Kortiton

Viime postauksen jälkeen linkitin miehelleni kaksi edellistä tekstiäni. Hän luki ne ollessaan ulkona hommissa, mutta saapui pian sisälle ja sanomatta mitään antoi vain ison ja pitkän halauksen. Sen jälkeen annoin hänen jemmaansa korttini, avainluvut sekä passin. Nyt se on tehty, pääsy peleihin estetty.

Olen kyllä niin onnekas, että mieheni jaksaa vielä tukea ja uskoa. Samoin siskoni. Yksin en koskaan pääsisi peleistä eroon. Selkärankani on niin olematon.

Nyt siis pelitön päivä numero kaksi meneillään. Koska olen rahaton, pyörii välillä päässä ajatus pelaamisesta. Voi kun voisin vähän pelata ja voittaa käyttörahaa tälle kuulle. Samalla olen onnellinen etten voi enää niin tehdä. Ajatukset alkavat varmasti häviämään pikkuhiljaa. Ensi kuussa käytän rahani vihdoin johonkin muuhun kuin pelaamiseen.

Peli poikki-ohjelman kolmannet tehtävät täytyisi tehdä ennen tiistain terapeuttipuhelua. Aiheena läheiset. Minun täytyisi esittää kysymyksiä miehelleni siitä miten pelit ovat vaikuttaneet häneen sekä miten vaikuttaneet minuun hänen näkökulmastaan. Uskoisin, että tämä tehtävä on yksi silmiä avaavimmista tämän projektin aikana.

Ajatukset ovat suuntautuneet nyt velka-asioihin. Pian alkaa perintäasiat, täytyy pyytää heitä lopettamaan perintä ja siirtämään oikeudelliseen perintään. Sitten alan odotella haasteita ja vastailemaan niihin. En tiedä miten tuo käytännössä menee mutta en malta odottaa sen olevan ohi. Hassua odottaa ulosottoa kuin kuuta nousevaa. Sitten elämä tasaantuisi niiden asioiden osalta.