Pelaaminen saa pään usein sumeaksi. Ei tule ajateltua kunnolla tai järkevästi. Kun on ollut jokusen päivän pelaamatta, tuntuu kuin aivot kirkastuisi. Se tuo yleensä mukanaan katumusta ja epätoivoa.
Olen ollut usein pelaamatta joitakin aikoja. Tällä kertaa lopettaminen on tuntunut kaikkein vaikeimmalta. Yleensä se on tapahtunut suht helposti eikä enää yhden päivän jälkeen tee edes mieli pelata. Kunnes koittaa seuraava peliputki.
Pelaamiseen liittyy usein toivo isosta voitosta ja silloin velka-asiatkaan ei niin pyöri mielessä. Nyt nekin ovat taas mielen päällä. Tuntuu, että pelaaminenkin on mielessä enemmän kuin yleensä.
Minun täytyisi keksiä asioita mitä tekisin pelaamisen tilalla. Asioita joista saisin iloa ja hyvää oloa. Toki minulla on paljon hommaa lasten ja kodin kanssa. Mutta ne asiat olen hoitanut myös pelien aikana joten ne eivät korvaa pelaamista.
Myös raha-asiat tarvitsevat paljon uusia tuulia. Pelien takia minulla on ollut aina joko paljon rahaa tai ei yhtään. En osaa elää normaalin rahamäärän kanssa. Tunnen nykyään suurta ahdistusta kun en voi ostaa mitä haluan. En voi ostaa itselleni enkä perheelleni. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen varakas. Teen suht pienipalkkaista työtä. Toki moni tekee pienemmälläkin palkalla. Kun minulla oli yhtäkkiä todella paljon rahaa, koin suurta mielihyvää kun sain ostaa perheelle mitä halusin. Reissuja, vaatteita yms. Nyt tuntuu niin turhauttavalta kun kaikki raha menee vain arjen välttämättömyyksiin. Ihan tavalliseen elämään. Olen vieraantunut tavallisuudesta.
Olisipa jossain kurssi minunlaisille. Opeteltaisiin elämä uudelleen. Se tuntuu niin hankalalle yksin. Tosin matkani on niin alussa vielä. Kun velat vihdoin ropisevat ulosottoon niin loppuu se jännitys. Ja kun työttömyyteni päättyy niin jää taas hieman enemmän rahaa käteen. Huhhuh, kyllä tässä työtä riittää. Haluan silti onnistua. Tiedän, että se tavallinen elämä on paljon nautinnollisempaa kuin riippuvuus.
torstai 12. syyskuuta 2019
tiistai 10. syyskuuta 2019
Sinulle rakkaani
Tämä kirje on sinulle rakkaani.
Olemme olleet yhdessä jo vuosia. Sinä aikana olemme saaneet paljon. Yhteinen koti, lapset, paljon ihania muistoja ja hetkiä. Olemme myös selvinneet vuosien aikana aikamoisista menetyksistä. Ja nyt meitä koettelee tämä minun salasuhteeni, peliriippuvuus.
En oikein osaa puhua tästä aiheesta ääneen, kirjoittaminen on helpompaa. Ja tiedätkin sen jo, niin monta kertaa olen kertonut asioita viesteillä. Kasvotusten näkisin pettymyksen ja surun heti silmistäsi.
Olen hyväksynyt tämän sairauden jo aika hyvin. Tiedän, etten oikeasti ole tällainen enkä valinnut tätä sairautta itselleni. Pystyn jo elämään myös velka-asioideni kanssa. Mutta minun on vaikea hyväksyä sitä, ettei tämä kaikki koskettanut ja satuttanut vain minua. Sinua tämä kaikki satutti vielä enemmän.
Olet joutunut näkemään kuinka olen käyttänyt meidän yhteiset rahat ja säästöt. Ne rahat joille oli todella tärkeää käyttöä. Olet joutunut myös pettymään kun lapsemme tili tyhjeni. Ne hetket ovat niin häpeällistä ja kipeitä, etten meinaa pystyä edes ajattelemaan niitä. Enkä voi niitä ikinä korvata pennilleen takaisin vaikka kuinka haluaisin. Olet joutunut luopumaan sinun ja meidän unelmista sekä tavoitteista koska meillä ei enää ole rahaa ylimääräiseen.
Olet auttanut minua rahallisesti oikeastaan aina. Opiskeluiden aikana sekä silloin kun shoppailu on ollut vähän liian kivaa. Olet pitänyt huolen ettei jääkaappi ole tyhjä. Olet pitänyt huolen, että auton tankissa on bensaa. Olet antanut rahaa laskuja varten.
Raha on kuitenkin vain rahaa. Pahinta on, että olet joutunut pettymään niin monta kertaa. Luottamus on mennyt monesti. Pettymyksiä toistensa perään. Salaisuuksien paljastumista. Surua ja ahdistusta. Kaikista eniten kadun noiden asioiden aiheuttamista sinulle. Voisin ottaa kontolleni vaikka tuplasti velkani, jos vain saisin hyvitettyä tuon kaiken muun.
Olet myös joutunut etääntymään minusta. Peliriippuvuus teki kuilun meidän välille, ajatukseni eivät riittäneet muuhun kuin pelaamiseen tai sen suunnitteluun. Hyvinä kausina pääsimme taas lähemmäksi toisiamme ja muistin kuinka valtava ikävä minulla onkaan ollut.
Olet sanonut, että kadut sitä ettet puuttunut asiaan. Kuulema tiesit mutta suljit silmäsi asioilta. Älä rakas mieti sitä. Et olisi voinut tehdä tai sanoa mitään, mikä olisi estänyt tätä kaikkea tapahtumasta. Olisin tehnyt sen luultavasti silti. Tämä riippuvuus on vain niin voimakas.
Yritän työntää mielestäni pahimmat katumukset ja ahdistuksen pois sillä ne eivät poista tapahtumia. Ne vain tekevät oloni pahemmaksi. Yritän keskittyä tulevaan, rakentaa meille uutta ja parempaa elämää ilman olkapäälläni istuvaa pirua.
Haluan sanoa sinulle kuinka tärkeä olet. En voisi edes kuvitella elämääni ilman sinua. Olen todella kiitollinen, että olet vielä siinä kaiken tämän jälkeen. Mutta muista, että ymmärrän myös sen jos et enää jaksakaan kanssani. Moni ei olisi jaksanut näinkään pitkälle.
Lupaan yrittää kaikkeni. Olen aiemminkin luvannut kaikenlaista. Usean lupauksen olen rikkonut, yhteistyössä henkilökohtaisen piruni kanssa. Tälläkin kertaa sama piru pyörii kuvioissa mutta olen valmiimpi sen häätämiseen. En valmis mutta valmiimpi. Suurin voima on meissä ja meidän perheessä, teidät haluan pitää lähelläni.
Olen uskomattoman onnekas kun kaiken tämän jälkeen voin vielä nähdä silmissäsi pilkahduksia rakkaudesta. Niinä hetkinä uskon itsekin vahvasti siihen että onnistun.
Emme valinneet tälläistä elämää, se valitsi meidät. Ehkä joku päivä ymmärrämme miksi. Kiitos kun istut enkelinä toisella olkapäälläni. Rakastan sinua.
Olemme olleet yhdessä jo vuosia. Sinä aikana olemme saaneet paljon. Yhteinen koti, lapset, paljon ihania muistoja ja hetkiä. Olemme myös selvinneet vuosien aikana aikamoisista menetyksistä. Ja nyt meitä koettelee tämä minun salasuhteeni, peliriippuvuus.
En oikein osaa puhua tästä aiheesta ääneen, kirjoittaminen on helpompaa. Ja tiedätkin sen jo, niin monta kertaa olen kertonut asioita viesteillä. Kasvotusten näkisin pettymyksen ja surun heti silmistäsi.
Olen hyväksynyt tämän sairauden jo aika hyvin. Tiedän, etten oikeasti ole tällainen enkä valinnut tätä sairautta itselleni. Pystyn jo elämään myös velka-asioideni kanssa. Mutta minun on vaikea hyväksyä sitä, ettei tämä kaikki koskettanut ja satuttanut vain minua. Sinua tämä kaikki satutti vielä enemmän.
Olet joutunut näkemään kuinka olen käyttänyt meidän yhteiset rahat ja säästöt. Ne rahat joille oli todella tärkeää käyttöä. Olet joutunut myös pettymään kun lapsemme tili tyhjeni. Ne hetket ovat niin häpeällistä ja kipeitä, etten meinaa pystyä edes ajattelemaan niitä. Enkä voi niitä ikinä korvata pennilleen takaisin vaikka kuinka haluaisin. Olet joutunut luopumaan sinun ja meidän unelmista sekä tavoitteista koska meillä ei enää ole rahaa ylimääräiseen.
Olet auttanut minua rahallisesti oikeastaan aina. Opiskeluiden aikana sekä silloin kun shoppailu on ollut vähän liian kivaa. Olet pitänyt huolen ettei jääkaappi ole tyhjä. Olet pitänyt huolen, että auton tankissa on bensaa. Olet antanut rahaa laskuja varten.
Raha on kuitenkin vain rahaa. Pahinta on, että olet joutunut pettymään niin monta kertaa. Luottamus on mennyt monesti. Pettymyksiä toistensa perään. Salaisuuksien paljastumista. Surua ja ahdistusta. Kaikista eniten kadun noiden asioiden aiheuttamista sinulle. Voisin ottaa kontolleni vaikka tuplasti velkani, jos vain saisin hyvitettyä tuon kaiken muun.
Olet myös joutunut etääntymään minusta. Peliriippuvuus teki kuilun meidän välille, ajatukseni eivät riittäneet muuhun kuin pelaamiseen tai sen suunnitteluun. Hyvinä kausina pääsimme taas lähemmäksi toisiamme ja muistin kuinka valtava ikävä minulla onkaan ollut.
Olet sanonut, että kadut sitä ettet puuttunut asiaan. Kuulema tiesit mutta suljit silmäsi asioilta. Älä rakas mieti sitä. Et olisi voinut tehdä tai sanoa mitään, mikä olisi estänyt tätä kaikkea tapahtumasta. Olisin tehnyt sen luultavasti silti. Tämä riippuvuus on vain niin voimakas.
Yritän työntää mielestäni pahimmat katumukset ja ahdistuksen pois sillä ne eivät poista tapahtumia. Ne vain tekevät oloni pahemmaksi. Yritän keskittyä tulevaan, rakentaa meille uutta ja parempaa elämää ilman olkapäälläni istuvaa pirua.
Haluan sanoa sinulle kuinka tärkeä olet. En voisi edes kuvitella elämääni ilman sinua. Olen todella kiitollinen, että olet vielä siinä kaiken tämän jälkeen. Mutta muista, että ymmärrän myös sen jos et enää jaksakaan kanssani. Moni ei olisi jaksanut näinkään pitkälle.
Lupaan yrittää kaikkeni. Olen aiemminkin luvannut kaikenlaista. Usean lupauksen olen rikkonut, yhteistyössä henkilökohtaisen piruni kanssa. Tälläkin kertaa sama piru pyörii kuvioissa mutta olen valmiimpi sen häätämiseen. En valmis mutta valmiimpi. Suurin voima on meissä ja meidän perheessä, teidät haluan pitää lähelläni.
Olen uskomattoman onnekas kun kaiken tämän jälkeen voin vielä nähdä silmissäsi pilkahduksia rakkaudesta. Niinä hetkinä uskon itsekin vahvasti siihen että onnistun.
Emme valinneet tälläistä elämää, se valitsi meidät. Ehkä joku päivä ymmärrämme miksi. Kiitos kun istut enkelinä toisella olkapäälläni. Rakastan sinua.
Peli poikki
Sain eilen sähköpostin, että Peli poikki-ohjelmani alkaa. Olen hakenut mukaan kesän alussa ja vihdoin on vuoroni.
Olen kuullut ohjelmasta hyviä kokemuksia. Erityisesti odotan terapeutin puheluita. Käyn nyttenkin keskustelemassa säännöllisesti mielenterveyspalveluiden piirissä mutta toivon pystyväni avautumaan puhelimessa täysin. Vielä on hankalaa kasvotusten puhua kaikesta. Ehkä puhelinyhteys on helpompi.
Täyttelin juuri tietojani sekä ensimmäiset tehtävät ohjelmaan. En saanut vielä suuria oivalluksia koska tiedostan ongelmani kyllä hyvin. En ajattele etteikö ongelmaa olisi. Ehkäpä tuleva puhelu ja tulevat tehtävät antavat uutta ajateltavaa.
Tapahtuisipa toipuminen silmänräpäyksessä. Olen vähän "mulle kaikki heti nyt"- tyyppinen ihminen enkä malttaisi odottaa. Tiedän kyllä, että tästä tulee elämäni pisin ja kivisin tie. Mutta sen läpi kulkeminen on varmasti sen arvoista.
Olen kuullut ohjelmasta hyviä kokemuksia. Erityisesti odotan terapeutin puheluita. Käyn nyttenkin keskustelemassa säännöllisesti mielenterveyspalveluiden piirissä mutta toivon pystyväni avautumaan puhelimessa täysin. Vielä on hankalaa kasvotusten puhua kaikesta. Ehkä puhelinyhteys on helpompi.
Täyttelin juuri tietojani sekä ensimmäiset tehtävät ohjelmaan. En saanut vielä suuria oivalluksia koska tiedostan ongelmani kyllä hyvin. En ajattele etteikö ongelmaa olisi. Ehkäpä tuleva puhelu ja tulevat tehtävät antavat uutta ajateltavaa.
Tapahtuisipa toipuminen silmänräpäyksessä. Olen vähän "mulle kaikki heti nyt"- tyyppinen ihminen enkä malttaisi odottaa. Tiedän kyllä, että tästä tulee elämäni pisin ja kivisin tie. Mutta sen läpi kulkeminen on varmasti sen arvoista.
perjantai 6. syyskuuta 2019
Ristiriitoja
Viime aikoina on ollut paljon ristiriitaisia tunteita. En ole enää nauttinut pelaamisesta niin paljoa enkä saanut siitä niin paljon mielihyvää kuin ennen. Silti sitä on tehtävä. Pakko vaikkei oikeastaan edes jaksaisi enää.
Tulevasta ulosotosta on myös paljon erilaisia ajatuksia. Toisaalta odotan sitä. Loppuu muistutusmaksut ja viestit. Loppuu jännitys siitä koska tulee ensimmäinen haaste oikeudesta. Tietää varmaksi ettei voi enää velkaantua. Tietää myös, että palkasta jää ihan ok summa kunhan vaan pelit on loppu.
Toisaalta harmittelen niiden muutaman satasen perään mitkä menevät sitten ulosottoon. Harmittelen veronpalautusten perään. Tuntuu siltä, ettei enää voi tehdä mitään tai nauttia mistään. Olenhan ulosotossa. Pelkään, että puhelimeni hajoaa. Olen ostanut yleensä uuden aina osamaksulla operaattoriltani eikä se ole pian enää mahdollista. En tiedä saanko enää laskulle ostettua mitään
On vielä yksi pelko joka ei toivottavasti koskaan toteudu. Välillä mietin, mitä tekisin jos meille tulisi mieheni kanssa ero. Asunnon saaminen on hankalaa ilman luottotietoja. Samoin vakuutusten yms. Miten sitten selviäisin kun kukaan ei jakaisi talouden ruokakuluja kanssani. Ne ajatukset saavat karvani nousemaan pystyyn.
Oikeastihan ulosotto on mulle se ainut vaihtoehto. En pystyisi maksamaan velkojeni kuukausieriä. Tapahtuisipa kaikki pian ja loppuisi tämä ns. "välivaihe". Sitten olisin ulosotossa ja voisin alkaa opettelemaan uutta elämääni uudella budjetilla. Toivottavasti täysin ilman pelejä.
Minut hyväksyttiin Peluurin Peli poikki-ohjelmaan. Odotan sitä todella innolla ja toivon siitä olevan minulle paljon apua.
Normaali elämä, saapuisitpa pian. Mulla on paljon opeteltavaa ja pitkä matka luoksesi. Mutta tiedän sen olevan mahdollista.
Tulevasta ulosotosta on myös paljon erilaisia ajatuksia. Toisaalta odotan sitä. Loppuu muistutusmaksut ja viestit. Loppuu jännitys siitä koska tulee ensimmäinen haaste oikeudesta. Tietää varmaksi ettei voi enää velkaantua. Tietää myös, että palkasta jää ihan ok summa kunhan vaan pelit on loppu.
Toisaalta harmittelen niiden muutaman satasen perään mitkä menevät sitten ulosottoon. Harmittelen veronpalautusten perään. Tuntuu siltä, ettei enää voi tehdä mitään tai nauttia mistään. Olenhan ulosotossa. Pelkään, että puhelimeni hajoaa. Olen ostanut yleensä uuden aina osamaksulla operaattoriltani eikä se ole pian enää mahdollista. En tiedä saanko enää laskulle ostettua mitään
On vielä yksi pelko joka ei toivottavasti koskaan toteudu. Välillä mietin, mitä tekisin jos meille tulisi mieheni kanssa ero. Asunnon saaminen on hankalaa ilman luottotietoja. Samoin vakuutusten yms. Miten sitten selviäisin kun kukaan ei jakaisi talouden ruokakuluja kanssani. Ne ajatukset saavat karvani nousemaan pystyyn.
Oikeastihan ulosotto on mulle se ainut vaihtoehto. En pystyisi maksamaan velkojeni kuukausieriä. Tapahtuisipa kaikki pian ja loppuisi tämä ns. "välivaihe". Sitten olisin ulosotossa ja voisin alkaa opettelemaan uutta elämääni uudella budjetilla. Toivottavasti täysin ilman pelejä.
Minut hyväksyttiin Peluurin Peli poikki-ohjelmaan. Odotan sitä todella innolla ja toivon siitä olevan minulle paljon apua.
Normaali elämä, saapuisitpa pian. Mulla on paljon opeteltavaa ja pitkä matka luoksesi. Mutta tiedän sen olevan mahdollista.
keskiviikko 4. syyskuuta 2019
Hallintaa
Yksi jännä ilmiö peliriippuvuudessa on harhaluulo, että pelejä voi hallita tai huijata. Itselle tulee se tunne, että on tilanteen herra.
Ei talletetulla summalla ole väliä. Oli se sitten 100e tai 105e, ei sillä pysty huijaamaan voittoja itselleen.
Iso harhaluulo on talletusten lukumäärä. Jospa jaan tämänkin summan lohkoihin, tottakai se antaa kun talletan usean summan! Siltä se tietenkin tuntuu kun teet 20 talletusta putkeen ja viimeisellä se sattuu antamaan. Tämä ruokkii käsitystä siitä, että talletuksia on hakattava sisään suuri määrä. Se ei vaan yleensä auta, sen 20 jälkeenkin jää usein nuolemaan näppejään.
Silläkään et voi peliä huijata, että pienennät tai suurennat panoksia. Ei pelit hämäänny, eivät ne ole eläviä.
Joskus pelit antavat useampana peli kertana peräkkäin. Se on ollut itselle aina paha paikka. Tuntunut juurikin, että olisin tilanteen herra. Nythän tämä alkoi luistaa! Lisää pökköä pesään. Ja yleensä se on päättynyt siihen, että kaikki meni.
Moni myös varmasti puhuu peleille. Pyytää, rukoilee, suostuttelee. Eivät ne kuule.
Näistä asioista huomaa, miten peleistä tulee kuin ihmissuhde. Niitä pitää elävinä, läheisinä. Haluaa uskoa, että ne haluavat sulle hyvää vaikka välillä täytyy koetella. Uskomatonta, miten ihmisen mieli voi kääntää asioita tämmöisiksi. Ei kukaan kenen mieli on terve ja ehjä pelien suhteen, luule että voi kommunikoida niiden kanssa.
Muistakaa kommunikoida niiden oikeasti läheisten kanssa. He usein jäävät, kun riippuvainen vaalii vain pelin kanssa muodostunutta suhdetta. Oikeat ihmiset, ne läheiset, he haluavat sulle hyvää. Heidän avullaan olet jo lähempänä sitä hetkeä, kun peli ei olekaan enää paras ystäväsi.
Ei talletetulla summalla ole väliä. Oli se sitten 100e tai 105e, ei sillä pysty huijaamaan voittoja itselleen.
Iso harhaluulo on talletusten lukumäärä. Jospa jaan tämänkin summan lohkoihin, tottakai se antaa kun talletan usean summan! Siltä se tietenkin tuntuu kun teet 20 talletusta putkeen ja viimeisellä se sattuu antamaan. Tämä ruokkii käsitystä siitä, että talletuksia on hakattava sisään suuri määrä. Se ei vaan yleensä auta, sen 20 jälkeenkin jää usein nuolemaan näppejään.
Silläkään et voi peliä huijata, että pienennät tai suurennat panoksia. Ei pelit hämäänny, eivät ne ole eläviä.
Joskus pelit antavat useampana peli kertana peräkkäin. Se on ollut itselle aina paha paikka. Tuntunut juurikin, että olisin tilanteen herra. Nythän tämä alkoi luistaa! Lisää pökköä pesään. Ja yleensä se on päättynyt siihen, että kaikki meni.
Moni myös varmasti puhuu peleille. Pyytää, rukoilee, suostuttelee. Eivät ne kuule.
Näistä asioista huomaa, miten peleistä tulee kuin ihmissuhde. Niitä pitää elävinä, läheisinä. Haluaa uskoa, että ne haluavat sulle hyvää vaikka välillä täytyy koetella. Uskomatonta, miten ihmisen mieli voi kääntää asioita tämmöisiksi. Ei kukaan kenen mieli on terve ja ehjä pelien suhteen, luule että voi kommunikoida niiden kanssa.
Muistakaa kommunikoida niiden oikeasti läheisten kanssa. He usein jäävät, kun riippuvainen vaalii vain pelin kanssa muodostunutta suhdetta. Oikeat ihmiset, ne läheiset, he haluavat sulle hyvää. Heidän avullaan olet jo lähempänä sitä hetkeä, kun peli ei olekaan enää paras ystäväsi.
maanantai 2. syyskuuta 2019
Huono parisuhde
Olen niin monesti yksin autolla ajaessa huutanut ja itkenyt ääneen. Niin kovaa kun kurkusta lähtee. Purkanut pettymystä ja tuskaa ulos. Niinä hetkinä olen tuntenut niin kovaa henkistä kipua, että henki on meinannut salpaantua.
Tuo kipu ja huutoitku on unohtunut heti seuraavan ihanan hetken koittaessa. Ei se haittaa, että välillä sattuu kun nyt on taas mahtavaa.
Olen vannonut, että seuraavan pettymyksen ja tuskan kohdalla tämä saa riittää. Ei enää ikinä. En jaksa tuntea näitä pettymyksiä ja kipuja. Mutta silti tässä ollaan edelleen. Tunteiden vuoristoradassa. Pettymyksiä toistensa perään, välissä muutama onnellinen hetki.
Miten ne onnelliset hetket voikaan aina mitätöidä sen kaiken pahan? Ihmismieli on kimurantti.
Olisipa olemassa turvakoti myös niille, ketkä lähtevät ja jättävät peliriippuvuuden. Tämä parisuhde on huono. Siltä ei saa mitään hyvää vastineeksi vaikka kuinka yrittää.
On-off suhde kuvaa tätä parisuhdetta hyvin. Mutta lopullinen lähteminen on vaikeaa. Vaikka tietää, ettei tässä ole mitään järkeä.
