Minulla on siis lapsia. En kerro täällä montako tai muitakaan tarkentavia tietoja, en halua tulla tunnistetuksi. Lapset ovat kuitenkin vielä suht pieniä. Miten tämä kaikki vaikuttaa heihin?
He eivät tietenkään tiedä, että äiti on peliriippuvainen. Eivätkä ymmärtäisi mitä se tarkoittaa.
Suurin vaikutus lasten elämässä on varmasti ollut äidin läsnäolon puute sekä mielialat. Silloin kun pelasin paljon, saatoin pelailla samaan aikaan kun lapset leikkivät, katsoivat lastenohjelmia tai ulkoilivat. Silloin en tietenkään ollut läsnä vaan pelien maailmassa. Lisäksi jatkuva morkkis, rahahuolet ja häviöt vaikuttivat läsnäolooni. Pää täynnä ajatuksia ja huolia, varmasti olisin voinut olla paremmin saatavilla lapsilleni.
Olen ollut kaiken tämän keskellä varmasti huonommalla tuulella verrattuna pelittömään elämään. Ehkä olen hermostunut nopeammin ja saattanut jankata liian pienistä asioista.
Lapsilla on kuitenkin ollut koko ajan kaikkea. Vaatteita olen hankkinut tarpeeseen ja ylikin. On ruokaa, puhtautta, leluja, pelejä yms. Mieluummin jätän hankkimatta itselleni ja pidän huolen lasten tarpeista.
Olemme onneksi päässeet käymään välillä reissussa jossain. Esimerkiksi huvipuistossa. Olemme saattaneet yöpyä hotellissa. Käydä hoplopissa. Tämä on tietenkin sen ansiota, että perheessä on kaksi aikuista. Jos olisin yksin lasten kanssa, pitäisi elämykset ja kokemukset hakea tosi pienellä rahalla. Eikä lasten onnellisuutta tietenkään mitata rahassa. Pienet asiat ovat tärkeitä.
En usko, että lasteni elämä on ollut kurjaa vaikka oma tilanteeni on tämä. Ainut asia mikä harmittaa on ollut läsnäoloni puute. Ja sen voi onneksi korjata.
Mielessäni on yksi suuri kysymys. Onko minulla oikeutta haaveilla vielä yhdestä lapsesta vaikka tilanteeni on tämä? Olenhan aiheuttanut taloudellemme suuren laman. Onko meillä varaa tulla vanhemmiksi vielä kerran?
En ole koskaan ennen potenut vauvakuumetta. Nyt se on kuitenkin iskenyt. Toivon niin kovin, että voisin olla vielä kerran raskaana. Jännittää ultria, käydä neuvolassa, tuntea pienen rakkaan potkut ja möyrimiset. Haluaisin jännittää synnytyksen lähestymistä. Haluaisin tavata sen pienen rakkaan ensimmäisen kerran ja nauttia vauva-ajasta. Ensimmäistä kertaa haaveilen siitä todella paljon, oikein mahan pohjaa kouraisee kun ajattelen asiaa.
Tiedän, että monessa perheessä on paljon enemmän lapsia ja taloudellinen tilanne epävakaa. He pärjäävät. Mutta itse haluan kuitenkin ajatella myös järjellä. En halua kasvattaa perhettä mikäli se tarkoittaa sitä, että on varaa enää vain pysyä hengissä. Haluan nauttia elämästä jollain tasolla ja tarjota samaa lapsilleni.
Isoja kysymyksiä vailla vastausta. Välillä vaan miettii, että voittaisipa lotossa. Vaikkei sekään tietenkään onnea takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti