Oma koti kullan kallis

Kaikista suurin pelkoni tämän velka homman keskellä on oman kodin menetys. Meillä on siis oma talo. Tai no, pankin talo. Lainaa on vielä paaaaljon.

Kun päätin lopettaa pelivelkojen maksamisen, soitin ulosottoon kysyäkseni asioista suoraan ammattilaiselta. Minut yhdistettiin tulevalle ulosottomiehelleni, tässä tapauksessa ulosottonaiselle. Kartoitimme tilannetta ja hän vastaili kysymyksiin. Kysyin talomme kohtalosta ja hän vastasi ettei meidän talomme heitä kiinnosta. Tämä johtuu siitä, että talomme ei ole kovinkaan arvokas. Vanha talo ja sijainti vaikuttaa arvoon paljon. Lisäksi meillä on pankkiin lainaa about tuplasti tämän hetkisen arvon verran. Eli velkojat eivät saisi penniäkään jos tämä myytäisiin.

Lisäksi teen töitä joten voin maksaa ulosottoon joka kuukausi. Peli poikki-terapeutti sanoi, että usein lapsiperheitä kohdellaan vielä hieman lempeämmin näissä ulosmittaus asioissa. Etenkin kun meidän talon ulosmittauksesta ei olisi hyötyä kenellekään. Pankkikaan ei saisi omiaan pois.

Silti stressaan ja pelkään ajoittain tätä superpaljon. Olen lukenut muiden kokemuksia aiheesta. Perheet ovat saaneet pitää uusia ja arvokkaita taloja. Ehkä mekin saamme pitää mörskämme. Etenkin kun mieheni ei ole ulosotossa, vain minä.

Olisi kiva kuulla muiltakin ulosotossa olevilta talonomistajilta kokemuksia. Itse tunnen kaksi ulosotossa olevaa ihmistä ja molemmilla on edelleen oma talo. Kamala stressi koko ajan kaikesta, nyt äkkiä aikakone jolla pääsisi seesteisempiin aikoihin!

Höpöttelyä

Lomien ja pyhien jälkeen alkoi taas arki. Itselle se meinaa hieman yksinäisempi päiviä kun mies töissä ja vanhempi lapsi koulussa. Silloin tietenkin mielessä pyörii pelit. Onneksi ei ole rahaa eikä kyllä sitä avainlukulistaakaan.

Sain kuitenkin työrintamalla tietää, että työni jatkuvat. Pieni stressi koko ajan jatkosta mutta nyt ainakin kevät on turvattu. Jee! Hetki kotona ja keikkaa tehden, sitten taas täydet tunnit. Saa ulosottomieskin osansa.

Tuli heti parempi mieli kun on mitä odottaa. Kerkeän ennen kesää saamaan vähän enemmän rahaa reissua varten. Ja työpäivien aikana ei ehdi ajattelemaan pelejä ja muita huolia niin paljon. Toivottavasti kaikki sujuu nyt suunnitelmien mukaan!

Pohdiskelin tänään pelaamistani kahvikupposen ääressä. Oma heikkouteni on vapaa pelit, bonuskierrokset yms ylimääräiset. Niistä on onnistunut joskus saamaan isojakin voittoja, tottakai ne koukuttavat. Joskus saatan voittaa hyvän summan mutta en kotiuta. Jään metsästämään bonusta eikä sellaista välttämättä tule. Sitten huomaan hävinneeni kaiken, bonusten ja ilmaiskierrosten vuoksi. Aika katala kuvio.

Enää en odota voittavani niin paljoa, että saisin velat pois. Alkaa olemaan mahdoton tehtävä ilman lottovoittoa. Silti edelleen käy mielessä, että mitäs jos? Onneksi ne tunteet kuitenkin häviävät koko ajan enemmän. Enkä enää saa lainaa jotta voisin panostaa paljon, sekin on onni! Näillä siis mentävä eteenpäin. Uusi vuosi ja uudet kujeet, toivottavasti. 🤞

Köyhä kuukausi

Tammikuu ei ole vielä edes alkanut ja tili näyttää nollaa. Kamalaa aloittaa vuosi 2020 peeaana.

Laskuja oli paljon ja palkka pieni. Olin kasannut itselleni vähän liikaa maksuja joulukuulle plus vielä joulumenot. Ahdistaa jo valmiiksi ihan liikaa.

Loppuvuoden aikana tuli jo myytyä lähes kaikki itselle tarpeeton. Niille olisi nyt käyttöä, saisi edes vähän rahaa. Turhauttavaa mutta onneksi laskut on maksettu. Eiköhän jääkaappiin ruokaa saada kun meitä on kuitenkin taloudessa kaksi tienaavaa ihmistä.

On vaan tosi masentavaa olla aikuinen perheellinen ihminen ja aina rahaton. Nolottaa ja vituttaa. Oma vastuuttomuus alkaa lyödä pahemmin vasten kasvoja. Ei sitä aiemmin pelien keskellä edes ajatellut.

Olen edelleen ostellut tavaraa ja vaatteita vähän liian holtittomasti. Siksi niitä laskujakin on enemmän. Olen purkanut ahdistusta ostelemalla. Klarna ja muut laskutavat ovat sen mahdollistaneet. Täytyisi löytää halvempia ja parempia tapoja purkaa tätä oloa. Voimat ei ole riittäneet liikuntaan tai muuhun pitkään aikaan. Päivät on kuluneet aikalailla kotona lasten kanssa eikä mihinkään ylimääräiseen riitä voimia. Iltaisin aina ajattelen, että huomenna teen sitä ja tätä. Sitten seuraavana iltana huomaan etten taaskaan tehnyt.

Alkaa hieman huolestuttaa tämä oma olo. Pitkään meni hyvin näiden ajatusten kanssa mutta nyt kaikki iskee aaltona vasten kasvoja. Onneksi tänne blogiin saa kerrottua asioita joita en muuten ääneen sano.

Toivon ensi vuoden tuovan mukanaan uusia voimia ja hyviä asioita. Uutta asennetta ja energiaa selvitä tästä kaikesta. Hattua nostan kaikille ketkä ovat tästä suosta ylös rämpineet, tie on pitkä ja kivinen. Mutta ei onneksi täysin mahdoton.

Diagnoosi?

Käyn paikallisessa mielenterveyskeskuksessa säännöllisesti juttelemassa hoitajan kanssa. Viime käynnillä hän ehdotti, että varaisimme ajan lääkärille. Tavoitteena siis saada diagnoosi peliriippuvuudesta.

Hoitaja huomautti minun puhuvan usein, että olen pilannut kaiken, sössinyt asiat, mokannut jne. Hän kysyi, että kai ymmärrän sen että olen sairastunut. Sairastunut vakavaan riippuvuuteen. Diagnoosi voisi auttaa asioiden käsittelyä omassa päässäni.

Uskoisin diagnoosin auttavan tämän asian käsittelyssä. Ei siitä haittaakaan olisi. Onhan tämä tosiaankin sairaus. Todella kova sellainen.

Pelkään lääkärin ehdottavan lääkitystä. Vaikka olen pahasti riippuvainen sekä ahdistunut, en silti haluaisi lääkitystä. Pelkään sivuvaikutuksia ja sitä etten tunne enää mitään tunteita lääkkeiden takia. Olisihan se upeaa saada ahdistusta helpotettua mutten usko lääkkeiden olevan minua varten. Ainakaan nyt.

Menen hoitajan luokse tammikuun alussa ja silloin varataan lääkäriaikaa. Jännittää aika kovasti. Täytänkö diagnoosin vaatimukset. Omasta mielestäni kyllä todellakin täytän.

Toivottavasti saisin diagnoosin ja sitä kautta alkaisin uskoa myös itse oikeasti sairastuneeni. Enkä vain mokanneeni pahasti.

Matkalla ulosottoon

Nyt ulosotto alkaa olla jo todella lähellä. Kolme haastetta tullut ja vielä on haasteita edessä.

Tämä oli itselle ainut vaihtoehto, en olisi saanut ikinä maksettua lainojen kuukausieriä. Aluksi tuntui tosi helpottavalta kun päätti päästää kaikki ulosottoon. Nyt tästä on tullut painostavaa ja ahdistavaa. Kirjeitä sataa, puhelin soi ja kaikki on muuttunut todellisemmaksi.

Ajattelen tätä asiaa joka päivä. Välillä on ihanaa kun ulosotto unohtuu hetkeksi ja voi tuntea itsensä "normaaliksi". Ahdistuksen lisäksi häpeä on taas kasvanut. Vaikkei kukaan tätä tilannetta minusta näe. Silti tuntuu, että näytän velkaantuneelta. Leima otsassa.

En ole osannut vastata haasteisiin. Ohjeet tuntuu niin sekavilta. Tekisi mieli olla vastaamatta. Pakko yrittää joulun jälkeen haalia jostain tietoa vastaamisasiaan. Minullakin on monessa velassa niin holtittomat kulut, että haluan pyytää kohtuullistamista. Ei sitä ainakaan ole helpoksi tehty. Tai sitten en ole jaksanut lukea papereita ajatuksen kanssa. Ärsyttävää.

Pian se kuitenkin on totta, minusta tulee luottotiedoton. Tätä päivää en olisi uskonut näkeväni.

Sovin muutamalle pienemmälle velalle maksusuunnitelmat. En halunnut pieniin summiin oikeuskuluja yms. Tämä järjestely on vähän helpottanut omaa oloa, tuleepahan vähän vähemmän velkoja ulosoton listalle.

Seuraavassa kirjoituksessa kerron mahdollisesta tulevasta diagnoosistani tämän peliongelman tiimoilta. Palaan siihen myöhemmin kun tiedän itsekin hieman lisää asiasta.

Ajatusjumppaa

Oli todella lähellä, että olisin jatkanut pelailua entiseen malliin. Olin jo suunnitellut, että rahapäivänä pelaan ja tietenkin voitan. Mutta omat ajatukset päätti sittenkin toisin.

Olen aikani kuluksi välillä pelaillut leikkirahalla netissä. Yhtenä päivänä "talletin" 30 000e ennenkuin sain edes bonuksen. Alkoi vähän karmimaan, näinhän se voi mennä myös oikealla rahalla. Sen jälkeen olen sulkenut kasinot. Ei tehnyt enää mieli mennä häviämään.

Eilen tuli rahaa. Kävin kaupassa ja kahvilla ystävän kanssa. Kävin hakemassa punaviiniä joulua varten. Ja mulle jäi vielä rahaa! Tällä kertaa omassa päässä kääntyi jokin oikeaan asentoon juuri ennen rahapäivää. Tuntuu aika hyvältä.

Uskoisin, että Peli poikki-ohjelma sekä eräs peliriippuvaisten vertaistukiryhmä on suuressa roolissa tässä ajatusten uudessa suunnassa. Eihän tämä lopullista varmasti ole mutta nyt tuntuu hyvältä.

Näillä ajatuksilla kohti joulua ❤️

Pitkästä aikaa

Blogin puolella on ollut hetken hiljaisempaa. Postilaatikko on pursunnut perintäkirjeitä. Ensimmäiset käräjäoikeuden kirjeet saapuivat myös. En tiennyt, että sinne pitää joka kirjeen kohdalla soittaa. Tämä alkaa käydä henkisesti tosi raskaaksi.

Ensin päätös ulosottoon päästämisestä oli helpotus. Nyt se on muuttunut ihan päinvastaiseksi. Ahdistus lisääntyy koko ajan. Tuntuu etten jaksa tätä. Kirjeitä kirjeiden perään, en edes aukaise kaikkia. Lähinnä oikeuden kirjeet vain.

Pelien osalta ei ole ollut ihan nollatoleranssi. Olen silloin tällöin laittanut kauppojen tai huoltoasemien automaatteihin kolikon jos toisenkin. Niitä en tosin miellä ongelmaksi, riippuvuus on lähinnä kasinopeleihin. Ja niissäkin vain kahteen tiettyyn peliin. Kasinollakin olen vieraillut. Olen jo tehnyt uuden vuoden lupauksen, kun vuosi 2020 alkaa en pelaa enää. Silloin alkaa uusi elämä, monellakin eri elämänalueella.

Joulukuu on ollut rahallisesti tosi surkea. Laskuja oli ekstrapaljon ja on edelleen. Ei se tammikuukaan siis mitään juhlaa ole. Onneks kuitenkin joululahjoja on jokunen hankittuna ja jouluruoat nautitaan sukulaisten luona. Ehkä sitä pääsee joulun tunnelmaan käsiksi kaikesta huolimatta.

Viime aikoina olo on ollut tosi epäonnistunut ja hieman masentunutkin. Välillä saan tsempattua itseni paremmalle mielelle, onhan elämässä paljon muutakin kuin raha. Mielentila on vaikuttanut jaksamiseen, välillä on vaikea saada itsestään irti muutakuin pakolliset.

Uskomatonta mitä kaikkea pelaaminen aiheuttaa. Nämä rahaongelmat, velat, unettomat yöt, ahdistus, masentunut olo, ihmissuhteiden kärsiminen... Kumpa en olisi joutunut tämän riippuvuuden syövereihin. Tämä vaikuttaa kaikkeen koko loppuelämän ajan. Toivon todella paljon, että opin pian taas nauttimaan elämästä. Ehkä sitten helpottaa kun kaikki velat on ulosotossa. Toivottavasti.