Peliriippuvuus, en haluaisi olla enää kanssasi. Me ei voida erota ystävinä, pesäeron täytyy olla lopullinen. Toivottavasti saan pian voimia lähteä, tarvitsen siihen varmasti myös apua. Mutta minusta tuntuu, että se odotettu eron hetki on jo lähempänä kuin ennen.
Tuo kipu ja huutoitku on unohtunut heti seuraavan ihanan hetken koittaessa. Ei se haittaa, että välillä sattuu kun nyt on taas mahtavaa.
Olen vannonut, että seuraavan pettymyksen ja tuskan kohdalla tämä saa riittää. Ei enää ikinä. En jaksa tuntea näitä pettymyksiä ja kipuja. Mutta silti tässä ollaan edelleen. Tunteiden vuoristoradassa. Pettymyksiä toistensa perään, välissä muutama onnellinen hetki.
Miten ne onnelliset hetket voikaan aina mitätöidä sen kaiken pahan? Ihmismieli on kimurantti.
Olisipa olemassa turvakoti myös niille, ketkä lähtevät ja jättävät peliriippuvuuden. Tämä parisuhde on huono. Siltä ei saa mitään hyvää vastineeksi vaikka kuinka yrittää.
On-off suhde kuvaa tätä parisuhdetta hyvin. Mutta lopullinen lähteminen on vaikeaa. Vaikka tietää, ettei tässä ole mitään järkeä.
Peliriippuvuus, en haluaisi olla enää kanssasi. Me ei voida erota ystävinä, pesäeron täytyy olla lopullinen. Toivottavasti saan pian voimia lähteä, tarvitsen siihen varmasti myös apua. Mutta minusta tuntuu, että se odotettu eron hetki on jo lähempänä kuin ennen.
sunnuntai 1. syyskuuta 2019
Ulosotto, mikä kamala kirosana
Olen aina pitänyt ulosottoa todellisena luuserin merkkinä. En voinut käsittää miten joku ajautuu semmoiseen tilanteeseen. Täysin käsittämätöntä. Jo pelkkä sanan kuuleminen saa karvat pystyyn.
Kun velkani kasvoivat, minulla meni melkein koko palkka niiden lyhennyksien maksamiseen. Ja niillä lyhennyksillä maksoin vain korkoa, itse laina ei lyhentynyt. Aloin olla yhteydessä velkaneuvojaan. Hän aina sanoi, että järkevintä olisi päästää velat ulosottoon. Se neuvo sai veren kiehumaan suonissa, saatoin sanoa neuvojallekin mielipiteeni aika painokkaasti.
Taistelin asiaa vastaan kauan. Aloin ottamaan selvää ulosotosta. Kaikki illat ja välillä yötkin haalin tietoa ja luin kokemuksia. Niitä löytyi yhtä paljon kuin ulosoton asiakkaitakin. Toisille se oli elämän pelastus ja käännekohta, toiset haukkuivat ja räyhäsivät palstoilla kuinka paskaa touhua.
Itselläni tapahtui vielä tuloissa muutos huonompaan, toivottavasti vain hetkellisesti. Silloin päätin, että nyt saa mennä. Päästän kaiken ulosottoon. Alkuun oli tarkoitus maksella sinne kunnes summa olisi sellainen, että voisin hakea Takuusäätiön takausta. Sittemmin kuulin neuvojalta, että minun tuloillani ei velkojani koskaan saa kuitattua. Ne tulevat kasvamaan tai ainakin pysymään samana ulosotossakin.
En ole tietenkään innoissani siitä, että luottotietoni menevät ja elämäni hankaloituu sen myötä. Mutta aloin kuitenkin löytää ulosotosta hyviäkin puolia ja olen nyt hyväksynyt asian omassa päässäni. Velkaantumiseni loppuu, se on tietenkin hyvä puoli. Lisäksi minun ei enää tarvitse huolehtia maksuista, joku tekee sen sitten puolestani. Laskin laskurilla mitä minulle jää palkasta käteen. Sehän on enemmän kuin pitkään aikaan!! Lyhennykset olivat paljon enemmän eikä niiden maksamisesta ollut sinänsä hyötyä kun velka ei lyhentynyt. Kun saan vielä pelaamiseni oikeasti kuriin, minulla alkaa olla ihan ok kuukausibudjetti.
Toki ne sataset mitkä menevät ulosottoon olisivat ihan kivat myös omalla tilillä. Olen kuitenkin ajatellut, että toiset maksavat autolainoja yms. Minä makselen tätä lainaa. Oppirahojani.
Ulosotto ja velkani eivät määritä minua ihmisenä. Voin kuitenkin olla oma itseni, ihan ok tyyppi, hyvä äiti, hyvä puoliso, hyvä ystävä, hyvä työntekijä. Ihan hyvä minä. Elämä on elämisen arvoinen vaikka tilillä olisi muutama satanen vähemmän. Minulla on silti asiat paremmin kuin monella muulla. Ja lisäksi minulla on rakas puoliso kenen kanssa jakaa talouden menoja.
Tämä tie on pelottava mutta luultavasti minulle se elämän käännekohta. Jospa suunta olisikin vain ylöspäin.
Kun velkani kasvoivat, minulla meni melkein koko palkka niiden lyhennyksien maksamiseen. Ja niillä lyhennyksillä maksoin vain korkoa, itse laina ei lyhentynyt. Aloin olla yhteydessä velkaneuvojaan. Hän aina sanoi, että järkevintä olisi päästää velat ulosottoon. Se neuvo sai veren kiehumaan suonissa, saatoin sanoa neuvojallekin mielipiteeni aika painokkaasti.
Taistelin asiaa vastaan kauan. Aloin ottamaan selvää ulosotosta. Kaikki illat ja välillä yötkin haalin tietoa ja luin kokemuksia. Niitä löytyi yhtä paljon kuin ulosoton asiakkaitakin. Toisille se oli elämän pelastus ja käännekohta, toiset haukkuivat ja räyhäsivät palstoilla kuinka paskaa touhua.
Itselläni tapahtui vielä tuloissa muutos huonompaan, toivottavasti vain hetkellisesti. Silloin päätin, että nyt saa mennä. Päästän kaiken ulosottoon. Alkuun oli tarkoitus maksella sinne kunnes summa olisi sellainen, että voisin hakea Takuusäätiön takausta. Sittemmin kuulin neuvojalta, että minun tuloillani ei velkojani koskaan saa kuitattua. Ne tulevat kasvamaan tai ainakin pysymään samana ulosotossakin.
En ole tietenkään innoissani siitä, että luottotietoni menevät ja elämäni hankaloituu sen myötä. Mutta aloin kuitenkin löytää ulosotosta hyviäkin puolia ja olen nyt hyväksynyt asian omassa päässäni. Velkaantumiseni loppuu, se on tietenkin hyvä puoli. Lisäksi minun ei enää tarvitse huolehtia maksuista, joku tekee sen sitten puolestani. Laskin laskurilla mitä minulle jää palkasta käteen. Sehän on enemmän kuin pitkään aikaan!! Lyhennykset olivat paljon enemmän eikä niiden maksamisesta ollut sinänsä hyötyä kun velka ei lyhentynyt. Kun saan vielä pelaamiseni oikeasti kuriin, minulla alkaa olla ihan ok kuukausibudjetti.
Toki ne sataset mitkä menevät ulosottoon olisivat ihan kivat myös omalla tilillä. Olen kuitenkin ajatellut, että toiset maksavat autolainoja yms. Minä makselen tätä lainaa. Oppirahojani.
Ulosotto ja velkani eivät määritä minua ihmisenä. Voin kuitenkin olla oma itseni, ihan ok tyyppi, hyvä äiti, hyvä puoliso, hyvä ystävä, hyvä työntekijä. Ihan hyvä minä. Elämä on elämisen arvoinen vaikka tilillä olisi muutama satanen vähemmän. Minulla on silti asiat paremmin kuin monella muulla. Ja lisäksi minulla on rakas puoliso kenen kanssa jakaa talouden menoja.
Tämä tie on pelottava mutta luultavasti minulle se elämän käännekohta. Jospa suunta olisikin vain ylöspäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)