Aivot kirkastuu. Siltä se tuntuu kun lopettaa pelaamisen. Ei ole tarvinnut edes pelata kauaa ennen lopettamista ja silti kokee tämän saman ilmiön joka kerta.
Pelaamisesta on nyt vajaa viikko. Tein monia toimenpiteitä ettei pelaaminen ala uudestaan. Nyt aivot tuntuvat taas kirkastuneen. Se on ihana asia mutta tuo mukanaan aina erään asian.
Kun lopettaa, luopuu samalla toivosta. Toki se toivo on yleensä turha mutta kuitenkin aina läsnä pelatessa. Toivoo, että voittaa ja saa sillä tavalla helpotettua velkatilannetta. Vaikkakin tuskin niin isoa voitto edes tulisi. Ja vaikka tulisikin, menisikö se kuitenkin ihan muuhun kuin velkoihin.
Olen nyt pari päivää kärsinyt kovasta ahdistuksesta velkojen suhteen. Vaikka tilanne on ihan sama kuin aiemminkin. Tai oikeastaan parempi, sainhan maksettua kaksi pientä velkaa pois. Ulosotto on samassa tilassa kun aiemminkin ja tulee alkamaan kun tulot kasvaa nykyisestä.
Silti kaikki pyörii päässä taas tauotta. Summa on suuri, ulosotto on alkamassa, olen vuosikausia velkojen vanki, olen luottotiedoton, miten pärjätään jne. Kamalasti tuskaa ja ahdistusta.
Toivon joskus pääseväni siihen tilanteeseen, että voisin hakea velkajärjestelyä. Sitähän ei tiedä saisinko sitä ikinä mutta se toki pelastaisi. En saa velkojani muuten maksettua. Olisi ihana oppia nauttimaan elämästä vaikka tilanne onkin tämä. Nyt se nauttiminen tuntuu vaan tosi kaukaiselta ajatukselta.
Nyt alkaa taas kova työskentely oman pään kanssa. Täytyy päästä siihen tilanteeseen, että hyväksyy tämän kaiken nyt osana omaa elämää. Mutta ei anna sen määrittää kaikkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti