Tänään oli vihdoin rahapäivä! Palkka tuli, tällä kertaa ei onneksi mennyt samantien. Maksoin laskut ja sen jälkeen sain ihailla tililleni jäänyttä rahasummaa. Ajatella, nämä rahat käytän kerrankin järkevästi!
Takana siis n. kuukausi pelaamattomuutta. Se on mahtava saavutus ihmiselle, joka hakkasi rahaa pelitilille joka päivä. Välillä aamusta iltaan. Olen kyllä ylpeä kuluneesta kuukaudesta.
Vaikka pelaamattomuus tuottaa jo paljon iloa, on viime viikot olleet rankkoja. Peliriippuvuuden hoito itsessään on jo tarpeeksi, velka-asiat ovat pyörineet enemmän mielessä ja olen pyörittänyt kotielämää aikalailla yksin miehen reissuhommien takia. Kaikki tämä on tiivistynyt suureksi perjantaivitutukseksi.
Kaikki on tuntunut tänään ekstra vaikealta. Olen ollut todella hukassa itseni ja ajatusteni kanssa. Itsetunto ollut pohjalukemissa, olen ollut vihainen itselleni ja miehelleni. Lapset ovat sairastaneet ja samalla olen myös itse flunssan ja univajeen kourissa. Olen hoitanut kodin, pyykit, tiskit, pölyt, laskujen maksun, sairastelut, lemmikkieläimet, lapset... Lista on pitkä mutta siitä puuttuu yksi tärkeä asia, minä. En ole jaksanut huolehtia itsestäni tarpeeksi.
Olen antanut itseni vittuuntua niin pahasti, että lietson vain asioita päässäni enkä voi rauhoittua. Mielessäni olen katkeroitunut miehelleni näistä päivistä, perkele kun ei ole kotona auttamassa. Tiedän hänen tienaavan meille rahaa, sitä ei ole liikaa pussin pohjalla tällä hetkellä. Silti vituttaa, ärsyttää, ottaa päähän. Kaikkea yhtä aikaa.
Toivottavasti saan pääni sisäisen myrskyn tyyntymään pian. Sitten palaan blogin ääreen selkein mielin pohtimaan perintäasioita sekä kertomaan ryhmäkanteesta johon ilmoittauduin mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti