Olen aina pitänyt ulosottoa todellisena luuserin merkkinä. En voinut käsittää miten joku ajautuu semmoiseen tilanteeseen. Täysin käsittämätöntä. Jo pelkkä sanan kuuleminen saa karvat pystyyn.
Kun velkani kasvoivat, minulla meni melkein koko palkka niiden lyhennyksien maksamiseen. Ja niillä lyhennyksillä maksoin vain korkoa, itse laina ei lyhentynyt. Aloin olla yhteydessä velkaneuvojaan. Hän aina sanoi, että järkevintä olisi päästää velat ulosottoon. Se neuvo sai veren kiehumaan suonissa, saatoin sanoa neuvojallekin mielipiteeni aika painokkaasti.
Taistelin asiaa vastaan kauan. Aloin ottamaan selvää ulosotosta. Kaikki illat ja välillä yötkin haalin tietoa ja luin kokemuksia. Niitä löytyi yhtä paljon kuin ulosoton asiakkaitakin. Toisille se oli elämän pelastus ja käännekohta, toiset haukkuivat ja räyhäsivät palstoilla kuinka paskaa touhua.
Itselläni tapahtui vielä tuloissa muutos huonompaan, toivottavasti vain hetkellisesti. Silloin päätin, että nyt saa mennä. Päästän kaiken ulosottoon. Alkuun oli tarkoitus maksella sinne kunnes summa olisi sellainen, että voisin hakea Takuusäätiön takausta. Sittemmin kuulin neuvojalta, että minun tuloillani ei velkojani koskaan saa kuitattua. Ne tulevat kasvamaan tai ainakin pysymään samana ulosotossakin.
En ole tietenkään innoissani siitä, että luottotietoni menevät ja elämäni hankaloituu sen myötä. Mutta aloin kuitenkin löytää ulosotosta hyviäkin puolia ja olen nyt hyväksynyt asian omassa päässäni. Velkaantumiseni loppuu, se on tietenkin hyvä puoli. Lisäksi minun ei enää tarvitse huolehtia maksuista, joku tekee sen sitten puolestani. Laskin laskurilla mitä minulle jää palkasta käteen. Sehän on enemmän kuin pitkään aikaan!! Lyhennykset olivat paljon enemmän eikä niiden maksamisesta ollut sinänsä hyötyä kun velka ei lyhentynyt. Kun saan vielä pelaamiseni oikeasti kuriin, minulla alkaa olla ihan ok kuukausibudjetti.
Toki ne sataset mitkä menevät ulosottoon olisivat ihan kivat myös omalla tilillä. Olen kuitenkin ajatellut, että toiset maksavat autolainoja yms. Minä makselen tätä lainaa. Oppirahojani.
Ulosotto ja velkani eivät määritä minua ihmisenä. Voin kuitenkin olla oma itseni, ihan ok tyyppi, hyvä äiti, hyvä puoliso, hyvä ystävä, hyvä työntekijä. Ihan hyvä minä. Elämä on elämisen arvoinen vaikka tilillä olisi muutama satanen vähemmän. Minulla on silti asiat paremmin kuin monella muulla. Ja lisäksi minulla on rakas puoliso kenen kanssa jakaa talouden menoja.
Tämä tie on pelottava mutta luultavasti minulle se elämän käännekohta. Jospa suunta olisikin vain ylöspäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti