut jo paljon aiemmin. Se alkoi silloin kun halusi alkaa toipua ja pystyi tekemään muutoksia. 

Alun alkaen pelasin joka päivä. Koko ajan, aamusta iltaan. Nyt olen jo yli vuoden ajan pelannut satunnaisemmin. Sieltä se toipumisen tie on alkanut pikkuhiljaa. Välillä isommalta polulta on lähtenyt pieni sivureitti joka on kuitenkin palannut takaisin isolle polulle. Näin repsahduksia voisi luonnehtia. 

Olen kyllä tullut paljon eteenpäin vaikka ohi tämä painajainen ei toki ole. Jos mietin viimeistä puolta vuotta, repsahduksia ollut muutama. Ei siis enää joka päiväistä pelaamista tai edes joka viikkoista. Lisäksi osaan jo käsitellä tätä asiaa ja hyväksyä sen. En enää ahdistu koko ajan veloista. En enää saa joka päivä peli-impulsseja. Pystyn elämään elämääni niin, että pelit käy mielessä vain harvoin. Pystyn käymään taas kaupassa koska en ole pelannut kaikkia rahojani. Kyllä tässä on pitkä tie jo taaperrettu. 

Muistakaa ettei se repsahdus mitätöi sitä pelaamatonta aikaa ja sen eteen tehtyä työtä. Se on vaan se pieni sivupolku jolta pystyy palaamaan takaisin toipumisen tielle. 

Hyvän tahdon pelejä

Olen viime aikoina miettinyt paljon suomalaista pelaamiskulttuuria. Miksi se on positiivinen? Miksi mainostetaan, että pelaamalla teet hyvää? Autat muita kun hakkaat rahasi pelikoneeseen.

Yksi ikävä ilmiö on nettikasinoiden mainostaminen. Sosiaalisessa mediassa törmää tähän usein. Erilaiset julkkikset ja somevaikuttajat jakavat kasinovinkkejä, bonusrahaa ja ilmaiskierroksia. He kuvaavat omia pelikierroksiaan ja vapaapelejään. Ja myös voittojaan. Näistä tulee vaikutelma, että näin tehdään helppoa rahaa. 

Eräs somessa esillä oleva henkilö kertoi saaneen pelien kautta elintasoa korkeammaksi. Voitoilla pystynyt elämään kivaa elämää ja siksi harrastaa pelaamista. Tämä on kyllä todella kuvottavaa kuunneltavaa ja antaa täysin väärän kuvan pelien maailmasta.

Olisihan se upeaa pelata hallitusti ja saada joka kuukausi ylimääräistä rahaa. Ikävä kyllä tämä ei ole mahdollista, kasino voittaa aina. Nälkä kasvaa syödessä ja pelaaminen on todella koukuttavaa kaikkine dopamiiniryöppyineen.

Miksi tämä on sallittua? Eihän kukaan mainosta heroiinia yleisesti somessa. Jaa bonuskoodia jolla saa ilmaisen heroiiniannoksen.

Peliriippuvaiset kohtaavat arjessa muutenkin paljon ärsykkeitä. Veikkauspisteet, pelisalit, pelikoneet, mainokset. Mainoksia pelaamiseen liittyen on telkkarissa, netissä, radiossa, lehdissä, joka paikassa! Sen lisäksi vielä pelejä tuputetaan todella usean somekanavan kautta. Ei ole helppoa yrittää toipua ja lopettaa, pelejä hierotaan naamalle joka kulmalla.

Mielestäni pelien mainostaminen saisi loppua. Tämä on oikeasti todella vakava riippuvuus. Yhtä vakava kuin muutkin riippuvuudet. Olisi aika tehdä stoppi positiiviselle pelaamiskulttuurille. 

Peli poikki osa 2

Ilmoittauduin viikko sitten uudestaan Peli poikki ohjelmaan. Suurin syy tälle oli se, ettei omalla paikkakunnallani järjestetä juuri mitään tukitoimintaa peliriippuvaisille. Ei vertaistukiryhmiä tai muita apukeinoja.

Tällä hetkellä tuntuu, että haluan hyödyntää kaiken mahdollisen avun mitä on saatavilla. Ensimmäinen Peli poikki oli todella hyödyllinen ja silmiä avaava. Nyt jälkikäteen tuntuu, että elämäni oli silloin niin isojen mullistusten ja tunteiden äärellä ettei uusinta olisi pahitteeksi. Elämä on nyt rauhallisempaa, valmiiksi hieman pelittömämpää sekä tasaisempaa. Uskon, että tällä kerralla saan ohjelmasta irti erilaisen hyödyn. Jo ensimmäinen kerta oli todella hyvä. 

Aion myös kysyä A-klinikalla onko mahdollista osallistua naapurikaupunkien ryhmiin tai muuhun toimintaan. Toivottavasti se olisi mahdollista, mielelläni ajelisin jokusen kerran kuussa hieman kauemmaksi saadakseni lisää tukea tähän projektiin.

Joskus kun olen toipunut, haluaisin kehittää oman kaupunkini peliriippuvaisille tarjoamia palveluita. Olisi huippua päästä esimerkiksi vetämään vertaistukiryhmää. Tai tarjoamaan vaikka yksityistä vertaistukea ja kertomaan tarinaani. Se tietenkin edellyttää sitä, että tulen julki tämän asian kanssa. Ehkäpä joskus, vielä ei ole sen aika. 

Mutta koko postauksen suurin tarkoitus oli kertoa, että äsken sain sähköpostia Peli poikki tiimiltä. Pääsin uudestaan jonoon ja ohjelma alkaa kunhan paikka aukeaa! Jeeee, tämä lisäsi kovasti motivaatiota. Toivottavasti tällä kertaa pelittömyys jää pysyväksi. 

Velkakateus

Olen huomannut itsessäni kateutta toisia velallisia kohtaan. Hassua olla kateellinen veloista mutta tälle on syynsä.

Omat velkani eivät lyhene ulosotossa senttiäkään. Pienet tulot ja lapsien kanssa suojaosuus isompi. On upeaa seurata toisten velkataivalta kun velat lyhenevät. He voivat myös laskea koska ovat vapaita. Itselle ei ole tämmöistä valoa tunnelin päässä.

Olen tiennyt tämän kyllä alusta asti mutta silti se tuntuu ajoittain pahalta. Olisi upeaa saada lukua joka kuukausi alemmaksi ja seurata edistymistä. 

Ulosotossa on tällä hetkellä noin puolet veloista ja loput huitelee ties missä. Olisi ihanaa kun kaikki velat olisivat menneet samantien määränpäähänsä. Olisi ainakin vähemmän selviteltävää kun joskus varaan velkaneuvojalle aikaa. 

Itselle siis ainut valo tunnelin päässä olisi velkajärjestely. Tätä minulle ehdotti ulosottonainen, velkaneuvoja, peli poikki-terapeutti sekä A-klinikan työntekijä. Toivoisin niin joskus saavani sen mutta liikaa en senkään varaan voi laittaa. Aion ehdottomasti hakea kun aika on sopiva, olisihan se mahtavaa saada uusi mahdollisuus vielä.

Maksaisin enemmän kuin mielelläni velat pennilleen. Summa vaan alkaa olla aika muhkea kaikkine kuluineen, saa nähdä meneekö 100 000e rikki. Pienillä tuloilla summa tosiaan nousee joka kuukausi, en siis saa edes eurolla lyhennettyä tuota summaa. Järjestely auttaisi maksamaan osan tuosta. 

Tosi vähän löytyy kokemuksia velkajärjestelyn hakemisesta ja sen saamisesta. Olen käsittänyt, että jokainen tapaus arvioidaan todella yksilöllisesti. Aion tehdä kaikkeni jotta olisin onnekas tämän asian suhteen. Jos jollain lukijalla on kokemuksia tai vinkkejä asiaan liittyen, kuulisin ne mielelläni 😊

Tervetuloa ulosotto

Nyt se ulosotto sitten virallisesti alkaa. Tätä päivää olen toisaalta odottanut ja toisaalta pelännyt.

Olen aiemmin saanut niin pientä palkkaa pätkätöistä tai tukia ettei ulosotto ole voinut niistä ottaa. Nyt työtunnit lisääntyivät ja ensimmäinen ulosotto lähtee seuraavasta palkasta. Sinne lähtevä osuus oli hieman isompi kuin ajattelin. 

Ahdistus on kerrassaan valtava! Aivan järisyttävä. Tuntuu ettei henki kulje ja itkua saa pidätellä koko ajan. Vaikka tämä asia on ollut tiedossa pitkään, se kolahti silti todella kovaa. Näin vähän rahaako saan kuukauden aherruksesta? Mitä jää kun maksan lasten hoitokulut, laskut sekä työmatkat. Eipä paljoa mitään. Ja tätä tämä tulee olemaan, pahimmillaan seuraavat 15 vuotta ainakin.

Tiedän, että tästä selviää kyllä. Ja olenhan aiemmin pelannut kaikki rahani, siinä mielessä minulla on enemmän kuukausibudjettia kun pitkään aikaan. Silti rintaa puristaa niin että silmissä sumenee. 

En tiedä miten selviän tästä.. Asumiskulut on suht suuret, lasten päivähoito maksaa myös paljon. Olisi kiva joskus tehdä jotain kivaa ylimääräistäkin. Onhan meitä toki kaksi aikuista maksamassa meidän menoja, siltikin tästä tulee todella tiukkaa.

Toki olen itse tämän tilanteen aiheuttanut toiminnallani. En tarkoita että tästä pitäisi päästä kuin koira veräjästä. Tuntuu vain niin pahalta. Ylitsepääsemättömältä. Helpottaakohan tämä ajan kanssa? 

Repsahduksen jälkeen

Paljon on ollut sulateltavaa viimeisen parin viikon aikana. Repsahdus on painanut mieltä ja rahattomuus ahdistanut. Kaikki huolet ovat muuttuneet suuremmiksi, repsahdus moninkertaisti tunnetilat ja ajatukset.

Jouduin perumaan A-klinikan ajan, olisi ollut helpottavaa päästä sinne juttelemaan. Toivottavasti saisin pian uuden ajan järjestymään. Työt ja välimatkat ovat nyt suurena esteenä, että pääsisin käymään säännöllisesti ja riittävän usein klinikalla.

Etenkin velka-asiat ovat alkaneet painaa mieltä todella paljon vaikkei niissä ole tapahtunut mitään muutoksia. Kaikki tuntuu nyt niin ylitsepääsemättömältä. Kerkesin jo solmia itseni kanssa velkarauhan vähän aikaa sitten. Mieli oli rauhallinen eikä velat ahdistaneet. Nyt repsahdus tuhosi tämänkin, tällä hetkellä asiat painavat mieltä enemmän kuin koskaan.

Pelihimo ja ajatukset ovat olleet poikkeuksellisen suuret. Yleensä ne ovat ohimeneviä hetkiä, nyt se hetki saattaa alkaa jo aamulla kun silmät saa auki, jatkuen iltaan asti. Toki töissä ajatukset pääsevät vähän muuallekin, muuten kyllä on ollut aikamoista myllytystä päässä. Näin pitkäkestoisia impulsseja ja ajatuksia ei ole ennen ollut. 

Toivon niin paljon, että olisin jatkanut pelaamattomuutta. Kaikki muuttui niin kamalan vaikeaksi. Joten sinä siellä, jos meinaat sortua niin älä tee sitä! Pysy kovana, sillä tavalla saat nauttia elämästä enemmän❤️

Reps reps

 Otsikko sen jo varmaan kertoo. Ikävä kyllä repsahdus saapui kylään.

Sain pitkästä aikaa hieman isomman palkan ja eihän siinä pysynyt sitten pää mukana menossa. Isomman rahamäärän hallitseminen on edelleen todella vaikeaa. Ensin tuli osteltua kaikenmoista kivaa ja sen jälkeen hiipi ajatus pelaamisesta. Onnistuin löytämään kasinon joka ei ollut estolistalla ja siitä se vuoristorata sitten lähtikin.

Talletuksia, voittoja, lisää talletuksia ja voittoja. Mutta lopputulos on aina sama, häviö. Nyt sitten saankin olla 3viikkoa rahaton ja suuren vitutuksen vallassa. Laskut sentään maksoin, luojan kiitos. 

Olo on kyllä taas niin lyöty.. Toivottavasti 3viikon päästä olisi parempi onni raha-asioiden kanssa. Onneksi on hetki aikaa sulatella tätä repsahdusta ja varautua seuraavan rahapäivän tuskaiseen houkutukseen. 

Mindfulness

Lupasin kertoa teille mikä mindfulnes harjoitus on osunut itseä sydämeen kaikista voimakkaimmin. Tämä postaus on omistettu sille.

Kaikki A-klinikalla tehdyt harjoitukset ovat löytyneet Oiva mieli-sivuilta. Sieltä löytyy harjoituksia eri kategorioista kuten tietoinen läsnäolo sekä hyväksyntä. Harjoitus jonka teille kerron, on kohdasta hyväksyntä. Hyväksy se mitä et voi muuttaa. Aika osuva!

Harjoitukset nimi on Köydenveto. Sen voi kuunnella sivuilta mutta julkaisen tässä sen sisällön. Kyseessä on lyhyt mutta sitäkin merkityksellisempi harjoitus:

"Tilanteesi on ikään kuin vetäisit köyttä hirviön kanssa. Hirviö on iso, ruma ja hyvin vahva. Sinun ja hirviön välissä on pohjaton kuilu. Jos häviät köydenvedon, putoat kuiluun ja sinun käy huonosti. Joten vedät ja vedät, mutta mitä kovemmin vedät, sitä kovemmin myös hirviö vetää, ja kuilun reuna näyttää olevan yhä lähempänä. Vaikein asia onkin ymmärtää, että sinun tehtäväsi ei ole jatkaa tehotonta kamppailua ja voittaa köydenvetoa. Sinun tehtäväsi on pudottaa köysi."

Tämä mielikuva oli niin osuva ja mieleenpainuva. Sopii todella hyvin omaan tilanteeseen. Olen pikkuhiljaa tämän harjoitteen myötä oppinut päästämään köydestä irti. Vaikeaa on välillä mutta en jaksa enää pyristellä turhaan vastaan. Ei se auta. On vain opittava elämään tämän asian kanssa ja löydettävä jonkinlainen sisäinen rauha. 

Arki

 Heipä hei pitkästä aikaa! Pidin hiljaiseloa kesällä ja nyt olisi aika palata taas blogin ääreen. Arki ja työt ovat alkaneet sekä lapsilla päiväkoti- ja koulukuviot. Ihanaa kun töitä taas on, toivottavasti se näkyy myös pankkitilillä. Vaikkakin ulosotto vie tietysti omansa.

A-klinikka käynnit sekä mindfulness ovat jatkuneet ja olen vihdoin saanut niistä enemmän irti. Mindfulness itsessään on vielä kovin vieras laji ja vaatii harjoittelua. Olen kuitenkin onnistunut löytämään pari harjoitusta jotka ovat kolahtaneet, niiden harjoittaminen on helpompaa. Voin tehdä postauksen kyseisistä harjoituksista myöhemmin. Jospa niistä tulisi teillekin hyviä ajatuksia.

A-klinikan työntekijä on osoittautunut todella mahtavaksi. Aluksi en tiennyt mitä mieltä meidän yhteistyöstä olen, tuntui etten osaa puhua hänelle kaikkea. Hän on kuitenkin todella ymmärtäväinen ja tsemppaava tyyppi. Käynnit ovat antaneet itselle paljon voimia ja inspiraatiota.

Suuri oivallus oli viime käynnillä se, että nykyään pelaamattomuus on se uusi normi. Repsahdukset ovat vain poikkeuksia. Ja tottahan se on. Kun vertaan tätä hetkeä vaikkapa vuoden takaiseen, tilanne on tosiaan niin erilainen! Vuosi sitten pelasin ja pelasin, välissä saattoi poikkeuksellisesti olla yksi pelaamaton päivä. Nykyään en pelaa ja joskus harvoin on käynyt repsahdus. Parempaan suuntaan siis menossa!

Takana on nyt kolme kuukautta pelaamattomuutta yhdellä repsahduksella. Se on paremmin kuin kertaakaan tämän riippuvuuden aikana. Tietenkin tuo yksi repsahdus harmittaa mutta täytyy vain ajatella se poikkeuspäivänä! Semmoisia on tullut välillä tämän matkan aikana, toivottavasti ei tule enää.

Tässä tämmöinen nopea päivitys tilanteeseen, palaan pian taas uuden postauksen kanssa. ❤️

Antaa kaikkien tunteiden kukkia vaan

Pientä hiljaiseloa taas ollut tässä, olen yrittänyt nauttia tästä ihanasta kesästä täysillä! Nyt on taas aika kirjoittaa tämän hetken mietteitä.

A-klinikalla minulle sanottiin, että pelihimo, tunteet ja ajatukset kannattaa nimetä. Koska ne tulevat kuitenkin kylään silloin tällöin, niiden kanssa on helpompi olla kun tuntee saapujan nimeltä. On tärkeää oppia sietämään niitä tunteita. Ottaa ne vastaan, pystyä olemaan niiden kanssa hetki ja päästää ne lopulta menemään.

Olen ollut pelaamatta nyt reilu 1,5kk. Sinä aikana peliajatuksia on ollut todella vähän. Nyt olen kuitenkin päässyt treenaamaan tuota tunteiden sietämistä ja hyväksymistä. 

Noin viikko sitten alkoi yhtäkkiä tulemaan ajatuksia. Pieniä kaipauksia ja haikeutta. Enkä enää koskaan pääse nauttimaan bonuksen tuomasta jännityksestä? Olisipa ihanaa vielä joskus kokeilla.. Lisäksi olen pari kertaa viikon aikana kokenut pelihimon saapumisen.

Hämmentäviä tunteita. Olen ennenkin ollut tämmöisiä pätkiä pelaamatta mutta olen reagoinut lopulta näihin tunteisiin ja ajatuksiin repsahtamalla. Tällä kertaa yritin ottaa ajatukset vastaan, hieman pyörittelin niitä mielessäni ja pian huomasin niiden olevan poissa. Ne viipyivät hetken ja jatkoivat matkaa.

On ollut aika voimaannuttavaa, kun ensimmäistä kertaa onnistuu elämään asian kanssa edes hetken. Paljon ajatuksia ja vaikeita aikoja on tulossa mutta nyt on hyvä. Nyt olo on vahva, mennään eteenpäin pienin askelin.

Ainiin, se nimi. Nimesin oman pelihimoni Piruksi. Piti äkkiä keksiä A-klinikalla mikä se voisi olla. Tuolla nimellä olen kyseistä asiaa kutsunut jo aiemminkin. Pirullinen riippuvuus jolla on pirulliset seuraukset. Mutta tämän myötä musta tulee vielä pirun vahva! 

Tarkoituksen pohdintaa osa 2857392947

Kuten otsikosta voi päätellä, tämän kaiken tarkoitus pyörii mielessä aika usein. Täysin tämän tarkoitusta ei voi ymmärtää, ainakaan vielä. Mutta olen kyllä kokenut jo oivalluksia.

Elin jo ennen peliongelmaa aika tuhlaavaista ja jollain tavalla pinnallista elämää. En ole koskaan katsonut toisissa ihmisissä pintaa tai arvostellut. Lähinnä yritin pönkittää omaa elämääni ostamalla kaikkea uutta ja mielellään vähän merkkituotteita. Jos edes näyttäisin varakkaammalta. Saatoin myös mielessäni tuomita ihmiset jotka olivat pilanneet raha-asiansa. Vaikkei omatkaan asiat ole koskaan olleet täysin tasapainossa.

Uskon, että tällä kaikella on ollut tarkoitus palauttaa tämä tyttö maan pinnalle. Aika karulla tavalla joo, silti uskon tähän vahvasti. Tuntuu etten ole ennen oikein tiennyt kuka olen. Jospa tämän kaiken tarkoitus on auttaa vihdoin löytämään itsensä. Ehkä opin vastuulliseksi rahan kanssa ja opin arvostamaan pieniä asioita.

Onnea ei voi mitata rahassa. Sen olen nyt alkanut oppimaan, ennen se meinasi olla onnen mittari. Jos tämä kaikki päättyy vielä joskus hyvin ja opin nämä uudet asiat, ehkä tämä tie ei ole ollut turha.

Toivon todella paljon, että voin auttaa toisia riippuvaisia tulevaisuudessa. Tulisiko siitä kenties ammatti, olisinko kokemusasiantuntija vai jatkanko vertaistuen antamista blogin ja somen kautta? Minulle kelpaa mikä vaan tai vaikka kaikki vaihtoehdot! Niin suuri palo tähän aiheeseen on syttynyt. Haluan viedä tätä riippuvuutta ihmisten tietouteen ja auttaa muita. Kertoa oman tarinani ja näyttää, että minäkin selvisin. Kuka tahansa voi selvitä!

Voittajafiilis

Viime aikoina olo on kohentunut todella paljon. Olen alkanut tuntemaan jopa sisäistä rauhaa elämäntilanteeni kanssa. Iltaisin mieleen saattaa hiipiä ikävät ajatukset pyöriteltäväksi mutta pääsääntöisesti olo on hyvä. Olen hyväksynyt paljon asioita tämän riippuvuuden ja velkojen tiimoilta. Toki on vielä asioita joita täytyy työstää.

Suurin ilon aihe tänään on se, että sain maksettua ne velat joista puhuin viime postauksessa. Tiukkaa teki mutta sain rahat kokoon ja nyt olo on tietyllä tavalla vapaa. Velkaa on ja huolia on mutta yksi tavoite on nyt täytetty. Pikkuvelat maksettu ja voin siirtyä niiden osalta elämässä eteenpäin.

Pelaamattomuus on tällä hetkellä todella upeaa. Himoja ei ole ollut, päinvastoin. Pelaaminen tuntuu tällä hetkellä todella vastenmieliseltä ajatukselta. En tietenkään oleta toipuneeni, siihen on vielä pitkä tie. Mutta suunta on oikea ja ajatukset kohdallaan!

A-klinikalla harjoittelimme tällä viikolla taas mindfulnessia. Aiheena oli hyväksyntä. Sitä tässä kyllä todella kaipaa ja tarvitsee. Oma hyväksyntä ja armollisuus on tärkeää. Ja vaikeaa. Mutta onneksi sitä voi harjoitella. Jonain päivänä sisäinen rauha ehkä saapuu jäädäkseen.

Hankala perintätapaus

Olen viime aikoina taistellut erään perintätapauksen kanssa. Tänään se vihdoin tuli päätökseen, ainakin toivottavasti.

Kaikki alkoi viime vuonna kun otin epätoivoisena kolme 50 euron vippiä. Ne oli ne viimeiset kun ei muuta enää saanut. Tarkoitus oli maksaa pois mutta se ei sitten onnistunutkaan. Velat menivät perintään ja suunnittelin tekeväni maksusopimuksen heti kun ensimmäinen yhteydenotto tulee. Näin teinkin mutta asiat ei menneetkään ihan niinkuin piti.

Sain heiltä hyvän maksusopimuksen, minimissään 17e/kk. Kun tuli aika maksaa ensimmäinen erä, ongelmat alkoivat. En saanut tilinumeroa toimimaan verkkopankissani. Yritin pyytää apua kyseiseltä perintäfirmalta mutta turhaan. Sähköposteihin vastattiin super hitaasti ja vastaukset olivat tyyliin "laita se tilinumero siihen mihin laitat muutenkin". Elämä oli niin stressaavaa ja kamalaa silloin, että annoin periksi. Ajattelin, että menköön sinne ulosottoon niinkuin moni muukin laina. Ihan sama.

Muistutuksia sateli tasaisin väliajoin, he perivät jokaista 50 euroa erikseen. Myös nostokulut 15e x 3 perittiin erikseen. Eli joka kerta tuli kuusi sähköpostia aiheesta. Poistin ne aina sitä mukaa kun tulivat.

Tämän vuoden puolella aloin tutkimaan asiaa enemmän. Oma olo ja jaksaminen alkoi olla parempaa, samalla kiinnostus tätä perintää kohtaan heräsi. En löytänyt kyseistä perintäyhtiötä AVIn listalta. Otin siis AVIin yhteyttä. Heiltä meni kauan vastata mutta vihdoin tuli viesti, että tutkivat asiaa. Kuulema kyseinen firma todella hankala tavoittaa eikä heidän sijaintiaan saada selville. Heille oli asetettu uhkasakko ja mitä lie, en edes muista mitä kaikkea. Tämän jälkeen perintäviestit alkoi tulla eri firman nimellä mutta kyseessä oli edelleen sama putiikki. Heidän sähköpostissaan luki, että velallisen tiedot julkistetaan ellei maksu saavu. Enpä tiedä missä olisivat julkaissut, hyvin hämärää hommaa..

En saanut AVIsta enää muuta tietoa. Ilmoitin heille kyllä, että sama meno jatkuu uudella nimellä. Saa nähdä kuuluuko sieltä vielä jotain tämän asian tiimoilta.

Viime viikolla huomasin, että tämä 150e laina nostokuluineen oli jo yli 600e. Silloin paloi päreet ja aloin pommittamaan heille viestejä. Ilmaisin tyytymättömyyteni tähän tilanteeseen, olinhan saanut heiltä tilitiedot joita en saanut toimimaan. Pyysin summan kohtuullistamista sekä kunnon tilinumeroa. Heillä kesti ja kesti vastata mutta viimein sain viime viikon lopulla sähköpostin. Pitäisi kuulema maksaa 730e, tarjosivat 100e/kk sopimusta.

Tämän jälkeen otin yhteyttä kuluttaja-asiamieheen. Hänen kanssaan vaihdoimme useamman sähköpostin ja sain neuvoja. Otin yhteyttä hänen neuvojensa mukaisesti alkuperäiseen lainanmyöntäjään sekä vielä uudestaan perintäfirmaan pyytääkseni kulujen kohtuullistamista. En saanut vastauksia.

Loppujen lopuksi tänään laitoin molemmille tahoille, että olen ottanut kuluttaja-asiamiehen avukseni selvittämään tätä asiaa. Sain heti vastauksen perintäfirmalta, että perintä on lopetettu toistaiseksi ja pyysivät ottamaan lainanmyöntäjään yhteyttä. Äsken sain viestin lainanmyöntäjältä, että saan maksaa suoraan heille ja kohtuullistivat summan! Ensin olisi pitänyt maksaa 730e ja nyt saan maksaa alkuperäiset lainasummat+nostokulut+muutama kymppi korkoja! Uskomatonta!

Joku saattaa miettiä miksi taistelin näin kovasti, olenhan jo valmiiksi ulosotossa isolla summalla. Jep, niin olen mutta tästä muodostui loppujen lopuksi periaatekysymys. En kestä miten perintäfirmat saa rellestää kuin villissä lännessä. Enkä kestä, että meitä velkaantuneita viedään kuin pässiä narussa! Lisäksi otin tavoitteeksi maksaa kaikki pienet typerät velat pois, en halunnut niihin oikeuskuluja yms. Olenkin saanut maksettua kaikki muut jo, tämä on viimeinen mitä en halunnut ulosottoon päästää. Summa on pieni mutta kun se menee kuudessa palassa eteenpäin, kulut olisi olleet tosi isot.

Nyt olo on aika mahtava. Sain kerrankin oikeutta! Tosin minun täytyy keksiä miten maksan nuo nyt pois, toivottavasti onnistun siinä.

Jos vain jaksatte, tarkastakaa mitä teiltä peritään. Joskus nämä putiikit toimivat todella hyvän maun vastaisesti. Toivottavasti nämä asiat saadaan joskus kuriin ja velallistenkin oikeuksia arvostetaan!

Rahan normalisointi

Olen aiemminkin puhunut blogissa rahanarvon muuttuneen peliriippuvuuden myötä. Mitkään normaalit summat eivät tunnu miltään. Jos tilillä on vaikkapa 300e, se tuntuu todella vähältä. Eihän sillä saa yhtään mitään! Vaikka saahan sillä, paljon kaikkea.

Pelaamisesta on nyt viikko. Koska pääsy peleihin on estetty, aivotkin saavat kunnolla levätä. Olen siis jaksanut iloita pitkästä aikaa rahasta normaalilla tavalla.

Olen myynyt tarpeetonta tavaraa ja saanut siten muutamia kymppejä. Kävin kaupassa niin, että tililläni oli 21euroa. Pelimaailmassa tuo summa on järkyttävän vähän. Mutta tällä kauppareissulla sain sillä kaiken mitä menin hakemaan ja vähän ylimääräistäkin. Tilille vielä jäikin jokunen euro. Olen aika ylpeä tästä, pitkästä aikaa pienikin summa tuntui paljolta.

Onnistuin myös tekemään muutaman kirppislöydön itselleni pitkästä aikaa. Tuntui tosi hyvältä kun sai pientä piristystä uusien vaatteiden muodossa ja pystyin maksamaan ne! Omalta tililtä, omalla rahalla! Uskomatonta.

Tästä se matka alkaa, kohti normaalia elämää. En malta odottaa seuraavaa palkkaa, ehkäpä laskujen jälkeen jäävä summa tuntuukin tällä kertaa jo ihan ookoolta.

Aivojen kirkastuminen

Aivot kirkastuu. Siltä se tuntuu kun lopettaa pelaamisen. Ei ole tarvinnut edes pelata kauaa ennen lopettamista ja silti kokee tämän saman ilmiön joka kerta.

Pelaamisesta on nyt vajaa viikko. Tein monia toimenpiteitä ettei pelaaminen ala uudestaan. Nyt aivot tuntuvat taas kirkastuneen. Se on ihana asia mutta tuo mukanaan aina erään asian.

Kun lopettaa, luopuu samalla toivosta. Toki se toivo on yleensä turha mutta kuitenkin aina läsnä pelatessa. Toivoo, että voittaa ja saa sillä tavalla helpotettua velkatilannetta. Vaikkakin tuskin niin isoa voitto edes tulisi. Ja vaikka tulisikin, menisikö se kuitenkin ihan muuhun kuin velkoihin.

Olen nyt pari päivää kärsinyt kovasta ahdistuksesta velkojen suhteen. Vaikka tilanne on ihan sama kuin aiemminkin. Tai oikeastaan parempi, sainhan maksettua kaksi pientä velkaa pois. Ulosotto on samassa tilassa kun aiemminkin ja tulee alkamaan kun tulot kasvaa nykyisestä.

Silti kaikki pyörii päässä taas tauotta. Summa on suuri, ulosotto on alkamassa, olen vuosikausia velkojen vanki, olen luottotiedoton, miten pärjätään jne. Kamalasti tuskaa ja ahdistusta.

Toivon joskus pääseväni siihen tilanteeseen, että voisin hakea velkajärjestelyä. Sitähän ei tiedä saisinko sitä ikinä mutta se toki pelastaisi. En saa velkojani muuten maksettua. Olisi ihana oppia nauttimaan elämästä vaikka tilanne onkin tämä. Nyt se nauttiminen tuntuu vaan tosi kaukaiselta ajatukselta.

Nyt alkaa taas kova työskentely oman pään kanssa. Täytyy päästä siihen tilanteeseen, että hyväksyy tämän kaiken nyt osana omaa elämää. Mutta ei anna sen määrittää kaikkea.

Toimenpiteitä

Nyt on tätä päivää eletty jo pidemmälle. Repsahdus pyörii päässä ja se sai aikaan myös kovaa motivaatiota ja tahtoa!

Lähetin siis sähköpostin yli 300 kasinolle ja sain sitä kautta kiellon niin moneen paikkaan. Melkeinpä siis kaikkiin.

Veikkauksen sivuilla olen blokannut kaikki kasinopelit ja kolikkopelit. Auki on enää mahdollisuus tehdä lottoa, kenoa jne. Niitä tulee harvoin tehtyä eikä ne pelit puhuttele minua.

Lisäksi olen estänyt pelikoneiden pelaamisen pankkikortillani. Tämä on ollut käytössä jo pidempään.

Lähetin myös Trustlylle pyynnön etten voisi käyttää heidän maksutapaansa. Tätä en kylläkään ole päässyt käyttämään kun en omista avainlukulistaa. Mutta tulevaisuutta varten varulta suljettu sekin!

Haluaisin myös ottaa käyttöön vielä jonkun muun esto-ohjelman Gambanin tilalle. Kuulisin mielelläni kokemuksia eri ohjelmista! Gamban ei omalla kohdallani toiminut mutta uskoisin, että joku muu voisi toimia.

Tänäänkin olen saanut paljon voimaa vertaistuesta. Puhuminen ja toisen riippuvaisen ymmärrys auttaa todella paljon. Olen todella kiitollinen niistä ihmisistä ketkä saapuivat elämääni jokin aika sitten. Jokainen heistä tietää mitä käyn läpi ja yhdessä keksitään keinot sekä myötäeletään toistemme arkea.

Yritän miettiä ja etsiä tietoa siitä, mitä muuta voisin vielä tehdä asian eteen. Olen tänään jo tehnyt aika paljonkin. Teen mitä vain, että saisin elämäni vielä takaisin.

Ihana motivaatio, onneksi olet täällä! ❤️

Repsahdus

Ärsytys, vitutus, ahdistus. Siinäpä tämän hetken tunnelmat.

Laskut on ajantasalla ja sain maksettua tässä taannoin pois kaksi pienempää maksusuunnitelmaa. Kyseessä siis vanhat pikkuvipit. Oli ihanaa saada kuukausibudjettiin vähän lisää tilaa, ei tarvitse enää kesällä maksaa noita maksuja. Mahtava tunne!

Mutta mahtavuus karisi tänään. Sain syystä X tänään pienehkön summan rahaa. Tai pienen ja pienen, muutaman satasen. Päädyin lahjoittamaan ne vanhalle ystävälleni eli kasinolle.

Joku saattaa nyt miettiä miten siinä onnistuin. Onhan minulla esto-ohjelmakin. Ohjelma osoittautui aika huonoksi, se meni itsekseen pois päältä yhteyksien takia. Ei siis ihan aukoton systeemi. Tuli sitten olo, että voitampa nyt hieman lisää rahaa. Saa elellä pitkästä aikaa mukavan kuukauden. Hah!

Sitä tietää tasan tarkkaan miten pelaamisen kanssa käy mutta silti toivo voitosta väijyy aina nurkan takana. Se on todella inhottavaa eikä omille aivoilleen voi mitään. Ne ajattelevat niinkuin riippuvaisen aivot ajattelevat.

Eniten harmittaa se, että minun olisi pitänyt ostaa pari todella tärkeää asiaa itselleni. Niiden ostoa suunnittelin näistä muutamasta satasesta, kerrankin olisi laskujen jälkeen vähän rahaa. Nyt en sitten osta mitään, harmittaa ihan vietävästi! Todella musertava olo. Vaikka olen tottunut olemaan lähes rahaton koko ajan niin tämä tuntuu todella pahalta.

Ajatukset on nyt vähän levällään ja hankala kirjoittaa järkevää tekstiä. Miten tästä nyt eteenpäin? Menee jokunen päivä, että toipuu tästä harmituksesta. Sitten vaan pää pystyyn ja elämä jatkuu!

Laitoin Päihdelinkin ohjeiden mukaan sähköpostit kasinoille ja pyysin sulkua tai etten pääse asiakkaaksi koskaan peliongelman vuoksi. Sivuilta löytyy sähköpostilista jossa yli 300 kasinoa ja sitä päivitetään välillä. Sieltä löytyy myös englanninkielinen valmis viesti. Kannattaa käydä tutustumassa jos etsii keinoja pelaamisen hallitsemiseksi!

En halua enää joutua tähän pelihelvettiin mukaan. Haluan oppia taas rahanarvon näiden pelivuosien sekä rahattomien aikojen jälkeen. Haluan pystyä ostamaan itselleni sen mitä tarvitsen. Samoin perheelleni.

Nyt täytyy parannella haavoja ja lähteä lenkille ihanaan auringonpaisteeseen. Kyllä tästä vielä selvitään!

Ensimmäinen käynti A-klinikalla

Eilen kävin ensimmäistä kertaa A-klinikalla. Tai no, toista kertaa. Kävin siellä ensimmäisen kerran noin puolitoista vuotta sitten. Paikka tuntui niin ahdistavalta, että peruin seuraavan aikani enkä varannut uutta. Nyt oma mieli on jo mennyt niin paljon eteenpäin, että tällä kertaa kaikki meni paremmin.

Minut otti vastaan sama henkilö kuin ensimmäisellä kerralla. Silloin puolitoista vuotta sitten hänkin tuntui jotenkin kylmältä ja hänelle oli vaikea puhua. Tällä kerralla tämäkin asia oli eri tavalla. Niin se oma mieli vaikuttaa kaikkeen!

Käynti oli siinä mielessä hassu ettei hän kysynyt tilanteestani mitään. Ei pelaamisesta tai muustakaan. Emme itse asiassa puhuneet pelaamisesta oikeastaan ollenkaan. Toki puhuimme vähän aika sitten puhelimessa ja kerroin tilanteesta aika kattavasti. Silti oli hassua ettei pelaamisesta puhuttu.

Käynnin aihe oli mindfulness. Sen avulla pystyy päästämään ainakin hetkellisesti irti stressistä ja ajatusvirrasta. Lisäksi sitä käytetään impulssien hallintaan. Sitähän pelihimo on, oman pään valtava impulssi.

Puhuimme siitä miten kaikki ajatukset täytyy ottaa avosylin vastaan. Tarkastella sitä hetki ja päästää sitten menemään. Täytyy ymmärtää, että nämä ajatukset eivät ole minä. Minä olen minä, en ole tämä pelihimo tai joku muu ikävä ajatus.

Teimme kaksi harjoitusta. Niissä keskityttiin tuntemaan oma hengitys sekä oma keho. Yllätyin siitä miten hyvin ne rentouttivat. Olen todella analysoiva ja pohtiva ihminen, päässäni käy koko ajan kamala surina. Ajatusten rinnalla kulkee koko ajan peliajatukset, raha-asiat sekä velat. Pääni on siis usein todella tukossa. Mutta harjoitusten aikana mieli tyhjeni hetkeksi, raajat alkoivat painaa ja olo oli rento.

Sitä en tiedä miten tämmöinen harjoitus onnistuu kun se jättimäinen peli-impulssi iskee. Olen kuitenkin avoin kaikelle! Kokeilen kaikkea mahdollista jotta voin joskus sanoa olevani toipunut.

Podcastien kuuntelusta on tullut itselleni tärkeä asia. Se auttaa peliajatusten hallinnassa ja vie ajatukset tehokkaasti muualle. Voisin suositella yhtä jaksoa jonka eilen löysin Spotifysta! Podcastin nimi on Selviytyjät - tarinoita elämästä. Ensimmäisen jakson nimi on Peliriippuvuus. Jakso kestää yli tunnin, toipunut peliriippuvainen kertoo tarinansa. Kuuntelin sen yhdellä kertaa siivouksen ohessa. Jos siis vappusiivous vielä tekemättä, laita kuulokkeet korville ja hihat heilumaan!

Ihanaa vappua kaikille ketkä tämän postauksen ääreen päätyvät! 🎈

Riippuvuus ja lapset

Minulla on siis lapsia. En kerro täällä montako tai muitakaan tarkentavia tietoja, en halua tulla tunnistetuksi. Lapset ovat kuitenkin vielä suht pieniä. Miten tämä kaikki vaikuttaa heihin?

He eivät tietenkään tiedä, että äiti on peliriippuvainen. Eivätkä ymmärtäisi mitä se tarkoittaa.

Suurin vaikutus lasten elämässä on varmasti ollut äidin läsnäolon puute sekä mielialat. Silloin kun pelasin paljon, saatoin pelailla samaan aikaan kun lapset leikkivät, katsoivat lastenohjelmia tai ulkoilivat. Silloin en tietenkään ollut läsnä vaan pelien maailmassa. Lisäksi jatkuva morkkis, rahahuolet ja häviöt vaikuttivat läsnäolooni. Pää täynnä ajatuksia ja huolia, varmasti olisin voinut olla paremmin saatavilla lapsilleni.

Olen ollut kaiken tämän keskellä varmasti huonommalla tuulella verrattuna pelittömään elämään. Ehkä olen hermostunut nopeammin ja saattanut jankata liian pienistä asioista.

Lapsilla on kuitenkin ollut koko ajan kaikkea. Vaatteita olen hankkinut tarpeeseen ja ylikin. On ruokaa, puhtautta, leluja, pelejä yms. Mieluummin jätän hankkimatta itselleni ja pidän huolen lasten tarpeista.

Olemme onneksi päässeet käymään välillä reissussa jossain. Esimerkiksi huvipuistossa. Olemme saattaneet yöpyä hotellissa. Käydä hoplopissa. Tämä on tietenkin sen ansiota, että perheessä on kaksi aikuista. Jos olisin yksin lasten kanssa, pitäisi elämykset ja kokemukset hakea tosi pienellä rahalla. Eikä lasten onnellisuutta tietenkään mitata rahassa. Pienet asiat ovat tärkeitä.

En usko, että lasteni elämä on ollut kurjaa vaikka oma tilanteeni on tämä. Ainut asia mikä harmittaa on ollut läsnäoloni puute. Ja sen voi onneksi korjata.

Mielessäni on yksi suuri kysymys. Onko minulla oikeutta haaveilla vielä yhdestä lapsesta vaikka tilanteeni on tämä? Olenhan aiheuttanut taloudellemme suuren laman. Onko meillä varaa tulla vanhemmiksi vielä kerran?

En ole koskaan ennen potenut vauvakuumetta. Nyt se on kuitenkin iskenyt. Toivon niin kovin, että voisin olla vielä kerran raskaana. Jännittää ultria, käydä neuvolassa, tuntea pienen rakkaan potkut ja möyrimiset. Haluaisin jännittää synnytyksen lähestymistä. Haluaisin tavata sen pienen rakkaan ensimmäisen kerran ja nauttia vauva-ajasta. Ensimmäistä kertaa haaveilen siitä todella paljon, oikein mahan pohjaa kouraisee kun ajattelen asiaa.

Tiedän, että monessa perheessä on paljon enemmän lapsia ja taloudellinen tilanne epävakaa. He pärjäävät. Mutta itse haluan kuitenkin ajatella myös järjellä. En halua kasvattaa perhettä mikäli se tarkoittaa sitä, että on varaa enää vain pysyä hengissä. Haluan nauttia elämästä jollain tasolla ja tarjota samaa lapsilleni.

Isoja kysymyksiä vailla vastausta. Välillä vaan miettii, että voittaisipa lotossa. Vaikkei sekään tietenkään onnea takaa.

Yksinäisyyden uudet puolet

Olen aina tykännyt olla myös yksin. Se ei ole ollut itselleni hankalaa tai ahdistavaa. Paitsi nyt.

En niinkään ahdistu siitä etten näe ystäviä, työkavereita jne. Kun mies on töissä ja itse kotona, olen alkanut ahdistumaan enkä saa mitään aikaiseksi. Tämä on ihan uutta.

Kun olen päivisin lasten kanssa kotona, olo on niin saamaton. Saatan laittaa pyykit koneeseen mutta en jaksa ripustaa niitä. Katselen ulos ja mietin miten kiva olisi mennä sinne, jos vaan jaksaisin. Tiskit seisovat pöydällä vaikka ne pitäisi laittaa koneeseen. Haahuilen levottomana ympäriinsä enkä osaa tarttua toimeen.

Kun mies tulee töistä, saan ihan uutta virtaa. Tiskit katoaa pöydiltä, lähdetään ulkoilemaan, teen ruokaa, imuroin, pyykkään ja sitä rataa. Ahdistus häviää ja olen taas normaali.

En ymmärrä mistä tämä johtuu. Toisen aikuisen läsnäolo auttaa heti omaan oloon ja antaa uutta virtaa. Pelitkään eivät pyöri mielessä kun koko perhe on kotosalla.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapset olisivat päivällä heitteillä. Heille on aina ruokaa ja puhtaat vaatteet. Pelaillaan pelejä, väritetään, leikitään jne. Mutta olo on silti ahdistunut ja erilainen.

Ehkä tämä koronan aiheuttama poikkeustilanne ja sen myötä oman elämän sosiaalinen köyhyys vaikuttavat nyt enemmän kun aluksi ajattelin. Oma tilanne on myös niin jännittävä alkavan ulosoton sekä riippuvuuden hoidon kanssa.

Näinä hetkinä kaipaa niin kovasti vanhaa elämää. Ongelmat olivat paljon pienempiä ja jaksaminen parempaa. Sitä kohti, pienin ja hitain askelin. Se on hankalaa tämmöiselle "mulle kaikki heti nyt" - ihmiselle.

Tsemppiä kaikille näihin poikkeuksellisiin aikoihin. Toivottavasti elämä alkaisi pian normalisoitumaan.

Uusi hoitokontakti

Tänään tuli uusia suunnitelmia peliriippuvuuteni hoitoon. Siirryn mielenterveyskeskuksen sairaanhoitajalta A-klinikan puolelle.

Puhuin vanhan sekä uuden hoitajani kanssa tänään puhelimessa. Oli mukava kuulla, että olen heidän mielestään mennyt jo valtavasti eteenpäin. Olen kyllä samaa mieltä. Aina sitä vaan ei muista kuinka syvissä vesissä onkaan uinut.

Aloitamme A-klinikalla harjoittelemaan mindfullness-juttuja. Tarkoitus olisi oppia hillitsemään riippuvuuden aiheuttamia aivoimpulsseja ja välttää sortumisia. Nämä harjoitukset tuntuvat vielä hieman vierailta mutta toivottavasti niistä on apua.

Käyn nyt ainakin hetken A-klinikalla ja pohditaan sitten miten jatketaan. Toivottavasti A-klinikan ja vertaistuen avulla pääsen vielä enemmän eteenpäin tässä asiassa.

Tulevaisuuden suuri unelma on toimia vertaistukihenkilönä muille riippuvaisille. Uskon, että kaikella on joku tarkoitus. Olkoon tämän paskan tarkoitus siis se, että voin auttaa muita. ❤️

Riippuvuuden tunnistaminen

Sain edellisen postauksen jälkeen yhden kysymyksen sähköpostiini. Minulta kysyttiin milloin huomasin, että pelaaminen meni riippuvuuden puolelle. Tämä onkin aika haastava kysymys.

Toisaalta tiesin ettei kaikki ole kunnossa kun olin pari kertaa kokenut "hups" - hetken ja pelannut koko palkkani. Mutta en tosiaan ajatellut olevani riippuvainen.

Kun aloin ottamaan lainoja ja pelaamaan joka päivä, tiesin ehkä syvällä sisimmässäni että nyt ollaan todella syvissä vesissä. Siltikin sitä uskotteli itselleen, että kyllä tämä tästä. Riippuvainen huijaa läheisiään mutta myös itseään päivittäin.

Koko ajan ajattelin, että pian voitan suuren summan. Sillä kuittaan velkani ja lopetan pelaamisen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Vaikka usein sain velatkin maksettua pois voitoilla, nostin lainat aina uudestaan. Ja nyt ollaankin siinä tilanteessa, ettei velkoja kuitata kun lottovoitolla.

Vaikka olen ainakin 1,5 vuotta tiennyt ettei pelaamiseni ole normaalia, riippuvaiseksi olen itseni mieltänyt alle vuoden ajan. En edes muista hetkeä jolloin sen itselleni myönsin. Ehkä viime keväänä/kesänä kun aloin kunnolla hakea tietoa asiasta. Silloin velat oli jo isot ja tilanne peruuttamaton. Aloin hakeutua hoitokontaktiin sekä Peli poikki-ohjelmaan.

Riippuvuuden myöntämistä edisti myös se, että haluan säilyttää perheeni ja parisuhteeni.

En siis osaa täysin kysymykseen vastata. Toisaalta olen tiennyt sen lähes koko ajan mutta olen huijannut itseäni. Toisaalta vielä nykyäänkin ajattelen, että ehkä kuitenkin tällä kertaa hallitsen asian ja pelaan vaan ihan vähän.

Nykyään tiedän olevani peliriippuvainen ja sairas. Tärkeää oman olon kannalta on ollut tajuta, että olen sairastunut. En ole vain tyhmä ja selkärangaton. Tiedän, että tästä on mahdollista toipua mutta helppoa se ei ole. Sitä kohti olen kuitenkin matkalla ja tilanteeni on paljon paljon parempi kuin aiemmin.

Haluatko tietää? Kysy rohkeasti.

Ajattelin vielä tänään julkaista tämän äsken mieleen tulleen idean.

Minulle saa esittää kysymyksiä liittyen tilanteeseeni, riippuvuuteen, peleihin, velkoihin jne. Voisin vastata niihin sitten seuraavassa postauksessa.

Jos on kysymyksiä niin ne voi esittää kommenteissa tai sähköpostilla 😊

Täällä taas!

Pitkästä aikaa blogin pariin, toivottavasti vielä jokunen lukija löytyy tauosta huolimatta 😊
En edes tiedä mistä aloittaa ja mitä kaikkea kertoa tässä postauksessa. Yritän saada jotain järkevää tekstiä päästäni ulos.

Aloitan vaikka asiasta mikä ei varmasti ole jäänyt keneltäkään pimentoon. Korona. Meillä on menossa hyvin harvinainen tilanne tämän viruksen vuoksi. Suuria rajoituksia asetettu ja monen elämä kääntynyt päälaelleen. Kuten myös meidän.

Kauan odotettu täysien tuntien työsijaistus peruuntui. Tässä sitten kituutellaan pienellä rahalla tästä eteenpäinkin, uskon että jopa syksyyn asti. Miehen työt vielä ennallaan, toivottavasti pysyvätkin.

Ollaan nyt oltu lasten kanssa kotona. Ei liikuta enää missään suositusten mukaisesti, kaupassa käy aina joko minä tai mies. Alkaa jo hieman seinät kaatua päälle. Yleensä tulee liikuttua edes kavereiden ja sukulaisten luokse.

Tämä kotona olo on alkanut näkymään omassa voinnissa ja jaksamisessa. Mieli on aika usein matalalla ja ahdistaa. Liikaa aikaa ajatella. Lisäksi pelit ovat mielessä enemmän kuin koskaan. Todella voimakkaita tuntemuksia, ei olekaan tämmöisiä ollut pitkääääääään aikaan.

Ennen tätä koronaa tuli laitettua silloin tällöin rahaa pelikoneisiin kauppareissulla. Uskon, että tämä on pitänyt suurimmat peliajatukset poissa. Vaikken sinänsä himoitse kaupan pelikoneita, on se pieni pelaaminen kuitenkin auttanut ilmeisesti omaa päätä. Nyt kun ei ole koneet auki, huomaan oloissani ja ajatuksissani paljon muutoksia. Jotkut päivät ovat todella ahdistavia. Oikein toivoisi, että voisi taas ottaa velaksi rahaa ja naputella ne menemään.

Kerroin aiemmin, että asensin esto-ohjelman. Se oli hetken aikaa hyvä kunnes meni itsestään pois päältä. Lisäksi sen saikin itse poistettua mikä on täysin käsittämätöntä. Kyseessä kuitenkin maksullinen ohjelma. Olen siis käynyt kasinoilla pyörittämässä leikkirahaa ja  myös oikeaa rahaa. Ärsyttävää. Luulin tuon ohjelman auttavan oikeasti.

Olen kerännyt voimia, että lähettäisin Peluurin ohjeilla sähköpostin kaikille kasinoille. Se sulkisi lopullisesti pääsyn kaikkialle. Tämä vaatii itseltäni kuitenkin ajatustyötä paljon, se on niin lopullista. Nyt kun ajatukset ovat sekaisin, tuntuu ylitsepääsemättömältä tehdä se.

Minulla on kahden viikon päästä palaveri A-klinikan kanssa. Pohdimme siirrynkö heidän asiakkaaksi ja miten etenemme asiassani. Toivottavasti saan sieltä apua ja työkaluja näihin asioihin.

Tässä nyt päällimmäisiä kuulumisia. Velka-asioissa ei mitään uutta ole, ulosottokin alkaa vasta kun pääsen töihin ja tulot nousevat. Haasteita ei ole hetkeen tullut eikä muutakaan postia asian tiimoilta. Pankkiin varasin puhelinajan, aion kysyä mahdollisuutta saada lainamme hetkeksi vain koroille. Joudun kuitenkin selittämään oman tilanteeni pankille kokonaisuudessaan ja toivomaan ettei se ole este.

Jos joku teistä on asioinut pankin kanssa esimerkiksi lyhennysvapaiden tiimoilta, olisi kiva kuulla kokemuksia. Onko apu jäänyt saamatta tilillä olevien pelimerkintöjen vuoksi? Saimme aiemmin hylätyn päätöksen mutta se johtui holtittomasta lainojen ottamisesta. Täytyy toivoa, että rehellisyys auttaa ja saamme helpotusta raha-asioihin.

Vierailu ulosottovirastossa

Sain vähän aikaa sitten kirjeen, joka aiheutti suuren suurta ahdistusta. Sain kutsun ulosottovirastoon, pyydettiin saapumaan henkilökohtaisesti tai poliisi noutaa kotoa. Olin aivan kauhuissani! Suurin kauhu syntyi siitä, että ulosottonainen sanoi kesällä puhelimessa ettei tarvitse tulla paikanpäälle kun aika koittaa. Olin varma, että nyt on tapahtumassa jotain todella kamalaa kun täytyykin mennä käymään siellä.

Kirjeen saapumisen jälkeen odottelin viikon, että kutsussa mainittu päivä koittaa. Se viikko oli kyllä niin pilalla aamusta iltaan joka päivä. Ahdisti aivan törkeän paljon ja olin varma, että koti lähtee alta tai muuta vastaavaa.

Kun päivä vihdoin koitti, istuin vessassa koko aamupäivän. En saanut syötyä ja teki mieli itkeä. Lähdin matkaankin niin etuajassa, että ajelin sitten ympäri kyliä aikaa kuluttamassa.

Parkkeerasin viraston eteen ja toivoin todella ettei kukaan tuttu aja ohi kun menen ovista sisään. Luukulla en muistanut kenelle olen menossa, puhuin mitä sattui ja kädet tärisi. Jouduin odottelemaan vielä yliaikaa kun UO-naisella oli puhelu kesken.

Vihdoin lasiovelle ilmestyi hymyilevä ja ystävällisen oloinen nainen. Pääsin huoneeseen sisään ja heti selvisi ettei ole mitään kamalaa tiedossa. Hän kertoi, että ajatteli sittenkin kutsua minut sinne. Saisi kerralla paperit kuntoon ja voisi kertoa minulle miten homma toimii. Olisin voinut itkeä ilosta.

Käynti oli ihan mahtava! Jos näin voi edes tämmöisen asian yhteydessä sanoa. Nainen oli mukava ja selitti asiat yksinkertaisesti. Kävimme tilanteeni läpi ja hän totesi heti, että talomme saa olla rauhassa. Se ei heitä kiinnosta.

Kerroin mistä velat johtuvat. Hän kyseli heti, että olenhan saanut apua ja oli onnellinen kun kerroin minkä apujen piirissä jo olen. Hän neuvoi päästämään nyt ihan kaikki sinne, turha kuulema maksella ulosottoa ja sitten maksusopimuksia siihen päälle. Sinne vaan kaikki niin hoituu yhdellä maksulla. Saatan nyt toteuttaa tämän, onhan nuo pienet maksut sinne tänne yhteensä kuitenkin jonkun verrankin kuussa.

Hän myös neuvoi hakeutumaan velkajärjestelyyn sitten kun se on mahdollista. Nykyään ei pelivelat ole este järjestelyllä. Hän sanoi, että näissä tapauksissa vastuu velkaantumisesta ei ole pelkästään velanottajalla vaan myös niillä, ketkä myöntävät velkaa ongelmaisille ihmisille. Oli aika ihana kuulla, ettei tätä velkaantumisen muotoa pidetä enää ihan huuhaa velkaantumisena. Tuli olo, että tämä ihminen ymmärtää minua.

Nyt minulla on luottavainen olo eikä enää ahdista niin paljoa tämä ulosotto. Minä ja virkailija tiedämme missä mennään ja asiat on puhuttu selviksi. Lisäksi minulle jäi olo, että sain ymmärrystä asiassa. Tästä on helpompi jatkaa eteenpäin.

Jospa se kuitenkin vielä antaisi enemmän...

Otsikossa on peliriippuvaisen yksi perusajatus ja kompastuskivi.

Joskus käy se hyvä tuuri ja tulee voittoja. Jopa isojakin. Mutta se voiton nostaminen on niin vaikeaa. Koska sehän saattaisi seuraavilla pyöräytyksillä antaa vielä lisää!

Itselle on käynyt usein niin, että voitan esimerkiksi 1000e. Terve ihminen kotiuttaisi sen heti innosta kiljuen. Oma pääni ei ajattele samoin. Ensin ajattelen että kotiutan 900e. Kun kyseinen summa lähenee, alan ajattelemaan että 800e on ihan hyvä. Ja siitä se jatkuu. Kohta huomaankin, että nollassa ollaan.

Tämä aiheuttaa niin kamalaa oloa jälkeenpäin. Pelatessa sitä ei ajattele, pelatessa on aina hyvä olo. Todellisuus iskee viimeisen pyöräytyksen jälkeen. Ja se tuntuu niin musertavalta.

On järjetöntä ettei osaa lopettaa. Vaikka olisi voitolla kerrankin ja tuleva kuukausi olisi voitolla pelastettu. Silti pelaaminen on se tärkein asia. Lisää kierroksia, lisää vapaakierroksia, lisää bonuksia, lisää lisää lisää. Mikään ei riitä.

Jos malttaa kotiuttaa, ei sekään ole oikotie onneen. Usein ne tulee pelattua takaisin melkein heti kun tilille tulevat. Tai pahimmillaan peruuttaa kotiutuksen ja pelaa ne samantien takaisin.

Mitä tästä voimme siis päätellä. Peliriippuvaiselle voittaminen on aika toissijainen juttu. Pelaaminen on pääasia. Koskaan ei jää voitolle koska ajatusmaailma on niin viallinen. Pelaamatta paras, ainut peliriippuvainen voittaja on se joka ei pelaa enää ollenkaan.

Diagnoosi

Tänään istuin tunnin lääkärin vastaanotolla. Lääkäri oli vanhempi ja kokenut, alunperin lääkärinä piti toimia harjoittelijan joka oli erikoistumassa.

Lääkäri kyseli paljon. Sitä kautta tarinan kertominen oli helpompaa. Sain puhuttua ilman kaunistelua. Lääkärin ilmeestä näki kyllä miten hänkin järkyttyi. Jep, järkyttäväähän tämä on.

Käynti oli kyllä kaikenkaikkiaan onnistunut. Lääkkeistä hän puhui muttei suositellut. Itse en niitä halua.

Sovimme, että minä, hoitajani ja A-klinikan hoitaja pidämme palaverin. Mietimme kenellä alan käymään ja millä puolella ja miten edetään asioissa. Toivottavasti saamme aikaiseksi hyvän hoitosuunnitelman.

Tämän päivän lopputuloksena oli diagnoosi peliriippuvuus. Kuulema ehdottomasti riippuvuus eikä ongelma. Nyt se siellä tiedoissa sitten komeilee. Sain siis sen mitä menin hakemaankin. Ehkä saan tästä uusia työkaluja toipumiseen.

Esto-ohjelmalla eteenpäin

Paljon on taas kaikkea ollut ja se on näkynyt hiljaisuutena täällä blogin puolella.

Mikä onkaan nykytilanne? Rahaton kuukausi ollut totta tosiaan. Pian tulee rahaa ja se tuo aina kamalat paineet. Paineet siitä miten onnistuu olemaan pelaamatta.

Tällä kertaa olen suht luottavainen asian suhteen. Asensin itselleni Gamban esto-ohjelman joka blokkaa kaikki pelisivut. Ja on kyllä toimiva. Taas yksi askel otettu kohti pelitöntä elämää.

Joku saattaa miettiä mihin sitä tarvitsen, onhan avainlukuni muiden hallussa. Kyllä vaan mutta nykyään osa kasinoista käyttää Siirto sovellusta. Rahansiirto ilman avainlukuja. Helppoa kuin heinänteko. Sitä kautta olen pystynyt jokusen pelin pelaamaan, onneksi kyse kuitenkin kympeistä entisten tonnien sijaan. Toki jos rahaa olisi enemmän, olisi myös vaara että pelaan ne. Nyt kasinot blokattu ja toiveissa olisi, että ne kympitkin säästyisi johonkin tärkeimpään.

Tällä viikolla tapaan lääkärin tämän asian tiimoilta. Mietimme onko tilanteeni sellainen, että se voitaisi diagnosoida peliriippuvuudeksi. Vai onko kyse peliongelmasta. Itse olen ehdottomasti tuon diagnoosin kannalla mutta katsotaan mitä lääkäri sanoo.

Olen yrittänyt psyykata itseni käyntiä varten. Nyt ei ole oikea aika kaunistella asioita. Täytyisi kertoa koko tarina niin totuudenmukaisesti kaikkine kauheuksineen. Omassa päässäni olen jo painanut monet asiat sivuun enkä niitä ole halunnut enempää pohtia. Siksi käynnistä tulee tosi rankka. Pelottaa, että rakennan jonkun suojamuurin enkä osaa puhua. Kyseessä vielä uusi ihminen, en ole tätä lääkäriä koskaan tavannut. Olisipa vastassa sellainen ihminen jolle on helppo puhua. Joku joka kuuntelisi ja ymmärtäisi. Katsotaan miten käy!

Vertaistuki

Tämän matkan aikana olen huomannut, että tärkein tuki on vertaistuki. On pääasia, että puhuu edes jollekin. Mutta parhaan tuen ja ymmärryksen saa toiselta, joka on samassa tilanteessa. Tukea saa myös muilta mutta he eivät oikeasti tiedä mitä käyt läpi.

Olen saanut tämän blogin kautta jokusen kommentin sekä sähköpostin. Ne ovat olleet todella mahtavia juttuja! Toivottavasti joku muukin rohkaistuu tämän postauksen myötä laittamaan vaikka sähköpostilla viestiä.

Suurin tuki on ollut whatsapp-ryhmä, jossa on muutamia peliriippuvaisia. Siellä on voinut jakaa kaikki ilot ja surut ja saa heti tukea sekä ymmärrystä. Siellä ei tuomita, ei haukuta tai ihmetellä toisen toimintaa. Kaikki tietävät tasan tarkkaan mistä on kyse. Olen huomannut etten ole ainut joka ajattelee tai toimii tietyllä tavalla. Se en olekaan minä, se onkin tämä sairaus ja riippuvuus. Sen ymmärtäminen on helpottanut paljon. Kiitos tälle ihanalle ryhmälle ja ihanille ihmisille, parasta tukea arjen keskellä! ❤️

Olen löytänyt Facebookista yhden juttelukaverin, olemme molemmat matkalla ulosottoon mutta eri syistä. Hänen kanssaan juttelemme velka-asioista ja sekin on ollut todella mahtavaa tukea.

Vertaistuki on ollut itselleni se suurin juttu. Ahdistus on vähentynyt ja on ihana tietää, että on ihmisiä keille voit puhua asiasta koska vain. Suosittelen todella lämpimästi vertaistukea. Se vaati itseltänikin ensin paljon rohkeutta mutta nyt se on päivieni iso voimavara.

Toivon teille kaikille samaa rohkeutta, etsikää vertaistukea. Se tosiaan kannattaa. Ja itse juttelen näistä asioista mielelläni. Voit vaikka aloittaa sillä, että laitat sähköpostia tännepäin. Anonyymina, omalla nimellä, millä vain. Olen enemmän kuin mielelläni juttukaverina.

Jaksaminen

Pelaaminen, sen ajattelu, velat, raha-asiat, ulosotto. Kaikki nuo vievät hirveästi energiaa ja pyörivät mielessä lähes koko ajan. Se vaikuttaa koko elämään.

Kotona tulee lähinnä suoritettua pakollinen ja loppuaika menee sohvalla telkkarin ääressä. Olisi ihanaa jaksaa puuhata kotona kaikkea. Perusteellinen siivoaminen, leipominen, lasten kanssa askartelu jne. ovat olleet taas tauolla jaksamisen takia. Perusjutut siivoan, pesen pyykkiä ja kokkaan ruoat kyllä, harmittaa kun ei jaksa enempää.

Näen kyllä ystäviä mutta tuntuu etten ole aina läsnä kun tavataan. Istun kahvikupin ääressä kuten muutkin, mutta ajatukset ovat ihan muualla.

Parisuhde kärsii. Ei jaksa olla läsnä niinkuin kuuluisi ja se harmittaa myös usein.

Liikunta on jäänyt aika vähälle ja sen huomaa olossaan. Väsyttää, hengästyttää ja ärsyttää. Vaatteetkin kutistuneet kaapissa.

Työt teen kyllä mutta varmasti työpanoskin voisi olla vielä parempi.

Tämä vaikuttaa ihan kaikkeen! Joskus iltaisin istun sohvalla enkä jaksa nousta suihkuun. Tänäänkään. Olisimpa taas terve ja oma itseni.

Salaisuus vs. julkistus

Peliriippuvuudesta on mielestäni puhuttu liian vähän. Edelleen moni ei ymmärrä sen olevan sairaus. Ihmiset eivät ymmärrä, että riippuvainen ei vain voi lopettaa pelaamista vaikka kuinka haluaisi. Viime aikoina olen bongannut useampia peliriippuvuus-juttuja lehdistä. Se on hyvä! Mutta ikävä kyllä, suurin osa käsittelee vain sitä miten on velkaa. "Perheenäiti pelasi itselleen 200 000e velat!" "Työntekijä kavalsi työnantajaltaan 100 000e rahoittaakseen pelaamista!" jne.

Juttujen kommenttikentät täyttyvät mollaamisesta ja haukkumisesta. Nähdään vain ihmisen iso velka ja selkärangattomuus. Harmillista. Kumpa ihmiset saisivat päivän kokeilla tätä riippuvuutta niin ehkä ymmärtäisivät. Pää on sekaisin, ajatukset aina peleissä, fyysisiä oireita, tyhjä pankkitili. Pakko pelata jos on rahaa. Aikaa menee paljon pelaamisen ja rahoittamisen suunnitteluun. Ja kaikki tämä koska ei vain pysty olemaan ilman.

Itse olen peliriippuvainen "salassa". Mieheni ja siskoni tietää. Kukaan muu ei enkä halua muiden tietävänkään. En varmaan edes myöntäisi jos joku kysyisi. Häpeän tätä niin paljon. Tätä ongelmaa ja velkojani. En kehtaisi myöntää olevani ulosotossa. Itse en tuomitse muita näiden asioiden vuoksi mutta en halua itse joutua tuomitsemisen ja säälin kohteeksi. Siksi tämä blogikin on anonyymi. Pyrin kirjoittamaan niin ettei minua tunnista.

Tämä salailu on hieman ristiriitaista koska haluaisin tulevaisuudessa olla kokemusasiantuntija. Auttaa muita riippuvaisia ja kenties kertoa omaa tarinaani julkisesti. Toivottavasti saisin kertoa selviytymistarinaa. Ehkä tulevaisuudessa olisi helpompaa "julkistaa" asia. Sen jälkeen kun olen toipunut ja saanut omat asiani parempaan kuntoon. Nyt kun ulosottoon meno ja peli asiat on kesken, en haluaisi näitä pohtia kenenkään kanssa. Tämä blogi on nyt väyläni avautua ja pohtia ääneen asioita. Ja toki puhun myös hoitokontaktilleni Mielenterveyskeskuksessa.

Ristiriitaista on. Ehkäpä tulevaisuudessa tämäkin blogi saa kasvot.

Kuinka moni teistä lukijoista on julkisesti riippuvainen? Vai löytyykö teistäkin tämmöisiä asiansalaajia kuten minä?

Miksi juuri minä?

Viime aikoina olen paljon miettinyt miksi juuri minä sairastuin tähän riippuvuuteen? Olen miettinyt paljon elämääni, löytyykö sieltä syitä?

Lapsuuteni oli turvallinen ja ehjä. Perheeni ei ollut rikas mutta meiltä ei koskaan puuttunut mitään. Vanhemmillani oli joskus tiukkaa mutta sitä en koskaan tuntenut omassa olossani. Aina oli ruokaa pöydässä. Kesällä päästiin reissuun. Jouluna saimme lahjoja. Koulun alkaessa saimme uudet reput ja vaatteet. Muistan vanhempieni pelanneen lottoa sekä peliautomaatteja kauppareissulla. Sieltä siis ensimmäiset muistot peleistä.

Nuoruudessani minulla oli turvallinen kaveripiiri. Hölmöiltiin mutta pidettiin toisistamme huolta. Silloin automaatteja sai pelata 15-vuotiaat ja niin myös tehtiin. Kolikko koneeseen ja pienikin voitto otettiin innosta kiljuen pois.

Olen tupakoinut eli koukuttunut myös nikotiiniin. Siitä pystyn kyllä olemaan erossa, nykyään poltan silloin tällöin. Olen myös kova ostelemaan ja tuhlaamaan. Eli tietynlainen riippuvuus sekin. Ehkä olen sellainen ihminen joka koukuttuu helposti?

Voitot toivat mukanaan elintasoa. Siihen jäin koukkuun ihan satanolla. Rakastin sitä tunnetta kun tilillä oli tuhansia ja taas tuhansia euroja. Pystyin ostamaan mitä halusin. Se lisäsi pelaamista rutkasti, lisää rahaa, lisää ostoksia, lisää hyvää oloa.

Kun pelaamiseni kääntyi riippuvuuden puolelle, meillä oli menossa todella kurja jakso elämässä. Todella paljon vastoinkäymisiä eikä todellakaan mitään pieniä. Pelaaminen toi lohtua ja vei ajatukset muualle. Olisinko näin pahasti riippuvainen jos elämä olisi ollut silloin tasaista? Siihen on hankala saada vastausta. Uskon niiden aikojen edistäneen riippuvuutta paljon.

En saa koskaan tietää miksi juuri minä ja miksi juuri tämä riippuvuus. Onneksi en koukuttunut huumeisiin tai alkoholiin. Tämäkin riippuvuus pilasi elämäni mutta uskon, että päihteet olisivat pilanneet enemmän.

Ähh, pää vilisee ajatuksia taukoamatta. Saisipa aivot off-tilaan edes hetkeksi.

Loppuun vielä tilannekatsaus tulevaan kuukauteen. Köyhältä näyttää jälleen. Kiitos kuuluu valtavalle laskupinolle ja pienelle palkalle. Onneksi saan pian enemmän työtunteja. Helpottaisi edes hieman.

