Viime aikoina on ollut paljon ristiriitaisia tunteita. En ole enää nauttinut pelaamisesta niin paljoa enkä saanut siitä niin paljon mielihyvää kuin ennen. Silti sitä on tehtävä. Pakko vaikkei oikeastaan edes jaksaisi enää.
Tulevasta ulosotosta on myös paljon erilaisia ajatuksia. Toisaalta odotan sitä. Loppuu muistutusmaksut ja viestit. Loppuu jännitys siitä koska tulee ensimmäinen haaste oikeudesta. Tietää varmaksi ettei voi enää velkaantua. Tietää myös, että palkasta jää ihan ok summa kunhan vaan pelit on loppu.
Toisaalta harmittelen niiden muutaman satasen perään mitkä menevät sitten ulosottoon. Harmittelen veronpalautusten perään. Tuntuu siltä, ettei enää voi tehdä mitään tai nauttia mistään. Olenhan ulosotossa. Pelkään, että puhelimeni hajoaa. Olen ostanut yleensä uuden aina osamaksulla operaattoriltani eikä se ole pian enää mahdollista. En tiedä saanko enää laskulle ostettua mitään
On vielä yksi pelko joka ei toivottavasti koskaan toteudu. Välillä mietin, mitä tekisin jos meille tulisi mieheni kanssa ero. Asunnon saaminen on hankalaa ilman luottotietoja. Samoin vakuutusten yms. Miten sitten selviäisin kun kukaan ei jakaisi talouden ruokakuluja kanssani. Ne ajatukset saavat karvani nousemaan pystyyn.
Oikeastihan ulosotto on mulle se ainut vaihtoehto. En pystyisi maksamaan velkojeni kuukausieriä. Tapahtuisipa kaikki pian ja loppuisi tämä ns. "välivaihe". Sitten olisin ulosotossa ja voisin alkaa opettelemaan uutta elämääni uudella budjetilla. Toivottavasti täysin ilman pelejä.
Minut hyväksyttiin Peluurin Peli poikki-ohjelmaan. Odotan sitä todella innolla ja toivon siitä olevan minulle paljon apua.
Normaali elämä, saapuisitpa pian. Mulla on paljon opeteltavaa ja pitkä matka luoksesi. Mutta tiedän sen olevan mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti