Nyt on ensimmäiset perintäkirjeet kolahtaneet postilaatikkoon. Tästä se alkaa ! Molempiin otin yhteyttä etten pysty maksamaan mitään. Lowell lupasi siirtää eteenpäin yhden muistutuksen jälkeen. Silti he soittelevat sata kertaa päivässä. Saa siis nähdä siirtyykö tämä ensimmäinen velka milloin kohti oikeudellista perintää.
Osa velkojista on vasta lähettänyt tavallisen laskun tai ensimmäisen muistutuksen. Menee varmasti aika kauan, ennenkuin kaikki päätyy ulosottoon.
Eniten jännitän haasteisiin vastaamista. En yhtään tiedä miten se toimii ja millä tavalla muotoilen asiani. Aion siis pyytää kulujen kohtuullistamista. Osassa veloista on niin isot korot, joissain jopa lähelle 300%. En tiedä täytyykö minun osata vedota johonkin pykäliin? Vai voinko vain vastata, että pyydän kohtuullistamista todella suurien korkojen vuoksi.
Huomasin uutisista, että kuluttaja-asiamies (? olikohan oikea nimitys) suunnittelee ryhmäkannetta kahta vippifirmaa vastaan. Nämä ovat Euro24 sekä J.W.-Yhtiöt. Itselläni on toisesta luotto joten ilmoittauduin mukaan. Hyvällä tuurilla lainasta saa kaikki kulut pois. Olisi hyvä kun alkaisivat tutkimaan myös muita firmoja. Monella on ollut pitkään todella hyvänmaun vastaiset kulut ja korot! Eihän 250% vuosikoroissa ole mitään järkeä!
Raastavat ajat menossa, kamala odottaa koko ajan perintäpostia ja haasteita. Olisipa aikakone niin hyppäsin kyllä tämän vaiheen yli. Pelaamattomuus on saanut aivot kirkastumaan. Se aiheuttaa enemmän syyllisyyttä ja vihaa tilannetta kohtaan. Yritän miettiä, että pääasia on toipuminen. Pian tämä vaihe on ohi! Tsemppiä meille kaikille samassa tilanteessa oleville ❤️
keskiviikko 30. lokakuuta 2019
perjantai 25. lokakuuta 2019
Rahapäivä ja perjantaivitutus
Tänään oli vihdoin rahapäivä! Palkka tuli, tällä kertaa ei onneksi mennyt samantien. Maksoin laskut ja sen jälkeen sain ihailla tililleni jäänyttä rahasummaa. Ajatella, nämä rahat käytän kerrankin järkevästi!
Takana siis n. kuukausi pelaamattomuutta. Se on mahtava saavutus ihmiselle, joka hakkasi rahaa pelitilille joka päivä. Välillä aamusta iltaan. Olen kyllä ylpeä kuluneesta kuukaudesta.
Vaikka pelaamattomuus tuottaa jo paljon iloa, on viime viikot olleet rankkoja. Peliriippuvuuden hoito itsessään on jo tarpeeksi, velka-asiat ovat pyörineet enemmän mielessä ja olen pyörittänyt kotielämää aikalailla yksin miehen reissuhommien takia. Kaikki tämä on tiivistynyt suureksi perjantaivitutukseksi.
Kaikki on tuntunut tänään ekstra vaikealta. Olen ollut todella hukassa itseni ja ajatusteni kanssa. Itsetunto ollut pohjalukemissa, olen ollut vihainen itselleni ja miehelleni. Lapset ovat sairastaneet ja samalla olen myös itse flunssan ja univajeen kourissa. Olen hoitanut kodin, pyykit, tiskit, pölyt, laskujen maksun, sairastelut, lemmikkieläimet, lapset... Lista on pitkä mutta siitä puuttuu yksi tärkeä asia, minä. En ole jaksanut huolehtia itsestäni tarpeeksi.
Olen antanut itseni vittuuntua niin pahasti, että lietson vain asioita päässäni enkä voi rauhoittua. Mielessäni olen katkeroitunut miehelleni näistä päivistä, perkele kun ei ole kotona auttamassa. Tiedän hänen tienaavan meille rahaa, sitä ei ole liikaa pussin pohjalla tällä hetkellä. Silti vituttaa, ärsyttää, ottaa päähän. Kaikkea yhtä aikaa.
Toivottavasti saan pääni sisäisen myrskyn tyyntymään pian. Sitten palaan blogin ääreen selkein mielin pohtimaan perintäasioita sekä kertomaan ryhmäkanteesta johon ilmoittauduin mukaan.
Takana siis n. kuukausi pelaamattomuutta. Se on mahtava saavutus ihmiselle, joka hakkasi rahaa pelitilille joka päivä. Välillä aamusta iltaan. Olen kyllä ylpeä kuluneesta kuukaudesta.
Vaikka pelaamattomuus tuottaa jo paljon iloa, on viime viikot olleet rankkoja. Peliriippuvuuden hoito itsessään on jo tarpeeksi, velka-asiat ovat pyörineet enemmän mielessä ja olen pyörittänyt kotielämää aikalailla yksin miehen reissuhommien takia. Kaikki tämä on tiivistynyt suureksi perjantaivitutukseksi.
Kaikki on tuntunut tänään ekstra vaikealta. Olen ollut todella hukassa itseni ja ajatusteni kanssa. Itsetunto ollut pohjalukemissa, olen ollut vihainen itselleni ja miehelleni. Lapset ovat sairastaneet ja samalla olen myös itse flunssan ja univajeen kourissa. Olen hoitanut kodin, pyykit, tiskit, pölyt, laskujen maksun, sairastelut, lemmikkieläimet, lapset... Lista on pitkä mutta siitä puuttuu yksi tärkeä asia, minä. En ole jaksanut huolehtia itsestäni tarpeeksi.
Olen antanut itseni vittuuntua niin pahasti, että lietson vain asioita päässäni enkä voi rauhoittua. Mielessäni olen katkeroitunut miehelleni näistä päivistä, perkele kun ei ole kotona auttamassa. Tiedän hänen tienaavan meille rahaa, sitä ei ole liikaa pussin pohjalla tällä hetkellä. Silti vituttaa, ärsyttää, ottaa päähän. Kaikkea yhtä aikaa.
Toivottavasti saan pääni sisäisen myrskyn tyyntymään pian. Sitten palaan blogin ääreen selkein mielin pohtimaan perintäasioita sekä kertomaan ryhmäkanteesta johon ilmoittauduin mukaan.
lauantai 12. lokakuuta 2019
Häpeä
Olen ollut tosi iloisella mielellä parin viikon ajan. Onnellinen pelaamattomuudesta ja siitä, että olen mielessäni jo hyväksynyt tilanteen. Pidän pääasiana toipumista. Sekä sitä, että peli menee oikeasti poikki lopullisesti. Mutta se häpeä. Se ei tule esiin enää kovin usein. Kunnes joku tilanne saa sen nostamaan päätään.
Sukulaiseni kertoi kuulleensa eräästä tutusta tämän olevan peliriippuvainen. Sössinyt asiansa. Päivitteli tilannetta ja minä myötäilin hymisten. Kamala häpeä valtasi mielen ja tuntui ihan fyysisenä pahana olona vatsassa. Tuntui, että otsassani loisto neonvaloilla teksti "minäkin olen peliriippuvainen elämänsä sössinyt luuseri".
Nyt olen siitä keskustelusta asti tuntenut ahdistusta ja häpeää. Pääsisipä vielä sellaiseen tilaan, ettei nämä keskustelut aiheuttaisi tämmöistä oloa.
Ei auta kuin hengittää syvään, sytyttää kynttilät ja rentoutua sohvan nurkassa. Kyllä tämäkin olo vielä ohi menee, olenhan selvinnyt pahemmastakin. Näitä tilanteita tulee varmasti enemmänkin. Ehkä niitä oppii suodattamaan.
Sukulaiseni kertoi kuulleensa eräästä tutusta tämän olevan peliriippuvainen. Sössinyt asiansa. Päivitteli tilannetta ja minä myötäilin hymisten. Kamala häpeä valtasi mielen ja tuntui ihan fyysisenä pahana olona vatsassa. Tuntui, että otsassani loisto neonvaloilla teksti "minäkin olen peliriippuvainen elämänsä sössinyt luuseri".
Nyt olen siitä keskustelusta asti tuntenut ahdistusta ja häpeää. Pääsisipä vielä sellaiseen tilaan, ettei nämä keskustelut aiheuttaisi tämmöistä oloa.
Ei auta kuin hengittää syvään, sytyttää kynttilät ja rentoutua sohvan nurkassa. Kyllä tämäkin olo vielä ohi menee, olenhan selvinnyt pahemmastakin. Näitä tilanteita tulee varmasti enemmänkin. Ehkä niitä oppii suodattamaan.
perjantai 11. lokakuuta 2019
Kuulumisia
Nyt olen ollut pelaamatta kaksi viikkoa. Lopettaminen tuntuu tällä hetkellä helpolta! Kun ei ole enää pääsyä peleihin eikä lainoja enää heru, tuntuu vihdoin että voitan tämän taistelun. Jos minulla olisi jotain mahdollisuuksia edelleen pelata, tekisin niin varmasti.
Itse en ole kiinnostunut muista peleistä kuin yhdestä tietystä kasinon slottipelistä. Sen vuoksi pelaamattomuus on helpompaa. En juokse kauppaan pelaamaan kolikkopelejä tai tee veikkauksen pelejä hullunkiilto silmissä. Niitä molempia perheessämme harrastetaan välillä mutta ne eivät ole minulle aiheuttaneet riippuvuutta.
Rahatilanteessa tämä pelaamattomuus ei edelleenkään näy, seuraavaan rahapäivään on vielä matkaa. Sitä odotellessa!
Peli poikki-ohjelma on edennyt vaiheeseen viisi. Ohjelmasta olen saanut uusia oivalluksia tehtävien kautta ja terapeuttini kanssa on ollut mukava keskustella. Tänään viimeksi oli terapeuttipuhelu. Puhuimme paljon veloista sekä siitä mihin pelaaminen vaikuttaa minun elämässäni.
Ennen murehdin vain pelaamisen aiheuttamista veloista ja niiden kasvamisesta. En nähnyt mihin kaikkeen se vaikutti tavallisessa arjessa. Nyt tajuan sen vaikuttaneen läsnäolooni, tunnetiloihini, jaksamiseeni. Semmoisia asioita ei halunnut hyväksyä kun peliputki oli päällä.
Puhelin on soinut tauotta kun velkojat ovat huomanneet etten ole maksanut eriä. En jaksanut yhdellekään vastata joten päädyin laittamaan sähköpostin jokaiseen firmaan. Kerroin olevani vakavasti peliriippuvainen enkä pysty maksamaan. Toivoin pikaista siirtoa perintään. Osa irtisanoi luoton heti ja pahoitteli tilannetta, se yllätti. Osa vastasi, että heidän täytyy eräännyttää sitä tietyn aikaa mutta sen jälkeen lähtee perintään. Tämän myötä puhelimeni on hiljentynyt. Helpottava tunne. Nyt sitten odotellaan milloin alkaa uusi ralli perintätoimistojen puolesta.
Kaiken kaikkiaan hyvät kaksi viikkoa. Paljon ajatuksia ja pohdittavaa, paljon asioita hyväksyttävänä. Matka on vasta alussa mutta luotto onnistumiseen on kova.
Itse en ole kiinnostunut muista peleistä kuin yhdestä tietystä kasinon slottipelistä. Sen vuoksi pelaamattomuus on helpompaa. En juokse kauppaan pelaamaan kolikkopelejä tai tee veikkauksen pelejä hullunkiilto silmissä. Niitä molempia perheessämme harrastetaan välillä mutta ne eivät ole minulle aiheuttaneet riippuvuutta.
Rahatilanteessa tämä pelaamattomuus ei edelleenkään näy, seuraavaan rahapäivään on vielä matkaa. Sitä odotellessa!
Peli poikki-ohjelma on edennyt vaiheeseen viisi. Ohjelmasta olen saanut uusia oivalluksia tehtävien kautta ja terapeuttini kanssa on ollut mukava keskustella. Tänään viimeksi oli terapeuttipuhelu. Puhuimme paljon veloista sekä siitä mihin pelaaminen vaikuttaa minun elämässäni.
Ennen murehdin vain pelaamisen aiheuttamista veloista ja niiden kasvamisesta. En nähnyt mihin kaikkeen se vaikutti tavallisessa arjessa. Nyt tajuan sen vaikuttaneen läsnäolooni, tunnetiloihini, jaksamiseeni. Semmoisia asioita ei halunnut hyväksyä kun peliputki oli päällä.
Puhelin on soinut tauotta kun velkojat ovat huomanneet etten ole maksanut eriä. En jaksanut yhdellekään vastata joten päädyin laittamaan sähköpostin jokaiseen firmaan. Kerroin olevani vakavasti peliriippuvainen enkä pysty maksamaan. Toivoin pikaista siirtoa perintään. Osa irtisanoi luoton heti ja pahoitteli tilannetta, se yllätti. Osa vastasi, että heidän täytyy eräännyttää sitä tietyn aikaa mutta sen jälkeen lähtee perintään. Tämän myötä puhelimeni on hiljentynyt. Helpottava tunne. Nyt sitten odotellaan milloin alkaa uusi ralli perintätoimistojen puolesta.
Kaiken kaikkiaan hyvät kaksi viikkoa. Paljon ajatuksia ja pohdittavaa, paljon asioita hyväksyttävänä. Matka on vasta alussa mutta luotto onnistumiseen on kova.
torstai 3. lokakuuta 2019
Pelaamisesta yksi viikko
Tasan viikko sitten pelasin tilini tyhjäksi, toivottavasti viimeistä kertaa. Mitä viikon aikana on tapahtunut ja miltä on tuntunut?
Olen ollut tietenkin rahaton. Ruokaa on kaapissa mieheni ansiosta. Mitään ylimääräistä en siis ole ostanut tai tehnyt. Viikko on lyhyt aika eikä ole ollut tarvettakaan millekään ylimääräiselle. Eilen hieman harmitti kun bensavalo syttyi eikä ollut rahaa tankata. Mutta nuo tilanteet on hyviä muistutuksia itselle. Bensarahaa olisi jos olisin tehnyt viisaampia valintoja viikko sitten!
Olen ajatellut pelaamista yllättävän vähän. Välillä se tulee mieleen pieneksi hetkeksi. Enemmän ajatuksissa pyörii velat ja taloudellinen tilanne.
Olen törmännyt hassuun ilmiöön jonka on aiheuttanut pelaamisen salailu ja peittely. Huomaan välillä meneväni "paniikkiin", että missä on avainlukulistani ettei mieheni vain näe sitä. Piilottelin usein avainlukuja koska minulla ei pitänyt olla niitä. Olin antanut lukuni miehelleni tai heittänyt roskiin, mutta hakenut uudet pankista. Mahtavaa kun enää ei tarvitse piilotella mitään!
Odotan todella paljon marraskuuta. Ensimmäinen kuukausi pitkään aikaan kun en pelaa rahojani. Ihanaa kun tietää, että ensi kuussa minulla on edes hieman käyttörahaa. Eikä se riipu siitä tuleeko voitto vai ei. On myös ihanaa kun saan maksettua oman osuuteni asumismenoista. Se on miehellekin suuri helpotus. Hän on joutunut maksamaan viime kuukausina lähes kaiken.
Tämä kitukuukausi on hyvää aikaa miettiä asioita. Valmistautua "uuteen elämään". Elämään jossa en enää pelaa. En tee enempää velkaa. En salaile läheisiltä asioita. Elämään jossa opettelen uudelleen rahan käyttöä. Elämään jossa tutustun itseeni uudestaan.
Syksy on ihanaa aikaa ja aion nauttia siitä kaikesta huolimatta. Onneksi ulkoilu ja syksyn fiilistely eivät maksa mitään. Kynttilöitäkin löytyy pimeiden iltojen valoksi ja kaapissa on iso valikoima erilaisia teemakuja. Ja onneksi vierelläni on edelleen se oma rakas ja turvallinen mies. Muuta en tällä hetkellä tarvitse.
Olen ollut tietenkin rahaton. Ruokaa on kaapissa mieheni ansiosta. Mitään ylimääräistä en siis ole ostanut tai tehnyt. Viikko on lyhyt aika eikä ole ollut tarvettakaan millekään ylimääräiselle. Eilen hieman harmitti kun bensavalo syttyi eikä ollut rahaa tankata. Mutta nuo tilanteet on hyviä muistutuksia itselle. Bensarahaa olisi jos olisin tehnyt viisaampia valintoja viikko sitten!
Olen ajatellut pelaamista yllättävän vähän. Välillä se tulee mieleen pieneksi hetkeksi. Enemmän ajatuksissa pyörii velat ja taloudellinen tilanne.
Olen törmännyt hassuun ilmiöön jonka on aiheuttanut pelaamisen salailu ja peittely. Huomaan välillä meneväni "paniikkiin", että missä on avainlukulistani ettei mieheni vain näe sitä. Piilottelin usein avainlukuja koska minulla ei pitänyt olla niitä. Olin antanut lukuni miehelleni tai heittänyt roskiin, mutta hakenut uudet pankista. Mahtavaa kun enää ei tarvitse piilotella mitään!
Odotan todella paljon marraskuuta. Ensimmäinen kuukausi pitkään aikaan kun en pelaa rahojani. Ihanaa kun tietää, että ensi kuussa minulla on edes hieman käyttörahaa. Eikä se riipu siitä tuleeko voitto vai ei. On myös ihanaa kun saan maksettua oman osuuteni asumismenoista. Se on miehellekin suuri helpotus. Hän on joutunut maksamaan viime kuukausina lähes kaiken.
Tämä kitukuukausi on hyvää aikaa miettiä asioita. Valmistautua "uuteen elämään". Elämään jossa en enää pelaa. En tee enempää velkaa. En salaile läheisiltä asioita. Elämään jossa opettelen uudelleen rahan käyttöä. Elämään jossa tutustun itseeni uudestaan.
Syksy on ihanaa aikaa ja aion nauttia siitä kaikesta huolimatta. Onneksi ulkoilu ja syksyn fiilistely eivät maksa mitään. Kynttilöitäkin löytyy pimeiden iltojen valoksi ja kaapissa on iso valikoima erilaisia teemakuja. Ja onneksi vierelläni on edelleen se oma rakas ja turvallinen mies. Muuta en tällä hetkellä tarvitse.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)