Yksi jännä ilmiö peliriippuvuudessa on harhaluulo, että pelejä voi hallita tai huijata. Itselle tulee se tunne, että on tilanteen herra.
Ei talletetulla summalla ole väliä. Oli se sitten 100e tai 105e, ei sillä pysty huijaamaan voittoja itselleen.
Iso harhaluulo on talletusten lukumäärä. Jospa jaan tämänkin summan lohkoihin, tottakai se antaa kun talletan usean summan! Siltä se tietenkin tuntuu kun teet 20 talletusta putkeen ja viimeisellä se sattuu antamaan. Tämä ruokkii käsitystä siitä, että talletuksia on hakattava sisään suuri määrä. Se ei vaan yleensä auta, sen 20 jälkeenkin jää usein nuolemaan näppejään.
Silläkään et voi peliä huijata, että pienennät tai suurennat panoksia. Ei pelit hämäänny, eivät ne ole eläviä.
Joskus pelit antavat useampana peli kertana peräkkäin. Se on ollut itselle aina paha paikka. Tuntunut juurikin, että olisin tilanteen herra. Nythän tämä alkoi luistaa! Lisää pökköä pesään. Ja yleensä se on päättynyt siihen, että kaikki meni.
Moni myös varmasti puhuu peleille. Pyytää, rukoilee, suostuttelee. Eivät ne kuule.
Näistä asioista huomaa, miten peleistä tulee kuin ihmissuhde. Niitä pitää elävinä, läheisinä. Haluaa uskoa, että ne haluavat sulle hyvää vaikka välillä täytyy koetella. Uskomatonta, miten ihmisen mieli voi kääntää asioita tämmöisiksi. Ei kukaan kenen mieli on terve ja ehjä pelien suhteen, luule että voi kommunikoida niiden kanssa.
Muistakaa kommunikoida niiden oikeasti läheisten kanssa. He usein jäävät, kun riippuvainen vaalii vain pelin kanssa muodostunutta suhdetta. Oikeat ihmiset, ne läheiset, he haluavat sulle hyvää. Heidän avullaan olet jo lähempänä sitä hetkeä, kun peli ei olekaan enää paras ystäväsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti