Peli poikki-ohjelma ohi

Nyt on viimeiset tehtävät ja puhelu suoritettu ohjelman tiimoilta. Enää jäljellä seurantapuhelu ensi helmikuussa.

En kadu yhtään, että lähdin tähän mukaan. Ilmoittauduin ohjelmaan pahan pelitiltin aikana ja odotin alkua kuin kuuta nousevaa. Kuukaudet kului ja pelaaminen jatkui. Sitten sain vihdoin tiedon, että pääsen seuraavaan porukkaan mukaan.

Ohjelma ei tietenkään takaa pelien loppumista mutta tarjoaa siihen hyvät työkalut. Omassa päässä ajattelin koko ajan, että se pelastaa minut ja pelit loppuvat silloin viimeistään. Niin siinä onneksi kävi, toivottavasti myös onnistun pitämään pelittömyyden osana elämää.

Lopetin pelaamisen ensimmäisen viikon jälkeen. Sain vihdoin tehtyä päätöksen, että teen pelaamiseni mahdottomaksi antamalla avainluvut pois. Ennen lupasin aina lopettaa mutta jätin itselleni jonkun takaportin takaisin pelien pariin. Nyt ei porttia ole, ainakaan niin kauan kun avainlukulistat ovat vielä käytössä. Sen jälkeen on keksittävä uudet systeemit.

Jokaisella viikolla oli eri aihe. Esimerkiksi läheiset, talous, riskitilanteet jne. Niihin liittyen oli tietoa, videoita, toisten kokemuksia, tehtävät sekä viikottainen puhelu. Ne eivät vieneet aikaa mitenkään liikaa mutta kannatti kuitenkin tehdä ajatuksen kanssa. Oma ajatusmaailma alkoi ainakin muuttua niiden myötä.

Nyt kun on ollut lähes 2kk pelaamatta, on aivot kirkastuneet jopa hieman "liikaa"  Ahdistus ja katumus ovat tulleet taas voimakkaina kun on tajunnut, miten "turhaan" on mennyt pilaamaan elämänsä veloilla. Olisi vain pitänyt ottaa apua vastaan silloin kun tilanne oli vielä pelastettavissa. Toisten tilanteissa näen peliriippuvuuden vahvasti sairautena ja uskon muiden selviävän siitä. Omalla kohdallani näen tällä hetkellä vain typeryyttä ja toivottomuutta. On aika alkaa taas työstämään omia ajatuksia, jokin aika sitten oli jo aika sinut asioiden kanssa.

Ohjelman aikana sekä somesta olen kuullut muiden peliriippuvaisten kokemuksia ja tarinoita. Todella hurjiakin. Osa on tehnyt rikoksia rahoittaakseen pelaamista. Joku oli myös rahoittanut pelejään myymällä seksiä. Näidenkin ihmisten kohdalla ajattelen, että ovat sairastuneet pirulliseen riippuvuuteen ja tulevat vielä selviämään. Silti omalla kohdalla on niin hankala nyt ajatella positiivisesti.

Olisi kiva kuulla jos joku lukijoista on käynyt ohjelman läpi. Auttoiko se sinua ja onko pelittömyys pysynyt? Jos et ole käynyt ohjelmaa läpi ja kärsit peliriippuvuudesta, ilmoittaudu mukaan pian! ❤️

Muistutuksia

On hyvä, että velat ovat edenneet perintään. Tämä on kuitenkin todella raskas vaihe. Juuri kun mielessään hyväksyi kaiken tämän lähes kokonaan, alkoi muistutuksien aikakausi.

Jokainen kirje, puhelu, sähköposti, tekstiviesti... Ne kaikki muistuttavat tehdyistä virheistä uudestaan ja uudestaan. 

Tiedän, että edessä on vielä sama rumba haasteiden muodossa. Se on varmasti vielä raskaampaa kuin tämä. Onhan kyse kuitenkin tuomioista. Ne on ensimmäisiä tuomioita minulle. 

Toivon, jälleen kerran, että tämä olisi ohi pian. Loppuisi tämä kamala muistutusten tulva ja ajatukset saisivat taas aikaa parantua.

Olen edelleen pysynyt peleistä pois. Alkaa olemaan jo aika onnistunut fiilis sillä aihealueella. Joskus jokin asia muistuttaa siitä lempipelistä. Joku tietty musiikki, joku televisio ohjelma jonka aikana tuli pelattua, joku tietty sähköpostimainos tai muu. Onneksi mieleni on kuitenkin pysynyt vahvasti pelaamattomuuden puolella. Vaikka velka-asiat askarruttavat, onneksi eivät enää kuitenkaan vie yöunia. 

Peli poikki-ohjelmani alkaa olemaan loppusuoralla. Jäljellä viimeiset tehtävät ja viimeinen puhelu. Olen ollut tyytyväinen, että lähdin ohjelmaan mukaan. Suosittelen siihen hakeutumista. Tämän aikana sain vihdoin tehtyä lopullisia päätöksiä, enkä jättänyt enää itselleni mitään takaporttia. Se on kyllä todellakin kannattanut.

Pieni ilonaihe vielä tähän loppuun. Sain rahaa kaksi viikkoa sitten ja minulla on sitä edelleen tilillä!! Uskomatonta, en edes muista milloin viimeksi olisin ollut näin vastuullinen rahojeni kanssa. 

Ensimmäiset perintäkirjeet

Nyt on ensimmäiset perintäkirjeet kolahtaneet postilaatikkoon. Tästä se alkaa ! Molempiin otin yhteyttä etten pysty maksamaan mitään. Lowell lupasi siirtää eteenpäin yhden muistutuksen jälkeen. Silti he soittelevat sata kertaa päivässä. Saa siis nähdä siirtyykö tämä ensimmäinen velka milloin kohti oikeudellista perintää.

Osa velkojista on vasta lähettänyt tavallisen laskun tai ensimmäisen muistutuksen. Menee varmasti aika kauan, ennenkuin kaikki päätyy ulosottoon.

Eniten jännitän haasteisiin vastaamista. En yhtään tiedä miten se toimii ja millä tavalla muotoilen asiani. Aion siis pyytää kulujen kohtuullistamista. Osassa veloista on niin isot korot, joissain jopa lähelle 300%. En tiedä täytyykö minun osata vedota johonkin pykäliin? Vai voinko vain vastata, että pyydän kohtuullistamista todella suurien korkojen vuoksi.

Huomasin uutisista, että kuluttaja-asiamies (? olikohan oikea nimitys) suunnittelee ryhmäkannetta kahta vippifirmaa vastaan. Nämä ovat Euro24 sekä J.W.-Yhtiöt. Itselläni on toisesta luotto joten ilmoittauduin mukaan. Hyvällä tuurilla lainasta saa kaikki kulut pois. Olisi hyvä kun alkaisivat tutkimaan myös muita firmoja. Monella on ollut pitkään todella hyvänmaun vastaiset kulut ja korot! Eihän 250% vuosikoroissa ole mitään järkeä!

Raastavat ajat menossa, kamala odottaa koko ajan perintäpostia ja haasteita. Olisipa aikakone niin hyppäsin kyllä tämän vaiheen yli. Pelaamattomuus on saanut aivot kirkastumaan. Se aiheuttaa enemmän syyllisyyttä ja vihaa tilannetta kohtaan. Yritän miettiä, että pääasia on toipuminen. Pian tämä vaihe on ohi! Tsemppiä meille kaikille samassa tilanteessa oleville ❤️

Rahapäivä ja perjantaivitutus

Tänään oli vihdoin rahapäivä! Palkka tuli, tällä kertaa ei onneksi mennyt samantien. Maksoin laskut ja sen jälkeen sain ihailla tililleni jäänyttä rahasummaa. Ajatella, nämä rahat käytän kerrankin järkevästi!

Takana siis n. kuukausi pelaamattomuutta. Se on mahtava saavutus ihmiselle, joka hakkasi rahaa pelitilille joka päivä. Välillä aamusta iltaan. Olen kyllä ylpeä kuluneesta kuukaudesta.

Vaikka pelaamattomuus tuottaa jo paljon iloa, on viime viikot olleet rankkoja. Peliriippuvuuden hoito itsessään on jo tarpeeksi, velka-asiat ovat pyörineet enemmän mielessä ja olen pyörittänyt kotielämää aikalailla yksin miehen reissuhommien takia. Kaikki tämä on tiivistynyt suureksi perjantaivitutukseksi.

Kaikki on tuntunut tänään ekstra vaikealta. Olen ollut todella hukassa itseni ja ajatusteni kanssa. Itsetunto ollut pohjalukemissa, olen ollut vihainen itselleni ja miehelleni. Lapset ovat sairastaneet ja samalla olen myös itse flunssan ja univajeen kourissa. Olen hoitanut kodin, pyykit, tiskit, pölyt, laskujen maksun, sairastelut, lemmikkieläimet, lapset... Lista on pitkä mutta siitä puuttuu yksi tärkeä asia, minä. En ole jaksanut huolehtia itsestäni tarpeeksi.

Olen antanut itseni vittuuntua niin pahasti, että lietson vain asioita päässäni enkä voi rauhoittua. Mielessäni olen katkeroitunut miehelleni näistä päivistä, perkele kun ei ole kotona auttamassa. Tiedän hänen tienaavan meille rahaa, sitä ei ole liikaa pussin pohjalla tällä hetkellä. Silti vituttaa, ärsyttää, ottaa päähän. Kaikkea yhtä aikaa.

Toivottavasti saan pääni sisäisen myrskyn tyyntymään pian. Sitten palaan blogin ääreen selkein mielin pohtimaan perintäasioita sekä kertomaan ryhmäkanteesta johon ilmoittauduin mukaan.

Häpeä

Olen ollut tosi iloisella mielellä parin viikon ajan. Onnellinen pelaamattomuudesta ja siitä, että olen mielessäni jo hyväksynyt tilanteen. Pidän pääasiana toipumista. Sekä sitä, että peli menee oikeasti poikki lopullisesti. Mutta se häpeä. Se ei tule esiin enää kovin usein. Kunnes joku tilanne saa sen nostamaan päätään.

Sukulaiseni kertoi kuulleensa eräästä tutusta tämän olevan peliriippuvainen. Sössinyt asiansa. Päivitteli tilannetta ja minä myötäilin hymisten. Kamala häpeä valtasi mielen ja tuntui ihan fyysisenä pahana olona vatsassa. Tuntui, että otsassani loisto neonvaloilla teksti "minäkin olen peliriippuvainen elämänsä sössinyt luuseri".

Nyt olen siitä keskustelusta asti tuntenut ahdistusta ja häpeää. Pääsisipä vielä sellaiseen tilaan, ettei nämä keskustelut aiheuttaisi tämmöistä oloa.

Ei auta kuin hengittää syvään, sytyttää kynttilät ja rentoutua sohvan nurkassa. Kyllä tämäkin olo vielä ohi menee, olenhan selvinnyt pahemmastakin. Näitä tilanteita tulee varmasti enemmänkin. Ehkä niitä oppii suodattamaan.

Kuulumisia

Nyt olen ollut pelaamatta kaksi viikkoa. Lopettaminen tuntuu tällä hetkellä helpolta! Kun ei ole enää pääsyä peleihin eikä lainoja enää heru, tuntuu vihdoin että voitan tämän taistelun. Jos minulla olisi jotain mahdollisuuksia edelleen pelata, tekisin niin varmasti.

Itse en ole kiinnostunut muista peleistä kuin yhdestä tietystä kasinon slottipelistä. Sen vuoksi pelaamattomuus on helpompaa. En juokse kauppaan pelaamaan kolikkopelejä tai tee veikkauksen pelejä hullunkiilto silmissä. Niitä molempia perheessämme harrastetaan välillä mutta ne eivät ole minulle aiheuttaneet riippuvuutta.

Rahatilanteessa tämä pelaamattomuus ei edelleenkään näy, seuraavaan rahapäivään on vielä matkaa. Sitä odotellessa!

Peli poikki-ohjelma on edennyt vaiheeseen viisi. Ohjelmasta olen saanut uusia oivalluksia tehtävien kautta ja terapeuttini kanssa on ollut mukava keskustella. Tänään viimeksi oli terapeuttipuhelu. Puhuimme paljon veloista sekä siitä mihin pelaaminen vaikuttaa minun elämässäni.

Ennen murehdin vain pelaamisen aiheuttamista veloista ja niiden kasvamisesta. En nähnyt mihin kaikkeen se vaikutti tavallisessa arjessa. Nyt tajuan sen vaikuttaneen läsnäolooni, tunnetiloihini, jaksamiseeni. Semmoisia asioita ei halunnut hyväksyä kun peliputki oli päällä.

Puhelin on soinut tauotta kun velkojat ovat huomanneet etten ole maksanut eriä. En jaksanut yhdellekään vastata joten päädyin laittamaan sähköpostin jokaiseen firmaan. Kerroin olevani vakavasti peliriippuvainen enkä pysty maksamaan. Toivoin pikaista siirtoa perintään. Osa irtisanoi luoton heti ja pahoitteli tilannetta, se yllätti. Osa vastasi, että heidän täytyy eräännyttää sitä tietyn aikaa mutta sen jälkeen lähtee perintään. Tämän myötä puhelimeni on hiljentynyt. Helpottava tunne. Nyt sitten odotellaan milloin alkaa uusi ralli perintätoimistojen puolesta.

Kaiken kaikkiaan hyvät kaksi viikkoa. Paljon ajatuksia ja pohdittavaa, paljon asioita hyväksyttävänä. Matka on vasta alussa mutta luotto onnistumiseen on kova.

Pelaamisesta yksi viikko

Tasan viikko sitten pelasin tilini tyhjäksi, toivottavasti viimeistä kertaa. Mitä viikon aikana on tapahtunut ja miltä on tuntunut?

Olen ollut tietenkin rahaton. Ruokaa on kaapissa mieheni ansiosta. Mitään ylimääräistä en siis ole ostanut tai tehnyt. Viikko on lyhyt aika eikä ole ollut tarvettakaan millekään ylimääräiselle. Eilen hieman harmitti kun bensavalo syttyi eikä ollut rahaa tankata. Mutta nuo tilanteet on hyviä muistutuksia itselle. Bensarahaa olisi jos olisin tehnyt viisaampia valintoja viikko sitten!

Olen ajatellut pelaamista yllättävän vähän. Välillä se tulee mieleen pieneksi hetkeksi. Enemmän ajatuksissa pyörii velat ja taloudellinen tilanne.
Olen törmännyt hassuun ilmiöön jonka on aiheuttanut pelaamisen salailu ja peittely. Huomaan välillä meneväni "paniikkiin", että missä on avainlukulistani ettei mieheni vain näe sitä. Piilottelin usein avainlukuja koska minulla ei pitänyt olla niitä. Olin antanut lukuni miehelleni tai heittänyt roskiin, mutta hakenut uudet pankista. Mahtavaa kun enää ei tarvitse piilotella mitään!

Odotan todella paljon marraskuuta. Ensimmäinen kuukausi pitkään aikaan kun en pelaa rahojani. Ihanaa kun tietää, että ensi kuussa minulla on edes hieman käyttörahaa. Eikä se riipu siitä tuleeko voitto vai ei. On myös  ihanaa kun saan maksettua oman osuuteni asumismenoista. Se on miehellekin suuri helpotus. Hän on joutunut maksamaan viime kuukausina lähes kaiken.

Tämä kitukuukausi on hyvää aikaa miettiä asioita. Valmistautua "uuteen elämään". Elämään jossa en enää pelaa. En tee enempää velkaa. En salaile läheisiltä asioita. Elämään jossa opettelen uudelleen rahan käyttöä. Elämään jossa tutustun itseeni uudestaan.

Syksy on ihanaa aikaa ja aion nauttia siitä kaikesta huolimatta. Onneksi ulkoilu ja syksyn fiilistely eivät maksa mitään. Kynttilöitäkin löytyy pimeiden iltojen valoksi ja kaapissa on iso valikoima erilaisia teemakuja. Ja onneksi vierelläni on edelleen se oma rakas ja turvallinen mies. Muuta en tällä hetkellä tarvitse.