Uusi vuosi, uusi minä

Pitkästä aikaa täällä taas! Kuukauden hiljaiselo on johtunut sairastelusta sekä raskauden tuomista ikävistä oireista. Nyt taas olo hieman parempi niin jaksaa keskittyä muuhunkin kuin hengissä selviämiseen.

Vihdoin alkoi vuosi 2021! Tämä vuosi on toivottavasti ensimmäinen täysin pelitön vuosi hetkeen. Pelittömyyttä on nyt takana 3kk, aika on mennyt nopeasti ja suht helposti. Aiemmin 3kk on ollut pelittömyyden maksimi, repsahdus tullut aina tässä vaiheessa. Nyt ei tee edes mieli repsahtaa. Olen oppinut jo niin hyvin elämään nykyisen rahatilanteen kanssa.

On ollut ihmeellistä kun rahaa on ollut koko ajan edes vähän. Ihan kuun lopussa saattaa tili olla lähes nollilla mutta ennen tili tyhjeni jo palkkapäivänä. Edistys on siis todella huima. Lisäksi rahattomuus on nykyään aiheuttanut kamalaa turvattomuutta. Toki olo oli turvaton kun pelasi kaiken mutta se rahattomuus oli kuitenkin tuttua. Nautin todella suuresti kun voin mennä kauppaan ja ostaa itse ostokseni. Ihan huikea fiilis!

Huomasin myös, että ostomaniani on laantumaan päin. Kävin kiertelemässä alennusmyynneillä enkä ostanutkaan kaikkea mitä näin. Ostin muutaman jutun jotka tulivat todella tarpeeseen. Monessa kaupassa keräsin jo käsiini kasan vaatteita mutta totesin etten niitä tarvitse. Niin vaatteet palasivat hyllyyn ja tilin saldo kiitti. 

Peliajatukset eivät ole täysin hävinneet. Usein joku tietty ohjelma, ääni tai muu asia laukaisee hetkelliset ajatukset. Lempipelini pohjautui erääseen elokuvaan. Tämä elokuva tuli vastaan Netflixissä ja voi pojat! Hieman houkutteli päästä hakkaamaan rahaa kasinolle ja nauttia jännityksestä. Mutta nämä ajatukset menevät todella pian ohi, enemmän nautin tästä nykytilanteesta.

Tällä hetkellä siis elämä luistaa ihan kivasti. Hieman stressaa miten käy kun keväällä kulut kasvavat monenkin asian takia, kumpa selvittäisiin taloudellisesti. Toivottavasti tasaisemmat ajat ovat edessä. Parhaiten asiaa edistää tietenkin tämä pelaamattomuudessa pysyminen.

Mukavaa vuotta 2021 kaikille, toivottavasti tämä on on teidänkin kohdalla pelitön vuosi!

Peli poikki viimeinen puhelu ja pieni yllätys ❤️

Eilen Peli poikki-ohjelman terapeutti soitti viimeisen seurantapuhelun. Nyt on ohjelma virallisesti ohi ja todistusta odottelen.

Oli ihanaa päästä kertomaan, että pelaaminen on nyt ollut täysin pois jo yli 2kk. Muutenkin olen saanut kaikki hyviä oivalluksia ja ajatuksia matkan varrella. Terapeutti uskoi minun onnistuvan. Ja ekaa kertaa uskon näin myös itse!

Toisesta Peli poikki kierroksesta ei ole vielä kuulunut. Voi olla etten sittenkään osallistu siihen. Homma kulkee nyt niin hyvin, ehkä tuolla jossain on joku joka tarvitsee sitä enemmän kuin minä. Tilanne oli vielä niin tulenarka kun ilmoittauduin mukaan uudestaan, nyt tuntuu niin vakaalle että harkitsen tarkkaan lähdenkö toiselle kierrokselle vai en. 

Ja sitten siihen yllätykseen... Meille selvisi joku aika sitten, että perheemme kasvaa yhdellä pienellä ihmisen alulla. ❤️ Voi tätä epäuskon ja onnen määrää, näin se elämä vie. Taas yksi hyvä syy pitää kiinni tästä pelittömyydestä ja toipumisesta. 

Vuosikatsaus

Sain äskettäin sähköpostiini ensimmäisen Peli poikki ohjelmani seurantakyselyn. Ohjelman alusta on nyt vuosi ja kävin vastaamassa pitkään kyselyyn nykytilanteesta.

Kyselyssä kyseltiin asioista viimeisen 6kk sekä viimeisen 2kk aikana. Olipas muuten upeaa päästä vastaamaan noihin 2kk kysymyksiin, kerrankin sain kertoa etten ole pelannut! Toki 2kk tulee täyteen vasta n. viikon päästä mutta sitä kohti.

Muistan miten hirveitä vastauksia noihin samoihin kysymyksiin vastasin vuosi sitten. Kaikki oli niin retuperällä! Pelasin kaikki rahani ja lainasin rahaa joka paikasta. Ne oli niitä viimeisiä kunnon pohjakosketuskuukausia. Muistan sen kamalan ahdistuksen, oksetuksen ja vitutuksen. Elämä oli tosiaan vain selviytymistä päivästä toiseen.

Koen, että toipuminen on alkanut osittain silloin kun lainahanat menivät kiinni. Sen jälkeen toki pelasin vielä melkein vuoden mutta en yhtä paljon ajallisesti ja rahallisesti. Luottotietojen menetys oli siis kohdallani todella hyvä asia. Muuten luottotiedottomuuden kanssa ei ole juhlimista mutta ainakin se vähensi pelaamista hurjasti. 

Vuodessa olen siis päässyt paljon eteenpäin. Ensin pelit väheni ja väheni ja vihdoin loppuivat. Lainaaminen sekä rahan kanssa vehtaaminen ja valehtelu on loppunut. Olen edelleen köyhä mutta ainakin olen saanut käytettyä vähät rahani fiksummin. Ja koko ajan opin lisää järkevästä rahan käytöstä. Olen myös iloisempi, jaksavampi ja onnellisempi. Kokoaikainen ahdistus on poissa ja olen oppinut jo elämään näiden asioiden kanssa. 

Jos näin suuri muutos tapahtui vuodessa,en malta odottaa mitä saan kirjoittaa tänne vuoden päästä ❤️

Toipumisen polku

Olen aina ajatellut, että toipuminen lasketaan siitä kun lopettaa pelaamisen kokonaan. Jos tulee pienikin repsahdus niin se siitä, taas alkaa kaikki alusta. Mutta tämän viikon A-klinikalla käynti antoi aihetta ajatella muuta.

A-klinikan työntekijä muistutti, että toipuminen on alkanut jo paljon aiemmin. Se alkoi silloin kun halusi alkaa toipua ja pystyi tekemään muutoksia. 

Alun alkaen pelasin joka päivä. Koko ajan, aamusta iltaan. Nyt olen jo yli vuoden ajan pelannut satunnaisemmin. Sieltä se toipumisen tie on alkanut pikkuhiljaa. Välillä isommalta polulta on lähtenyt pieni sivureitti joka on kuitenkin palannut takaisin isolle polulle. Näin repsahduksia voisi luonnehtia. 

Olen kyllä tullut paljon eteenpäin vaikka ohi tämä painajainen ei toki ole. Jos mietin viimeistä puolta vuotta, repsahduksia ollut muutama. Ei siis enää joka päiväistä pelaamista tai edes joka viikkoista. Lisäksi osaan jo käsitellä tätä asiaa ja hyväksyä sen. En enää ahdistu koko ajan veloista. En enää saa joka päivä peli-impulsseja. Pystyn elämään elämääni niin, että pelit käy mielessä vain harvoin. Pystyn käymään taas kaupassa koska en ole pelannut kaikkia rahojani. Kyllä tässä on pitkä tie jo taaperrettu. 

Muistakaa ettei se repsahdus mitätöi sitä pelaamatonta aikaa ja sen eteen tehtyä työtä. Se on vaan se pieni sivupolku jolta pystyy palaamaan takaisin toipumisen tielle. 

Hyvän tahdon pelejä

Olen viime aikoina miettinyt paljon suomalaista pelaamiskulttuuria. Miksi se on positiivinen? Miksi mainostetaan, että pelaamalla teet hyvää? Autat muita kun hakkaat rahasi pelikoneeseen.

Yksi ikävä ilmiö on nettikasinoiden mainostaminen. Sosiaalisessa mediassa törmää tähän usein. Erilaiset julkkikset ja somevaikuttajat jakavat kasinovinkkejä, bonusrahaa ja ilmaiskierroksia. He kuvaavat omia pelikierroksiaan ja vapaapelejään. Ja myös voittojaan. Näistä tulee vaikutelma, että näin tehdään helppoa rahaa. 

Eräs somessa esillä oleva henkilö kertoi saaneen pelien kautta elintasoa korkeammaksi. Voitoilla pystynyt elämään kivaa elämää ja siksi harrastaa pelaamista. Tämä on kyllä todella kuvottavaa kuunneltavaa ja antaa täysin väärän kuvan pelien maailmasta.

Olisihan se upeaa pelata hallitusti ja saada joka kuukausi ylimääräistä rahaa. Ikävä kyllä tämä ei ole mahdollista, kasino voittaa aina. Nälkä kasvaa syödessä ja pelaaminen on todella koukuttavaa kaikkine dopamiiniryöppyineen.

Miksi tämä on sallittua? Eihän kukaan mainosta heroiinia yleisesti somessa. Jaa bonuskoodia jolla saa ilmaisen heroiiniannoksen.

Peliriippuvaiset kohtaavat arjessa muutenkin paljon ärsykkeitä. Veikkauspisteet, pelisalit, pelikoneet, mainokset. Mainoksia pelaamiseen liittyen on telkkarissa, netissä, radiossa, lehdissä, joka paikassa! Sen lisäksi vielä pelejä tuputetaan todella usean somekanavan kautta. Ei ole helppoa yrittää toipua ja lopettaa, pelejä hierotaan naamalle joka kulmalla.

Mielestäni pelien mainostaminen saisi loppua. Tämä on oikeasti todella vakava riippuvuus. Yhtä vakava kuin muutkin riippuvuudet. Olisi aika tehdä stoppi positiiviselle pelaamiskulttuurille. 

Peli poikki osa 2

Ilmoittauduin viikko sitten uudestaan Peli poikki ohjelmaan. Suurin syy tälle oli se, ettei omalla paikkakunnallani järjestetä juuri mitään tukitoimintaa peliriippuvaisille. Ei vertaistukiryhmiä tai muita apukeinoja.

Tällä hetkellä tuntuu, että haluan hyödyntää kaiken mahdollisen avun mitä on saatavilla. Ensimmäinen Peli poikki oli todella hyödyllinen ja silmiä avaava. Nyt jälkikäteen tuntuu, että elämäni oli silloin niin isojen mullistusten ja tunteiden äärellä ettei uusinta olisi pahitteeksi. Elämä on nyt rauhallisempaa, valmiiksi hieman pelittömämpää sekä tasaisempaa. Uskon, että tällä kerralla saan ohjelmasta irti erilaisen hyödyn. Jo ensimmäinen kerta oli todella hyvä. 

Aion myös kysyä A-klinikalla onko mahdollista osallistua naapurikaupunkien ryhmiin tai muuhun toimintaan. Toivottavasti se olisi mahdollista, mielelläni ajelisin jokusen kerran kuussa hieman kauemmaksi saadakseni lisää tukea tähän projektiin.

Joskus kun olen toipunut, haluaisin kehittää oman kaupunkini peliriippuvaisille tarjoamia palveluita. Olisi huippua päästä esimerkiksi vetämään vertaistukiryhmää. Tai tarjoamaan vaikka yksityistä vertaistukea ja kertomaan tarinaani. Se tietenkin edellyttää sitä, että tulen julki tämän asian kanssa. Ehkäpä joskus, vielä ei ole sen aika. 

Mutta koko postauksen suurin tarkoitus oli kertoa, että äsken sain sähköpostia Peli poikki tiimiltä. Pääsin uudestaan jonoon ja ohjelma alkaa kunhan paikka aukeaa! Jeeee, tämä lisäsi kovasti motivaatiota. Toivottavasti tällä kertaa pelittömyys jää pysyväksi. 

Velkakateus

Olen huomannut itsessäni kateutta toisia velallisia kohtaan. Hassua olla kateellinen veloista mutta tälle on syynsä.

Omat velkani eivät lyhene ulosotossa senttiäkään. Pienet tulot ja lapsien kanssa suojaosuus isompi. On upeaa seurata toisten velkataivalta kun velat lyhenevät. He voivat myös laskea koska ovat vapaita. Itselle ei ole tämmöistä valoa tunnelin päässä.

Olen tiennyt tämän kyllä alusta asti mutta silti se tuntuu ajoittain pahalta. Olisi upeaa saada lukua joka kuukausi alemmaksi ja seurata edistymistä. 

Ulosotossa on tällä hetkellä noin puolet veloista ja loput huitelee ties missä. Olisi ihanaa kun kaikki velat olisivat menneet samantien määränpäähänsä. Olisi ainakin vähemmän selviteltävää kun joskus varaan velkaneuvojalle aikaa. 

Itselle siis ainut valo tunnelin päässä olisi velkajärjestely. Tätä minulle ehdotti ulosottonainen, velkaneuvoja, peli poikki-terapeutti sekä A-klinikan työntekijä. Toivoisin niin joskus saavani sen mutta liikaa en senkään varaan voi laittaa. Aion ehdottomasti hakea kun aika on sopiva, olisihan se mahtavaa saada uusi mahdollisuus vielä.

Maksaisin enemmän kuin mielelläni velat pennilleen. Summa vaan alkaa olla aika muhkea kaikkine kuluineen, saa nähdä meneekö 100 000e rikki. Pienillä tuloilla summa tosiaan nousee joka kuukausi, en siis saa edes eurolla lyhennettyä tuota summaa. Järjestely auttaisi maksamaan osan tuosta. 

Tosi vähän löytyy kokemuksia velkajärjestelyn hakemisesta ja sen saamisesta. Olen käsittänyt, että jokainen tapaus arvioidaan todella yksilöllisesti. Aion tehdä kaikkeni jotta olisin onnekas tämän asian suhteen. Jos jollain lukijalla on kokemuksia tai vinkkejä asiaan liittyen, kuulisin ne mielelläni 😊