Peliriippuvuudesta on mielestäni puhuttu liian vähän. Edelleen moni ei ymmärrä sen olevan sairaus. Ihmiset eivät ymmärrä, että riippuvainen ei vain voi lopettaa pelaamista vaikka kuinka haluaisi. Viime aikoina olen bongannut useampia peliriippuvuus-juttuja lehdistä. Se on hyvä! Mutta ikävä kyllä, suurin osa käsittelee vain sitä miten on velkaa. "Perheenäiti pelasi itselleen 200 000e velat!" "Työntekijä kavalsi työnantajaltaan 100 000e rahoittaakseen pelaamista!" jne.
Juttujen kommenttikentät täyttyvät mollaamisesta ja haukkumisesta. Nähdään vain ihmisen iso velka ja selkärangattomuus. Harmillista. Kumpa ihmiset saisivat päivän kokeilla tätä riippuvuutta niin ehkä ymmärtäisivät. Pää on sekaisin, ajatukset aina peleissä, fyysisiä oireita, tyhjä pankkitili. Pakko pelata jos on rahaa. Aikaa menee paljon pelaamisen ja rahoittamisen suunnitteluun. Ja kaikki tämä koska ei vain pysty olemaan ilman.
Itse olen peliriippuvainen "salassa". Mieheni ja siskoni tietää. Kukaan muu ei enkä halua muiden tietävänkään. En varmaan edes myöntäisi jos joku kysyisi. Häpeän tätä niin paljon. Tätä ongelmaa ja velkojani. En kehtaisi myöntää olevani ulosotossa. Itse en tuomitse muita näiden asioiden vuoksi mutta en halua itse joutua tuomitsemisen ja säälin kohteeksi. Siksi tämä blogikin on anonyymi. Pyrin kirjoittamaan niin ettei minua tunnista.
Tämä salailu on hieman ristiriitaista koska haluaisin tulevaisuudessa olla kokemusasiantuntija. Auttaa muita riippuvaisia ja kenties kertoa omaa tarinaani julkisesti. Toivottavasti saisin kertoa selviytymistarinaa. Ehkä tulevaisuudessa olisi helpompaa "julkistaa" asia. Sen jälkeen kun olen toipunut ja saanut omat asiani parempaan kuntoon. Nyt kun ulosottoon meno ja peli asiat on kesken, en haluaisi näitä pohtia kenenkään kanssa. Tämä blogi on nyt väyläni avautua ja pohtia ääneen asioita. Ja toki puhun myös hoitokontaktilleni Mielenterveyskeskuksessa.
Ristiriitaista on. Ehkäpä tulevaisuudessa tämäkin blogi saa kasvot.
Kuinka moni teistä lukijoista on julkisesti riippuvainen? Vai löytyykö teistäkin tämmöisiä asiansalaajia kuten minä?
Mun riippuvuudesta tietää puoliso, yksi ystävä ja kaksi puolison ystävää. En tiedä tietääkö muut mutta en puhu asiasta eli salassa joo.
VastaaPoistaEilen viimeksi mietin että kehtaisinko kertoa äidilleni, mutta luulen sen ajan koittavan joskus kun velat on maksettu. Silloin voi kertoa ns. Onnistumistarinan ”kuinka tästä selvittiin” kun nyt kertominen tuntuisi nimen omaan että on mokannut.
Niinpä, nyt ei halua kertoa missä suossa rämpii. Helpompi kertoa joskus mistä suosta nousi ylös!
PoistaKuulema se auttaisi kun kertoisi, saisi elää vapautuneemmin. Itse en kyllä usko. Stressaisin varmaan koko ajan muiden ajatuksia ja tuntuisi, että muut tarkkailee tekemisiä. Toivottavasti saadaan tulevaisuudessa kertoa selviytymistarinaa! 🏆