Pelaaminen saa pään usein sumeaksi. Ei tule ajateltua kunnolla tai järkevästi. Kun on ollut jokusen päivän pelaamatta, tuntuu kuin aivot kirkastuisi. Se tuo yleensä mukanaan katumusta ja epätoivoa.
Olen ollut usein pelaamatta joitakin aikoja. Tällä kertaa lopettaminen on tuntunut kaikkein vaikeimmalta. Yleensä se on tapahtunut suht helposti eikä enää yhden päivän jälkeen tee edes mieli pelata. Kunnes koittaa seuraava peliputki.
Pelaamiseen liittyy usein toivo isosta voitosta ja silloin velka-asiatkaan ei niin pyöri mielessä. Nyt nekin ovat taas mielen päällä. Tuntuu, että pelaaminenkin on mielessä enemmän kuin yleensä.
Minun täytyisi keksiä asioita mitä tekisin pelaamisen tilalla. Asioita joista saisin iloa ja hyvää oloa. Toki minulla on paljon hommaa lasten ja kodin kanssa. Mutta ne asiat olen hoitanut myös pelien aikana joten ne eivät korvaa pelaamista.
Myös raha-asiat tarvitsevat paljon uusia tuulia. Pelien takia minulla on ollut aina joko paljon rahaa tai ei yhtään. En osaa elää normaalin rahamäärän kanssa. Tunnen nykyään suurta ahdistusta kun en voi ostaa mitä haluan. En voi ostaa itselleni enkä perheelleni. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen varakas. Teen suht pienipalkkaista työtä. Toki moni tekee pienemmälläkin palkalla. Kun minulla oli yhtäkkiä todella paljon rahaa, koin suurta mielihyvää kun sain ostaa perheelle mitä halusin. Reissuja, vaatteita yms. Nyt tuntuu niin turhauttavalta kun kaikki raha menee vain arjen välttämättömyyksiin. Ihan tavalliseen elämään. Olen vieraantunut tavallisuudesta.
Olisipa jossain kurssi minunlaisille. Opeteltaisiin elämä uudelleen. Se tuntuu niin hankalalle yksin. Tosin matkani on niin alussa vielä. Kun velat vihdoin ropisevat ulosottoon niin loppuu se jännitys. Ja kun työttömyyteni päättyy niin jää taas hieman enemmän rahaa käteen. Huhhuh, kyllä tässä työtä riittää. Haluan silti onnistua. Tiedän, että se tavallinen elämä on paljon nautinnollisempaa kuin riippuvuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti