Hirvittävän kammottava ahdistus

Tänään iski pitkästä aikaa aivan järkyttävä ahdistus tästä kaikesta. Miten helvetissä mulle on voinut käydä näin? Miten selviän tulevista vuosista näiden kaikkien velkojen sekä niiden tuomien tunteiden kanssa?

Surettaa kamalasti se ettei velkani lyhene ulosotossa vaikka maksan joka kuukausi. En siis tule niistä eroon pääsemään maksamalla, kamalan ahdistava ajatus. Olisi ihana maksaa joka kuukausi ja huomata summan lyhenevän. Voisi nauttia työn tuloksista ja laskeskella koska vapaus koittaa. Kohdallani tämä on todellakin vankila.

Tilanteeni vuoksi minulle on moni ammatti-ihminen ehdottanut hakeutumista velkajärjestelyyn sitten kun sen edellyttämät asiat ja aikamääreet täyttyvät. Tämän aion tehdäkin, onhan se ainut mahdollisuuteeni tavalliseen elämään.

Eniten mietityttää se, että miten hakemuksen käy kun aion hakea järjestelyä säilyttäen talomme. Suurin syy tähän on se, että talosta on pankille lainaa vielä todella suuri summa. Talon arvo taas ei ole lähelläkään lainamme määrää. Myyntitilanteessa siis meille jäisi niskaan iso määrä pankkilainaa. Mikäli talo edes menisi kaupaksi, onhan se todella surullinen ja keskeneräinen tönö. Haluaisin myös ettei pienet lapsemme menettäisi kotiaan. He ovat täysin syyttömiä äitinsä tilanteeseen. 

Olen ottanut paljon selvää viime aikoina velkajärjestelystä. Tieto lisää tuskaa ja välillä myös helpottaa. Kokemuksien mukaan jotkut ovat saaneet järjestelyn suht helposti vaikka takana olisi riippuvuutta ja pikalainoja. Toiset taas eivät ole saaneet vaikka ovat yrittäneet useasti. Tiedän, että jokaisen hakemus käsitellään yksilöllisesti eikä kenenkään tilannetta voi verrata. Silti ahdistaa jo etukäteen jos en koskaan saakaan toista mahdollisuutta. 

Pääasiassa olen aika sinut tämän kaiken kanssa mutta näinä päivinä tekisi mieli vain itkeä peiton alla. Kuolla häpeään ja ahdistukseen. Miten nettikasinot voivat saattaa ihmisen tähän tilanteeseen? Pahinta on se kun joskus onnistui voittamaan. Voittojen takia tilanne pysyi hengissä, lainat otettiin ja voitoilla maksettiin. Tästä syntyi suuri illuusio siitä, että tilanne on hallinnassa. Ainahan lainat saa pois voitoilla. No eipä sitten lopulta saanutkaan ja tässä ollaan.

Toivottavasti huomenna tuntuu jo paremmalla. Itseasiassa tämän kirjoittaminen jo auttoi hieman. Onneksi on tämä blogi johon purkaa tuntojaan. 

Kateellinen ulosottovelalliselle?

Nostatin tällä viikolla verenpaineitani lukemalla kommentteja MTV uutisen alta. Kyseessä oli uusin juttu Jenna Mäkelästä. (Pakko sanoa väliin, että go Jenna! Teet upeaa työtä. Muistakaa lukea hänen kirjansa, tarina hänen peliriippuvuudestaan.)

Jenna esiintyi siis telkkarissa aiemmin aiheena velkaantuminen. Jutussa oli myös muita asiantuntijoita kommentoimassa. Juttu itsessään oli hyvä. Jennan tarina oli ennestään jo itselle tuttu, velkaantunut peliriippuvuuden vuoksi satojatuhansia ja on velkoineen ulosotossa. 

Asiantuntijoiden mielipiteet olivat myös hyvä. Korona-aika tulee kasvattamaan velkaantuneiden määrää ja olisi aika tehdä asioille jotain. Helpottaa hieman velkaantuneiden elämää sekä tehdä ongelma näkyväksi. Suuri syy velkojen salailuun ja tilanteen pahenemiseen on se, ettei velkaantunut kehtaa myöntää tilannetta ja pyytää apua. Myös nykyinen ulosottosysteemi tarvitsee ehdottomasti uudistamista. Eikä luottojen ja lainojen helppo saanti ainakaan auta asiaa. Lisäksi perintätoimistojen häikäilemätön toiminta ja kulujen kasvatus olisi saatava kuriin. En muista oliko nämä kaikki asiat itse jutussa, pakko oli läiskiä tähän kaikki ärsyttävät epäkohdat mukaan.

Mutta takaisin postauksen alkuperäiseen aiheeseen, ne kommentit.. Jutussa mainittiin että velat vanhenevat 15 vuodessa jonka jälkeen viimeistään olisi velkavankeus ohi. Ja tästäkös ihmiset pillastuivat. Todella moni kommentoi, että miksikäs tässä itse sitten maksaa esimerkiksi asuntolainaa 20 vuotta kun voi vaan hölmöillä ja selviää 15 vuodella. Erästä naisihmistä harmitti kovin, että tytär oli juuri ottanut 20 vuoden asuntolainan ja tämmöinen ihminen saa velat anteeksi 15 vuodessa. Todella montaa harmitti se, että heidän on maksettava maksunsa ja on olemassa ihmisiä ketkä saavat velkansa joskus anteeksi. 

Aivan käsittämätön ajatusmaailma.. Kun maksat sitä asuntolainaa, maksat sitä itsellesi. Saat loppujen lopuksi sen asunnon omaksesi ja se on sinun omaisuutta sekä varallisuutta. Voit myydä sen ja saat siitä rahaa. Miksi olet kateellinen ulosottovelalliselle? Häneltä otetaan palkasta joka kuukausi iso siivu kysymättä, ketään ei kiinnosta selviääkö lopulla rahalla elämästä. Tästä ei jää käteen mitään, ei omaisuutta eikä varallisuutta. Jää vain ahdistus, paska maku suuhun sekä persaukisuus. Sen lisäksi et saa omistaa lähes mitään, et saa otettua välttämättä vakuutuksia ja puhelinliittymiä, tietyt työpaikat menevät ohi suun, asunnonsaanti vaikeutuu ja olet muutenkin yhteiskunnan pohjasakkaa. Olet ulosotossa.

Isolla osalla velallisista on taustalla joku trauma, tapaturma tai muu suuri elämänmullistus. Joku tilanne mikä on ajanut tähän hirveään tilanteeseen. On sairauksia, riippuvuuksia, puolison kuolema, konkurssi, työttömyys jne. Ei kukaan ole syntynyt haaveenaan ulosotto ja velkahelvetti.

Jutun alla oli paljon haukkumista, lyttäämistä ja pilkkaamista. En ihmettele miksei suurin osa uskalla myöntää omaa tilannettaan kun suhtautuminen on tätä luokkaa. Ihmiset ajattelevat meistä velallisista todella hirveitä asioita ja olettavat meidän kaikkien olevan vain välinpitämättömiä elämänsä sössijöitä. Uskon, että jokaisen haukkuvan lähipiiristä löytyy henkilö tai useampi jolla on ongelmia rahan kanssa sekä mahdollisesti velkaa. Sitä kun ei päällepäin näe. Ei kenenkään otsassa lue "ylivelkaantunut". Voin vannoa ettei minustakaan osaisi kukaan arvata missä tilanteessa olen.

Olisiko jo aika antaa ihmisarvo takaisin myös velallisille? Emme me ole pahoja ihmisiä. Emme me saa virheitämme anteeksi ilman tuskaa ja kärsimystä. Ei tämä velkaongelma tartu vaikka meidät kohtaisikin ihmisinä. Rauhaa ja rakkautta kaikille, oli sitten velkaa tai ei. 

Oivalluksia

A-klinikan käynnit ovat olleet harvassa töiden sekä sairastelun vuoksi. Välit venyvät pitkiksi mutta toisaalta se on ollut ihan hyväkin juttu. Olen käyntien välissä ehtinyt oivaltaa paljon uusia asioita joita käsitellä seuraavalla kerralla. Jälleen olen saanut uuden oivalluksen siitä, miksi sairastuin peliriippuvuuteen.

Olen aina pelannut jonkun verran mutta se on pysynyt hallinnassa. Aluksi pelikoneet ja myöhemmin nettikasinot. Kasinoiden kohdalla en ehtinyt kauaa pelata maltilla kunnes alkoi tapahtua. 

Aluksi pelasin about kerran kuussa pienen summan enkä haikaillut kasinoille välissä. Se oli lähinnä palkkapäivän pieni kokeilu, ei muuta. Sitten elämässä alkoi tapahtua hurjan paljon kerralla. Tuli kriisiä ja tuskaa toisensa jälkeen jatkuvalla syötöllä. Yritän pysyä anonyymina toistaiseksi joten en kovin tarkkaan erittele kaikkia tapahtumia. Läheisiä kuoli yllättäen, musta surupuku tuli tutuksi. Lisäksi meitä kohtasi suuri menetys joka liittyi omaisuuteen ja talous meni kuralle. Työkuviot meni uusiksi toisella meistä ja kaikki tuntui kaatuvan päälle todella pahasti. 

Ennen näitä tapahtumia elämäni oli ollut todella tasaista ja turvallista. Ei mitään suuria mullistuksia, lähinnä rauhaa ja rakkautta. Perusturvallisuus pääsi horjumaan ensimmäistä kertaa todella pahasti ja tämän seurauksena aloin lääkitsemään itseäni peleillä. Pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.

Pelit veivät ajatukset muualle ja antoivat elämään jännitystä. Voitot toivat onnistumisen tunteita. Voitoilla sain lääkittyä oloani ostamalla kaikkea mahdollista. Pian pelaaminen kuitenkin karkasi niin pahasti käsistä ettei voitoillakaan ollut enää väliä. Mutta enpähän tuntenut kaikkia elämäntilanteeseen liittyviä tunnetiloja ja tunsin koko ajan toivoa. Josko sieltä tulisi iso voitto.. 

Nyt olen ollut pelaamatta melkein 4kk ja kaikki tunteet ja pelot ovat päässeet valloilleen. Kaikki ne joita tukahdutin peleillä. Huomaan pelkääväni menetyksiä ja muita kriisejä todella paljon. En ehtinyt pelkäämään niitä pariin vuoteen pelien vuoksi mutta nyt kaikki puskee pintaan. Kaikkien kriisien vuoksi olen siis ollut todella ahdistunut ja pelokas. Vasta nyt sen huomaan sillä pelit peittivät sen kaiken alleen.

Olen todella onnellinen kun löysin luultavasti sen perimmäisen syyn tälle kaikelle. Pääsen käsittelemään asioita uudella tavalla ja ymmärrän taas itseäni paremmin. Oivallukset auttavat tällä matkalla eteenpäin. 

Uusi vuosi, uusi minä

Pitkästä aikaa täällä taas! Kuukauden hiljaiselo on johtunut sairastelusta sekä raskauden tuomista ikävistä oireista. Nyt taas olo hieman parempi niin jaksaa keskittyä muuhunkin kuin hengissä selviämiseen.

Vihdoin alkoi vuosi 2021! Tämä vuosi on toivottavasti ensimmäinen täysin pelitön vuosi hetkeen. Pelittömyyttä on nyt takana 3kk, aika on mennyt nopeasti ja suht helposti. Aiemmin 3kk on ollut pelittömyyden maksimi, repsahdus tullut aina tässä vaiheessa. Nyt ei tee edes mieli repsahtaa. Olen oppinut jo niin hyvin elämään nykyisen rahatilanteen kanssa.

On ollut ihmeellistä kun rahaa on ollut koko ajan edes vähän. Ihan kuun lopussa saattaa tili olla lähes nollilla mutta ennen tili tyhjeni jo palkkapäivänä. Edistys on siis todella huima. Lisäksi rahattomuus on nykyään aiheuttanut kamalaa turvattomuutta. Toki olo oli turvaton kun pelasi kaiken mutta se rahattomuus oli kuitenkin tuttua. Nautin todella suuresti kun voin mennä kauppaan ja ostaa itse ostokseni. Ihan huikea fiilis!

Huomasin myös, että ostomaniani on laantumaan päin. Kävin kiertelemässä alennusmyynneillä enkä ostanutkaan kaikkea mitä näin. Ostin muutaman jutun jotka tulivat todella tarpeeseen. Monessa kaupassa keräsin jo käsiini kasan vaatteita mutta totesin etten niitä tarvitse. Niin vaatteet palasivat hyllyyn ja tilin saldo kiitti. 

Peliajatukset eivät ole täysin hävinneet. Usein joku tietty ohjelma, ääni tai muu asia laukaisee hetkelliset ajatukset. Lempipelini pohjautui erääseen elokuvaan. Tämä elokuva tuli vastaan Netflixissä ja voi pojat! Hieman houkutteli päästä hakkaamaan rahaa kasinolle ja nauttia jännityksestä. Mutta nämä ajatukset menevät todella pian ohi, enemmän nautin tästä nykytilanteesta.

Tällä hetkellä siis elämä luistaa ihan kivasti. Hieman stressaa miten käy kun keväällä kulut kasvavat monenkin asian takia, kumpa selvittäisiin taloudellisesti. Toivottavasti tasaisemmat ajat ovat edessä. Parhaiten asiaa edistää tietenkin tämä pelaamattomuudessa pysyminen.

Mukavaa vuotta 2021 kaikille, toivottavasti tämä on on teidänkin kohdalla pelitön vuosi!

Peli poikki viimeinen puhelu ja pieni yllätys ❤️

Eilen Peli poikki-ohjelman terapeutti soitti viimeisen seurantapuhelun. Nyt on ohjelma virallisesti ohi ja todistusta odottelen.

Oli ihanaa päästä kertomaan, että pelaaminen on nyt ollut täysin pois jo yli 2kk. Muutenkin olen saanut kaikki hyviä oivalluksia ja ajatuksia matkan varrella. Terapeutti uskoi minun onnistuvan. Ja ekaa kertaa uskon näin myös itse!

Toisesta Peli poikki kierroksesta ei ole vielä kuulunut. Voi olla etten sittenkään osallistu siihen. Homma kulkee nyt niin hyvin, ehkä tuolla jossain on joku joka tarvitsee sitä enemmän kuin minä. Tilanne oli vielä niin tulenarka kun ilmoittauduin mukaan uudestaan, nyt tuntuu niin vakaalle että harkitsen tarkkaan lähdenkö toiselle kierrokselle vai en. 

Ja sitten siihen yllätykseen... Meille selvisi joku aika sitten, että perheemme kasvaa yhdellä pienellä ihmisen alulla. ❤️ Voi tätä epäuskon ja onnen määrää, näin se elämä vie. Taas yksi hyvä syy pitää kiinni tästä pelittömyydestä ja toipumisesta. 

Vuosikatsaus

Sain äskettäin sähköpostiini ensimmäisen Peli poikki ohjelmani seurantakyselyn. Ohjelman alusta on nyt vuosi ja kävin vastaamassa pitkään kyselyyn nykytilanteesta.

Kyselyssä kyseltiin asioista viimeisen 6kk sekä viimeisen 2kk aikana. Olipas muuten upeaa päästä vastaamaan noihin 2kk kysymyksiin, kerrankin sain kertoa etten ole pelannut! Toki 2kk tulee täyteen vasta n. viikon päästä mutta sitä kohti.

Muistan miten hirveitä vastauksia noihin samoihin kysymyksiin vastasin vuosi sitten. Kaikki oli niin retuperällä! Pelasin kaikki rahani ja lainasin rahaa joka paikasta. Ne oli niitä viimeisiä kunnon pohjakosketuskuukausia. Muistan sen kamalan ahdistuksen, oksetuksen ja vitutuksen. Elämä oli tosiaan vain selviytymistä päivästä toiseen.

Koen, että toipuminen on alkanut osittain silloin kun lainahanat menivät kiinni. Sen jälkeen toki pelasin vielä melkein vuoden mutta en yhtä paljon ajallisesti ja rahallisesti. Luottotietojen menetys oli siis kohdallani todella hyvä asia. Muuten luottotiedottomuuden kanssa ei ole juhlimista mutta ainakin se vähensi pelaamista hurjasti. 

Vuodessa olen siis päässyt paljon eteenpäin. Ensin pelit väheni ja väheni ja vihdoin loppuivat. Lainaaminen sekä rahan kanssa vehtaaminen ja valehtelu on loppunut. Olen edelleen köyhä mutta ainakin olen saanut käytettyä vähät rahani fiksummin. Ja koko ajan opin lisää järkevästä rahan käytöstä. Olen myös iloisempi, jaksavampi ja onnellisempi. Kokoaikainen ahdistus on poissa ja olen oppinut jo elämään näiden asioiden kanssa. 

Jos näin suuri muutos tapahtui vuodessa,en malta odottaa mitä saan kirjoittaa tänne vuoden päästä ❤️

Toipumisen polku

Olen aina ajatellut, että toipuminen lasketaan siitä kun lopettaa pelaamisen kokonaan. Jos tulee pienikin repsahdus niin se siitä, taas alkaa kaikki alusta. Mutta tämän viikon A-klinikalla käynti antoi aihetta ajatella muuta.

A-klinikan työntekijä muistutti, että toipuminen on alkanut jo paljon aiemmin. Se alkoi silloin kun halusi alkaa toipua ja pystyi tekemään muutoksia. 

Alun alkaen pelasin joka päivä. Koko ajan, aamusta iltaan. Nyt olen jo yli vuoden ajan pelannut satunnaisemmin. Sieltä se toipumisen tie on alkanut pikkuhiljaa. Välillä isommalta polulta on lähtenyt pieni sivureitti joka on kuitenkin palannut takaisin isolle polulle. Näin repsahduksia voisi luonnehtia. 

Olen kyllä tullut paljon eteenpäin vaikka ohi tämä painajainen ei toki ole. Jos mietin viimeistä puolta vuotta, repsahduksia ollut muutama. Ei siis enää joka päiväistä pelaamista tai edes joka viikkoista. Lisäksi osaan jo käsitellä tätä asiaa ja hyväksyä sen. En enää ahdistu koko ajan veloista. En enää saa joka päivä peli-impulsseja. Pystyn elämään elämääni niin, että pelit käy mielessä vain harvoin. Pystyn käymään taas kaupassa koska en ole pelannut kaikkia rahojani. Kyllä tässä on pitkä tie jo taaperrettu. 

Muistakaa ettei se repsahdus mitätöi sitä pelaamatonta aikaa ja sen eteen tehtyä työtä. Se on vaan se pieni sivupolku jolta pystyy palaamaan takaisin toipumisen tielle.