Nyt olen ollut pelaamatta kaksi viikkoa. Lopettaminen tuntuu tällä hetkellä helpolta! Kun ei ole enää pääsyä peleihin eikä lainoja enää heru, tuntuu vihdoin että voitan tämän taistelun. Jos minulla olisi jotain mahdollisuuksia edelleen pelata, tekisin niin varmasti.
Itse en ole kiinnostunut muista peleistä kuin yhdestä tietystä kasinon slottipelistä. Sen vuoksi pelaamattomuus on helpompaa. En juokse kauppaan pelaamaan kolikkopelejä tai tee veikkauksen pelejä hullunkiilto silmissä. Niitä molempia perheessämme harrastetaan välillä mutta ne eivät ole minulle aiheuttaneet riippuvuutta.
Rahatilanteessa tämä pelaamattomuus ei edelleenkään näy, seuraavaan rahapäivään on vielä matkaa. Sitä odotellessa!
Peli poikki-ohjelma on edennyt vaiheeseen viisi. Ohjelmasta olen saanut uusia oivalluksia tehtävien kautta ja terapeuttini kanssa on ollut mukava keskustella. Tänään viimeksi oli terapeuttipuhelu. Puhuimme paljon veloista sekä siitä mihin pelaaminen vaikuttaa minun elämässäni.
Ennen murehdin vain pelaamisen aiheuttamista veloista ja niiden kasvamisesta. En nähnyt mihin kaikkeen se vaikutti tavallisessa arjessa. Nyt tajuan sen vaikuttaneen läsnäolooni, tunnetiloihini, jaksamiseeni. Semmoisia asioita ei halunnut hyväksyä kun peliputki oli päällä.
Puhelin on soinut tauotta kun velkojat ovat huomanneet etten ole maksanut eriä. En jaksanut yhdellekään vastata joten päädyin laittamaan sähköpostin jokaiseen firmaan. Kerroin olevani vakavasti peliriippuvainen enkä pysty maksamaan. Toivoin pikaista siirtoa perintään. Osa irtisanoi luoton heti ja pahoitteli tilannetta, se yllätti. Osa vastasi, että heidän täytyy eräännyttää sitä tietyn aikaa mutta sen jälkeen lähtee perintään. Tämän myötä puhelimeni on hiljentynyt. Helpottava tunne. Nyt sitten odotellaan milloin alkaa uusi ralli perintätoimistojen puolesta.
Kaiken kaikkiaan hyvät kaksi viikkoa. Paljon ajatuksia ja pohdittavaa, paljon asioita hyväksyttävänä. Matka on vasta alussa mutta luotto onnistumiseen on kova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti