Tervetuloa ulosotto

Nyt se ulosotto sitten virallisesti alkaa. Tätä päivää olen toisaalta odottanut ja toisaalta pelännyt.

Olen aiemmin saanut niin pientä palkkaa pätkätöistä tai tukia ettei ulosotto ole voinut niistä ottaa. Nyt työtunnit lisääntyivät ja ensimmäinen ulosotto lähtee seuraavasta palkasta. Sinne lähtevä osuus oli hieman isompi kuin ajattelin. 

Ahdistus on kerrassaan valtava! Aivan järisyttävä. Tuntuu ettei henki kulje ja itkua saa pidätellä koko ajan. Vaikka tämä asia on ollut tiedossa pitkään, se kolahti silti todella kovaa. Näin vähän rahaako saan kuukauden aherruksesta? Mitä jää kun maksan lasten hoitokulut, laskut sekä työmatkat. Eipä paljoa mitään. Ja tätä tämä tulee olemaan, pahimmillaan seuraavat 15 vuotta ainakin.

Tiedän, että tästä selviää kyllä. Ja olenhan aiemmin pelannut kaikki rahani, siinä mielessä minulla on enemmän kuukausibudjettia kun pitkään aikaan. Silti rintaa puristaa niin että silmissä sumenee. 

En tiedä miten selviän tästä.. Asumiskulut on suht suuret, lasten päivähoito maksaa myös paljon. Olisi kiva joskus tehdä jotain kivaa ylimääräistäkin. Onhan meitä toki kaksi aikuista maksamassa meidän menoja, siltikin tästä tulee todella tiukkaa.

Toki olen itse tämän tilanteen aiheuttanut toiminnallani. En tarkoita että tästä pitäisi päästä kuin koira veräjästä. Tuntuu vain niin pahalta. Ylitsepääsemättömältä. Helpottaakohan tämä ajan kanssa? 

Repsahduksen jälkeen

Paljon on ollut sulateltavaa viimeisen parin viikon aikana. Repsahdus on painanut mieltä ja rahattomuus ahdistanut. Kaikki huolet ovat muuttuneet suuremmiksi, repsahdus moninkertaisti tunnetilat ja ajatukset.

Jouduin perumaan A-klinikan ajan, olisi ollut helpottavaa päästä sinne juttelemaan. Toivottavasti saisin pian uuden ajan järjestymään. Työt ja välimatkat ovat nyt suurena esteenä, että pääsisin käymään säännöllisesti ja riittävän usein klinikalla.

Etenkin velka-asiat ovat alkaneet painaa mieltä todella paljon vaikkei niissä ole tapahtunut mitään muutoksia. Kaikki tuntuu nyt niin ylitsepääsemättömältä. Kerkesin jo solmia itseni kanssa velkarauhan vähän aikaa sitten. Mieli oli rauhallinen eikä velat ahdistaneet. Nyt repsahdus tuhosi tämänkin, tällä hetkellä asiat painavat mieltä enemmän kuin koskaan.

Pelihimo ja ajatukset ovat olleet poikkeuksellisen suuret. Yleensä ne ovat ohimeneviä hetkiä, nyt se hetki saattaa alkaa jo aamulla kun silmät saa auki, jatkuen iltaan asti. Toki töissä ajatukset pääsevät vähän muuallekin, muuten kyllä on ollut aikamoista myllytystä päässä. Näin pitkäkestoisia impulsseja ja ajatuksia ei ole ennen ollut. 

Toivon niin paljon, että olisin jatkanut pelaamattomuutta. Kaikki muuttui niin kamalan vaikeaksi. Joten sinä siellä, jos meinaat sortua niin älä tee sitä! Pysy kovana, sillä tavalla saat nauttia elämästä enemmän❤️

Reps reps

 Otsikko sen jo varmaan kertoo. Ikävä kyllä repsahdus saapui kylään.

Sain pitkästä aikaa hieman isomman palkan ja eihän siinä pysynyt sitten pää mukana menossa. Isomman rahamäärän hallitseminen on edelleen todella vaikeaa. Ensin tuli osteltua kaikenmoista kivaa ja sen jälkeen hiipi ajatus pelaamisesta. Onnistuin löytämään kasinon joka ei ollut estolistalla ja siitä se vuoristorata sitten lähtikin.

Talletuksia, voittoja, lisää talletuksia ja voittoja. Mutta lopputulos on aina sama, häviö. Nyt sitten saankin olla 3viikkoa rahaton ja suuren vitutuksen vallassa. Laskut sentään maksoin, luojan kiitos. 

Olo on kyllä taas niin lyöty.. Toivottavasti 3viikon päästä olisi parempi onni raha-asioiden kanssa. Onneksi on hetki aikaa sulatella tätä repsahdusta ja varautua seuraavan rahapäivän tuskaiseen houkutukseen. 

Mindfulness

Lupasin kertoa teille mikä mindfulnes harjoitus on osunut itseä sydämeen kaikista voimakkaimmin. Tämä postaus on omistettu sille.

Kaikki A-klinikalla tehdyt harjoitukset ovat löytyneet Oiva mieli-sivuilta. Sieltä löytyy harjoituksia eri kategorioista kuten tietoinen läsnäolo sekä hyväksyntä. Harjoitus jonka teille kerron, on kohdasta hyväksyntä. Hyväksy se mitä et voi muuttaa. Aika osuva!

Harjoitukset nimi on Köydenveto. Sen voi kuunnella sivuilta mutta julkaisen tässä sen sisällön. Kyseessä on lyhyt mutta sitäkin merkityksellisempi harjoitus:

"Tilanteesi on ikään kuin vetäisit köyttä hirviön kanssa. Hirviö on iso, ruma ja hyvin vahva. Sinun ja hirviön välissä on pohjaton kuilu. Jos häviät köydenvedon, putoat kuiluun ja sinun käy huonosti. Joten vedät ja vedät, mutta mitä kovemmin vedät, sitä kovemmin myös hirviö vetää, ja kuilun reuna näyttää olevan yhä lähempänä. Vaikein asia onkin ymmärtää, että sinun tehtäväsi ei ole jatkaa tehotonta kamppailua ja voittaa köydenvetoa. Sinun tehtäväsi on pudottaa köysi."

Tämä mielikuva oli niin osuva ja mieleenpainuva. Sopii todella hyvin omaan tilanteeseen. Olen pikkuhiljaa tämän harjoitteen myötä oppinut päästämään köydestä irti. Vaikeaa on välillä mutta en jaksa enää pyristellä turhaan vastaan. Ei se auta. On vain opittava elämään tämän asian kanssa ja löydettävä jonkinlainen sisäinen rauha. 

Arki

 Heipä hei pitkästä aikaa! Pidin hiljaiseloa kesällä ja nyt olisi aika palata taas blogin ääreen. Arki ja työt ovat alkaneet sekä lapsilla päiväkoti- ja koulukuviot. Ihanaa kun töitä taas on, toivottavasti se näkyy myös pankkitilillä. Vaikkakin ulosotto vie tietysti omansa.

A-klinikka käynnit sekä mindfulness ovat jatkuneet ja olen vihdoin saanut niistä enemmän irti. Mindfulness itsessään on vielä kovin vieras laji ja vaatii harjoittelua. Olen kuitenkin onnistunut löytämään pari harjoitusta jotka ovat kolahtaneet, niiden harjoittaminen on helpompaa. Voin tehdä postauksen kyseisistä harjoituksista myöhemmin. Jospa niistä tulisi teillekin hyviä ajatuksia.

A-klinikan työntekijä on osoittautunut todella mahtavaksi. Aluksi en tiennyt mitä mieltä meidän yhteistyöstä olen, tuntui etten osaa puhua hänelle kaikkea. Hän on kuitenkin todella ymmärtäväinen ja tsemppaava tyyppi. Käynnit ovat antaneet itselle paljon voimia ja inspiraatiota.

Suuri oivallus oli viime käynnillä se, että nykyään pelaamattomuus on se uusi normi. Repsahdukset ovat vain poikkeuksia. Ja tottahan se on. Kun vertaan tätä hetkeä vaikkapa vuoden takaiseen, tilanne on tosiaan niin erilainen! Vuosi sitten pelasin ja pelasin, välissä saattoi poikkeuksellisesti olla yksi pelaamaton päivä. Nykyään en pelaa ja joskus harvoin on käynyt repsahdus. Parempaan suuntaan siis menossa!

Takana on nyt kolme kuukautta pelaamattomuutta yhdellä repsahduksella. Se on paremmin kuin kertaakaan tämän riippuvuuden aikana. Tietenkin tuo yksi repsahdus harmittaa mutta täytyy vain ajatella se poikkeuspäivänä! Semmoisia on tullut välillä tämän matkan aikana, toivottavasti ei tule enää.

Tässä tämmöinen nopea päivitys tilanteeseen, palaan pian taas uuden postauksen kanssa. ❤️

Antaa kaikkien tunteiden kukkia vaan

Pientä hiljaiseloa taas ollut tässä, olen yrittänyt nauttia tästä ihanasta kesästä täysillä! Nyt on taas aika kirjoittaa tämän hetken mietteitä.

A-klinikalla minulle sanottiin, että pelihimo, tunteet ja ajatukset kannattaa nimetä. Koska ne tulevat kuitenkin kylään silloin tällöin, niiden kanssa on helpompi olla kun tuntee saapujan nimeltä. On tärkeää oppia sietämään niitä tunteita. Ottaa ne vastaan, pystyä olemaan niiden kanssa hetki ja päästää ne lopulta menemään.

Olen ollut pelaamatta nyt reilu 1,5kk. Sinä aikana peliajatuksia on ollut todella vähän. Nyt olen kuitenkin päässyt treenaamaan tuota tunteiden sietämistä ja hyväksymistä. 

Noin viikko sitten alkoi yhtäkkiä tulemaan ajatuksia. Pieniä kaipauksia ja haikeutta. Enkä enää koskaan pääse nauttimaan bonuksen tuomasta jännityksestä? Olisipa ihanaa vielä joskus kokeilla.. Lisäksi olen pari kertaa viikon aikana kokenut pelihimon saapumisen.

Hämmentäviä tunteita. Olen ennenkin ollut tämmöisiä pätkiä pelaamatta mutta olen reagoinut lopulta näihin tunteisiin ja ajatuksiin repsahtamalla. Tällä kertaa yritin ottaa ajatukset vastaan, hieman pyörittelin niitä mielessäni ja pian huomasin niiden olevan poissa. Ne viipyivät hetken ja jatkoivat matkaa.

On ollut aika voimaannuttavaa, kun ensimmäistä kertaa onnistuu elämään asian kanssa edes hetken. Paljon ajatuksia ja vaikeita aikoja on tulossa mutta nyt on hyvä. Nyt olo on vahva, mennään eteenpäin pienin askelin.

Ainiin, se nimi. Nimesin oman pelihimoni Piruksi. Piti äkkiä keksiä A-klinikalla mikä se voisi olla. Tuolla nimellä olen kyseistä asiaa kutsunut jo aiemminkin. Pirullinen riippuvuus jolla on pirulliset seuraukset. Mutta tämän myötä musta tulee vielä pirun vahva! 

Tarkoituksen pohdintaa osa 2857392947

Kuten otsikosta voi päätellä, tämän kaiken tarkoitus pyörii mielessä aika usein. Täysin tämän tarkoitusta ei voi ymmärtää, ainakaan vielä. Mutta olen kyllä kokenut jo oivalluksia.

Elin jo ennen peliongelmaa aika tuhlaavaista ja jollain tavalla pinnallista elämää. En ole koskaan katsonut toisissa ihmisissä pintaa tai arvostellut. Lähinnä yritin pönkittää omaa elämääni ostamalla kaikkea uutta ja mielellään vähän merkkituotteita. Jos edes näyttäisin varakkaammalta. Saatoin myös mielessäni tuomita ihmiset jotka olivat pilanneet raha-asiansa. Vaikkei omatkaan asiat ole koskaan olleet täysin tasapainossa.

Uskon, että tällä kaikella on ollut tarkoitus palauttaa tämä tyttö maan pinnalle. Aika karulla tavalla joo, silti uskon tähän vahvasti. Tuntuu etten ole ennen oikein tiennyt kuka olen. Jospa tämän kaiken tarkoitus on auttaa vihdoin löytämään itsensä. Ehkä opin vastuulliseksi rahan kanssa ja opin arvostamaan pieniä asioita.

Onnea ei voi mitata rahassa. Sen olen nyt alkanut oppimaan, ennen se meinasi olla onnen mittari. Jos tämä kaikki päättyy vielä joskus hyvin ja opin nämä uudet asiat, ehkä tämä tie ei ole ollut turha.

Toivon todella paljon, että voin auttaa toisia riippuvaisia tulevaisuudessa. Tulisiko siitä kenties ammatti, olisinko kokemusasiantuntija vai jatkanko vertaistuen antamista blogin ja somen kautta? Minulle kelpaa mikä vaan tai vaikka kaikki vaihtoehdot! Niin suuri palo tähän aiheeseen on syttynyt. Haluan viedä tätä riippuvuutta ihmisten tietouteen ja auttaa muita. Kertoa oman tarinani ja näyttää, että minäkin selvisin. Kuka tahansa voi selvitä!