Postauksen otsikko tarkoittaa monelle sitä, kun palkkapäivänä näpyttelee laskut maksuun ja katsoo mitä jää jäljelle. Silloin usein todetaan, että "tili tuli, tili meni". Näin saatoin itsekin todeta vaikka jäihän sinne tilille joka kuukausi kuitenkin rahaa laskujen jälkeen. Tuo sanonta sai noin pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa uuden merkityksen.
Aika pian yksin pelailun aloittamisen jälkeen kävi ensimmäinen "hupsista". Oli palkkapäivän aamu. Maksoin laskut ja pakkailin tavaroita perheen pientä lomareissua varten. Ajattelin kokeilla onneani, jospa tulisi taas lisää reissurahaa.
Satanen meni, toinenkin. Homma jatkui kunnes tili näytti enää yhtä yksinäistä satasta. Kamala tuskanhiki ja paniikki iski, mitä menin tekemään? Millä ihmeellä maksan nyt osani reissusta? En todellakaan kehtaa tunnustaa miehelleni mikä ylilyönti pääsi tapahtumaan.
Ratkaisuna laitoin ne viimeisetkin killingit pelitilille. Sillä kertaa kävi ihme ja voitin takaisin kaiken mitä hävisin. Sain siis kuivata tuskanhien ja nauttia reissusta.
Nuo viime hetken pelastukset saavat mielen ajattelemaan, että kun tarpeeksi laittaa rahaa niin ne saa aina takaisin. Joskus niin käy mutta useimmiten ei. Sen olen saanut kahden vuoden aikana huomata monesti. Usein luulee myös "osaavansa" pelata, mukamas huijata peliä antamaan takaisin hävittyjä rahoja. Se on sitä omaa harhaluuloa kun luulee hallitsevansa peliä. Oikeastihan peli hallitsee ihmistä ja kasinoilla ainut voittaja on itse kasino.
Toinen "hupsista" tapahtui aika pian ensimmäisen jälkeen. Sillä kertaa ei tapahtunut pelastusta, koko palkka oli pelattu viimeistä euroa myöten jo palkkapäivänä. Silloinkin rahalle olisi todella ollut muuta käyttöä, olimme järjestämässä tärkeitä juhlia. Ei auttanut kuin tunnustaa asia miehelle. Hän oli aika järkyttynyt mutta uskoi etten tekisi niin toista kertaa. Uskoin myös itsekin niin sillä hetkellä.
Pikkuhiljaa tilin pelaamisesta tuli tapa. Joskus voitin, joskus en. Toisina kuukausina elin normaalisti ja paremminkin voittojen takia. Pelailin niitä myös takaisin kasinolle tasaisesti, raha kiersi kehää koko ajan. Joinain kuukausina minulle jäi pelaamisen jälkeen vain kymppejä, ehkä satanen. Sillä kitkuttelin niin pitkälle kun pääsin. Loppukuun mies teki yhteiset ostokset.
En edes muista milloin olisin pärjännyt koko kuukauden palkallani. Tai olisin ollut pelaamatta palkastani euroakaan. Näiden kahden vuoden aikana niin ei ole tainnut käydä kertaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti