tiistai 28. tammikuuta 2020

Miksi juuri minä?

Viime aikoina olen paljon miettinyt miksi juuri minä sairastuin tähän riippuvuuteen? Olen miettinyt paljon elämääni, löytyykö sieltä syitä?

Lapsuuteni oli turvallinen ja ehjä. Perheeni ei ollut rikas mutta meiltä ei koskaan puuttunut mitään. Vanhemmillani oli joskus tiukkaa mutta sitä en koskaan tuntenut omassa olossani. Aina oli ruokaa pöydässä. Kesällä päästiin reissuun. Jouluna saimme lahjoja. Koulun alkaessa saimme uudet reput ja vaatteet. Muistan vanhempieni pelanneen lottoa sekä peliautomaatteja kauppareissulla. Sieltä siis ensimmäiset muistot peleistä.

Nuoruudessani minulla oli turvallinen kaveripiiri. Hölmöiltiin mutta pidettiin toisistamme huolta. Silloin automaatteja sai pelata 15-vuotiaat ja niin myös tehtiin. Kolikko koneeseen ja pienikin voitto otettiin innosta kiljuen pois.

Olen tupakoinut eli koukuttunut myös nikotiiniin. Siitä pystyn kyllä olemaan erossa, nykyään poltan silloin tällöin. Olen myös kova ostelemaan ja tuhlaamaan. Eli tietynlainen riippuvuus sekin. Ehkä olen sellainen ihminen joka koukuttuu helposti?

Voitot toivat mukanaan elintasoa. Siihen jäin koukkuun ihan satanolla. Rakastin sitä tunnetta kun tilillä oli tuhansia ja taas tuhansia euroja. Pystyin ostamaan mitä halusin. Se lisäsi pelaamista rutkasti, lisää rahaa, lisää ostoksia, lisää hyvää oloa.

Kun pelaamiseni kääntyi riippuvuuden puolelle, meillä oli menossa todella kurja jakso elämässä. Todella paljon vastoinkäymisiä eikä todellakaan mitään pieniä. Pelaaminen toi lohtua ja vei ajatukset muualle. Olisinko näin pahasti riippuvainen jos elämä olisi ollut silloin tasaista? Siihen on hankala saada vastausta. Uskon niiden aikojen edistäneen riippuvuutta paljon.

En saa koskaan tietää miksi juuri minä ja miksi juuri tämä riippuvuus. Onneksi en koukuttunut huumeisiin tai alkoholiin. Tämäkin riippuvuus pilasi elämäni mutta uskon, että päihteet olisivat pilanneet enemmän.

Ähh, pää vilisee ajatuksia taukoamatta. Saisipa aivot off-tilaan edes hetkeksi.

Loppuun vielä tilannekatsaus tulevaan kuukauteen. Köyhältä näyttää jälleen. Kiitos kuuluu valtavalle laskupinolle ja pienelle palkalle. Onneksi saan pian enemmän työtunteja. Helpottaisi edes hieman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti