Arki

 Heipä hei pitkästä aikaa! Pidin hiljaiseloa kesällä ja nyt olisi aika palata taas blogin ääreen. Arki ja työt ovat alkaneet sekä lapsilla päiväkoti- ja koulukuviot. Ihanaa kun töitä taas on, toivottavasti se näkyy myös pankkitilillä. Vaikkakin ulosotto vie tietysti omansa.

A-klinikka käynnit sekä mindfulness ovat jatkuneet ja olen vihdoin saanut niistä enemmän irti. Mindfulness itsessään on vielä kovin vieras laji ja vaatii harjoittelua. Olen kuitenkin onnistunut löytämään pari harjoitusta jotka ovat kolahtaneet, niiden harjoittaminen on helpompaa. Voin tehdä postauksen kyseisistä harjoituksista myöhemmin. Jospa niistä tulisi teillekin hyviä ajatuksia.

A-klinikan työntekijä on osoittautunut todella mahtavaksi. Aluksi en tiennyt mitä mieltä meidän yhteistyöstä olen, tuntui etten osaa puhua hänelle kaikkea. Hän on kuitenkin todella ymmärtäväinen ja tsemppaava tyyppi. Käynnit ovat antaneet itselle paljon voimia ja inspiraatiota.

Suuri oivallus oli viime käynnillä se, että nykyään pelaamattomuus on se uusi normi. Repsahdukset ovat vain poikkeuksia. Ja tottahan se on. Kun vertaan tätä hetkeä vaikkapa vuoden takaiseen, tilanne on tosiaan niin erilainen! Vuosi sitten pelasin ja pelasin, välissä saattoi poikkeuksellisesti olla yksi pelaamaton päivä. Nykyään en pelaa ja joskus harvoin on käynyt repsahdus. Parempaan suuntaan siis menossa!

Takana on nyt kolme kuukautta pelaamattomuutta yhdellä repsahduksella. Se on paremmin kuin kertaakaan tämän riippuvuuden aikana. Tietenkin tuo yksi repsahdus harmittaa mutta täytyy vain ajatella se poikkeuspäivänä! Semmoisia on tullut välillä tämän matkan aikana, toivottavasti ei tule enää.

Tässä tämmöinen nopea päivitys tilanteeseen, palaan pian taas uuden postauksen kanssa. ❤️