Vireilletuloilmoitus

Nyt oli Suomi.fi tilille tullut ensimmäiset ulosoton vireilletuloilmoitukset. Viimeinen mahdollisuus maksaa tai alkaa ulosotto. Tietenkään en pysty maksamaan, helmikuussa tästä asiasta tulee siis täyttä totta. Meikätyttö on sitten ulosoton asiakas.

Onhan tämä ollut kauan jo tiedossa mutta vain teoriassa. Kyllä se vähän kirpaisee kun asiasta tuleekin täyttä totta. Menisivät nyt loputkin vauhdilla sinne, hopihopi velat!

Viime päivinä lehdet ovat pullistelleet uutisia velka-asioista. On ollut tarinoita, tilastoja jne. En ole niitä jaksanut kovinkaan tarkasti lukea, tarpeeksi pyörii omat asiat mielessä muutenkin. Toisaalta kuitenkin hyvä, että näistä asioista puhutaan nyt ääneen. Vaikkei mitään konkreettista helpotusta tulisikaan, esimerkiksi suojaosuuksiin.

Keskustelut näiden uutisten ympärillä on todella surullista luettavaa. Kuinka ihmiset oikeasti pitävät velkaantuneita ihan pohjasakkana. Haukutaan kuinka on ihan oma vika tämmöinen, saavatkin kärsiä! Kammottavaa. Voin vannoa ettei kukaan pidä minua nyt pohjasakkana kun ei tiedä tilannettani. Ei tätä minustakaan ulospäin näe.

Onko se velkaantuminen sitten oma vika? Ei se kyllä aina ole. Toisilla kaatuu niskaan firman velat. Ei ole aina oma syy, että yrittää työllistää itsensä eikä onnistu.

Ei ole oma vika, että sairastuu vakavasti ja velkaantuu sen myötä. Ei sellaista kukaan pyydä. 

Moni on lähtenyt takaamaan läheisen lainaa ja loppupeleissä se kaatuu omaan niskaan. Tämäkin on hyvin inhimillistä. Jos luotat esim. omaan lapseesi ja haluat lähteä hänelle takaajaksi, ei se ole väärin. Niin on toimittu aina. Joskus siinä vaan saattaa käydä huonosti. 

Itse olen velkaantunut periaatteessa sairastumisen vuoksi. Sairastuin todella kovaan riippuvuuteen. Peliriippuvuutta ei vaan usein mielletä sairautena, lähinnä vain tyhmyytenä ja selkärangattomuutena. Ja sekös ottaa päähän. Itse kun tietää mitä se on, kun ei vaan pysty olemaan pelaamatta. 

Lainoja ja luottoja saa netistä liian helposti. Riippuvuudet ja muut ongelmat johtavat helposti ylivelkaantumisen eikä mikään taho valvo tätä tarpeeksi aikaisin. Itsekin kerkesin velkaantua järkyttävän summan ennenkuin aloin saada hylkyjä hakemuksiin velkamääräni vuoksi. Ei tämmöisiä summia pitäisi kenenkään saada velkaa, en ole edes vakitöissä. 

Velkoja ottaessa ei miettinyt mitään. Ei yksinkertaisesti mitään. Ei se edes tuntunut rahalta, pelimerkkejähän ne on ja voitoilla kuitataan kaikki velat! Vasta nyt olen alkanut käsittämään tilanteen, oikeaa rahaahan sitä tuli lainattua. Niin se pelien täyttämä mieli vie ja järki vain vikisee. Kyllä sitä sellaisessa sumussa on elänyt ne ajat, toivottavasti ei koskaan enää tarvitse kokea sellaista aivosumua. 

Ahdistus isolla A:lla

Tänään on taas sellainen päivä, että kaikki ahdistaa. Eniten on alkanut ahdistaa oma tulotasoni.

Olen pienipalkkaisessa työssä. Ennen ulosottoa olen saanut palkkaa n. 1600-1700e käteen. Ei lisiä, ei bonuksia, aina sama palkka. Haluaisin todella todella paljon löytää uuden ammatin jossa tienaisin enemmän. Mutta mikä se olisi?

Olen käynyt ammattikoulun. Asun paikkakunnalla jossa työmahdollisuudet ovat aika rajalliset. Kaikki mitä on saatavilla omalla koulutuksella, ovat pienipalkkaisesta työtä. Lasten takia en oikein pysty tekemään vielä vuorotöitä.

Omalla palkallani en saa koskaan velkapottiani pienenemään. Turhauttavaa! En edes tiedä missä työssä voisin saada enemmän rahaa. Olen niin jämähtänyt tähän omaan työhöni. Olisin valmis opiskelemaan kun tietäisin mitä.

Argh, tuleekohan taas uneton yö. Näillä näkymin kyllä.

Perintäraivo feat. Lowell

Voi luoja sentään minkä vitutuksen ihminen voi saada!

Minulla on nyt mennyt neljä velkaa Lowellille perintään. Ensimmäisen kohdalla pyysin perinnän keskeytystä ja se sopi heille, velka lähti kohti oikeudellista perintää. Toisen kohdalla se ei enää onnistunutkaan. Mutta äsken.....

Kirjauduin omille sivuilleni ja pyysin kahden muun velan perinnän keskeyttämistä. Asiakaspalvelija kertoi niiden palanneen ulosotosta maksuesteen vuoksi takaisin heille, eikä niille voi tehdä keskeytyksiä tai muutakaan. Vaikka nämä velat ovat oikeasti vasta menneet perintään eivätkä todellakaan ole olleet ulosotossa! Mainitsin asiasta ja asiakaspalvelija katkaisi yhteyden toivottaen vain jatkoja. Mitä helvettiä??

En ymmärrä miten nämä saavat rellestää ihan miten sattuu?! Joko en itse ymmärrä tätä prosessia ja olen väärässä tai sitten minua viilattiin äsken linssiin. Helvetti kun ei ole ketään omaa velkaneuvojaa joka auttaisi tällä sotatantereella.

Voiko tämä oikeasti olla niin, että velat eivät edes päädy UO vaan seikkailevat missä sattuu valehtelevien perintäfirmojen seassa? Eihän ihmiselle anneta edes mahdollisuutta selvitä veloistaan, jos niihin kerätään perintäkuluja joka välissä ja pomputellaan missä sattuu!

"Päästä velat ulosottoon". Siinä onkin neuvo joka ei näköjään kovin helpolla toteudu.

Oma koti kullan kallis

Kaikista suurin pelkoni tämän velka homman keskellä on oman kodin menetys. Meillä on siis oma talo. Tai no, pankin talo. Lainaa on vielä paaaaljon.

Kun päätin lopettaa pelivelkojen maksamisen, soitin ulosottoon kysyäkseni asioista suoraan ammattilaiselta. Minut yhdistettiin tulevalle ulosottomiehelleni, tässä tapauksessa ulosottonaiselle. Kartoitimme tilannetta ja hän vastaili kysymyksiin. Kysyin talomme kohtalosta ja hän vastasi ettei meidän talomme heitä kiinnosta. Tämä johtuu siitä, että talomme ei ole kovinkaan arvokas. Vanha talo ja sijainti vaikuttaa arvoon paljon. Lisäksi meillä on pankkiin lainaa about tuplasti tämän hetkisen arvon verran. Eli velkojat eivät saisi penniäkään jos tämä myytäisiin.

Lisäksi teen töitä joten voin maksaa ulosottoon joka kuukausi. Peli poikki-terapeutti sanoi, että usein lapsiperheitä kohdellaan vielä hieman lempeämmin näissä ulosmittaus asioissa. Etenkin kun meidän talon ulosmittauksesta ei olisi hyötyä kenellekään. Pankkikaan ei saisi omiaan pois.

Silti stressaan ja pelkään ajoittain tätä superpaljon. Olen lukenut muiden kokemuksia aiheesta. Perheet ovat saaneet pitää uusia ja arvokkaita taloja. Ehkä mekin saamme pitää mörskämme. Etenkin kun mieheni ei ole ulosotossa, vain minä.

Olisi kiva kuulla muiltakin ulosotossa olevilta talonomistajilta kokemuksia. Itse tunnen kaksi ulosotossa olevaa ihmistä ja molemmilla on edelleen oma talo. Kamala stressi koko ajan kaikesta, nyt äkkiä aikakone jolla pääsisi seesteisempiin aikoihin!

Höpöttelyä

Lomien ja pyhien jälkeen alkoi taas arki. Itselle se meinaa hieman yksinäisempi päiviä kun mies töissä ja vanhempi lapsi koulussa. Silloin tietenkin mielessä pyörii pelit. Onneksi ei ole rahaa eikä kyllä sitä avainlukulistaakaan.

Sain kuitenkin työrintamalla tietää, että työni jatkuvat. Pieni stressi koko ajan jatkosta mutta nyt ainakin kevät on turvattu. Jee! Hetki kotona ja keikkaa tehden, sitten taas täydet tunnit. Saa ulosottomieskin osansa.

Tuli heti parempi mieli kun on mitä odottaa. Kerkeän ennen kesää saamaan vähän enemmän rahaa reissua varten. Ja työpäivien aikana ei ehdi ajattelemaan pelejä ja muita huolia niin paljon. Toivottavasti kaikki sujuu nyt suunnitelmien mukaan!

Pohdiskelin tänään pelaamistani kahvikupposen ääressä. Oma heikkouteni on vapaa pelit, bonuskierrokset yms ylimääräiset. Niistä on onnistunut joskus saamaan isojakin voittoja, tottakai ne koukuttavat. Joskus saatan voittaa hyvän summan mutta en kotiuta. Jään metsästämään bonusta eikä sellaista välttämättä tule. Sitten huomaan hävinneeni kaiken, bonusten ja ilmaiskierrosten vuoksi. Aika katala kuvio.

Enää en odota voittavani niin paljoa, että saisin velat pois. Alkaa olemaan mahdoton tehtävä ilman lottovoittoa. Silti edelleen käy mielessä, että mitäs jos? Onneksi ne tunteet kuitenkin häviävät koko ajan enemmän. Enkä enää saa lainaa jotta voisin panostaa paljon, sekin on onni! Näillä siis mentävä eteenpäin. Uusi vuosi ja uudet kujeet, toivottavasti. 🤞