torstai 29. elokuuta 2019

Kun mikään ei riitä

Aika palata muistelemaan niitä aikoja kun kaikki alkoi mennä todella pahasti pieleen. Mitä sitten tapahtui kun palkka ja muut killingit eivät enää riittäneet? Silloin kuvioihin saapui lainaaminen. Vipit, joustoluotot, kertalainat. "Rakkaalla" lapsella on monta nimeä.

Vannoin aina etten IKINÄ ota yhtäkään vippiä. Mutta niin se päivä vain koitti. Pelisessio päällä ja tili tyhjeni. Päädyin tutkimaan vippi-sivustoa. Pian jo täytin hakemusta ja nostin tililleni muutaman satasen. Näinkö helppoa ja nopeaa tämä on? Ekat vippailut olivat jokusen satasen ja sain ne kuitattua voitoilla pois. Uusi maailma oli avautunut.

Lainaaminenkin oli alkuun hallinnassa mutta kuten arvata saattaa, ei kauaa. Pian koitti syksyinen aamu jolloin sekin lähti käsistä. Lainasin ja pelasin. Kaikki meni. Tärisevin käsin googletin eri lainafirmoja joista saa rahan tilille heti. Lainasin, pelasin, lainasin, pelasin. Olin kuin sumussa enkä ajatellut mitään järkevää sillä hetkellä. Kun en enää löytänyt lainaa, olin velkaantunut yli 10.000e. Tunnissa.

Sumuverho väistyi ja tajusin mitä oli tapahtunut. Käsittämätön epätoivo ja huutoitku valtasi koko kropan. Romahdin täysin. Silloin tunnustin myös miehelleni suhteellisen pian. Se oli todella vaikeaa. Mieheni auttoi minut kuiville lainojen kanssa silloin. Se ei vain jäänyt viimeiseksi kerraksi.

Olen ottanut netistä valehtelematta varmasti kaikki mahdolliset lainat. Useaan kertaan. Olen yhdistellyt isommilla lainoilla ja ottanut pienet taas uudestaan. Olen googletellut lainafirmoja satoja tunteja, lähetellyt hakemuksia, pettynyt, riemuinnut, voittanut, hävinnyt. Olen ollut useamman kerran kuivilla ja velkaantunut taas.

Nyt en tiedä velkasummaani kokonaisuudessaan. Ja se tulee kasvamaan ulosottoon mennessään. Velkaneuvoja sanoi ettei minun tuloillani makseta velkoja ikinä, ei edes vaikka ne olisi paljon pienemmät. Hän väläytteli velkajärjestelyyn hakeutumista kun aika olisi sille sopiva. Katsotaan miten käy. Ehkä elämä antaa minullekin toisen mahdollisuuden.

4 kommenttia:

  1. Osaatko sanoa suunnilleen summaa mikä velkaa on kertynyt nyt ennen ulosottoa? Kuulostaa rankalta jos velkaneuvojaa on noin tiukasti sanonut :( Luin sun blogin alusta loppuun ja pistin seurantaan. Samaistun lähes jokaiseen tilanteeseen, harmi että meitä pelureita on niin paljon, mutta kiva saada yksi vertaistuki-blogi lisää :) Tervetuloa joukkoon ja nyt vaan kaikki pelitilit kiinni ja estot jokapaikkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole oikein uskaltanut laskea mutta reilusti yli 50 000e. Isoja rahoja mutta yritän nyt keskittyä omana toipumiseen. Etenkin pelaamisen lopettamiseen :) Sitten velka-asioiden kimppuun.
      Mahtavaa kun joku on jo eksynyt blogia lukemaan. Oon itsekin saanut paljon apua vertaistuki-blogeista. Kiitos, mahtavaa päästä joukkoon mukaan. Tämä kirjoittaminen on ollut tosi terapeuttista :)

      Poista
  2. No ei kuulosta mulle että olisi mahdoton tilanne 😱 itse olen saanut maksettua noin 10tuhatta parissa vuodessa niin tuo on tahdista riippuen noin 10 vuoden operaatio? Ja vaikka menisi 15-20vuotta niin mitäs sitten, en suostu uskomaan että toivo on menetetty <3 :) tsemppiä

    VastaaPoista
  3. Oma ulosottosaldoni oli pahimmillaan yli 50k, nyt 8 vuotta myöhemmin jäljellä enää 7500e ja puoli vuotta. Ensimmäiset vuodet saldo vain kasvoi, sen jälkeen tuntui ettei lyhene lainkaan, kunnes noin 3 vuotta sitten alkoi laskea vauhdilla. Ja uo:n kanssa oppii elämään, vaikka aluksi tuntuukin pahalta.

    VastaaPoista