Millaista elämä oli ennen tätä ?

Vietän tässä lauantai-iltaa itsekseni ja aloin miettimään millaista kaikki oli ennen. Ennen tätä riippuvuutta ja rahahuolia. Kauhukseni huomasin, etten enää muista miltä minusta tuntui silloin. Vaikea muistaa enää muuta kuin  tämä nykyinen elämä. Vaikka siitä on vain reilu kaksi vuotta kun kaikki oli vielä hyvin.

Eniten haluaisin muistaa sen ajan raha-asioita. En ainakaan miettinyt rahaa koko ajan. Nyt se on mielessä aamusta iltaan. Ahdistus siitä ettei sitä ole. Ja vaikka sitä olisi vähän niin tuntuu ettei ole. Ennen minulla saattoi olla palkkapäivänä vielä vähän edellistä palkkaa jäljellä. Harvoin mutta joskus. Nyt sellaista tilannetta ei enää ole ollut.

Ennen raha ei poltellut. Sitä oli tilillä, käytin korttia ja väliä kurkkasin paljonko on jäljellä. Nykyään pelaan tai tuhlaan muuten kaiken heti. Pakko nostaa käteistä jotta edes pieni summa säästyisi. Kun kurkkaan tilille, se on aina nollilla. Uskomatonta miten niin voi tapahtua kuukaudesta toiseen!

Nykyään pankkilainaa on enemmän kuin ennen. Lainanlyhennykset isommat. Kuukausittaiset elämiskustannukset isommat lapsien myötä. Yksi joustoluotto jota maksamme vielä pois. Ja pian lisäksi ulosotto vie minulta osansa. Menot ovat siis paljon isommat.

Ennen en joutunut valehtelemaan. Nyt täytyy välillä keksiä valkoisia valheita miksei minulla ole rahaa tehdä sitä ja tätä. En halua ystävieni tietävän totuutta. Ennen en myöskään tuntenut häpeää kun radiosta tai telkkarista tuli lainamainoksia. Tai jos jossain yhteydessä muuten törmäsin velkoihin, peleihin, lainoihin. Tänään minua alkoi hävettämään kun katsoin Salkkareita ja siellä Ismo raaputti pelihimoissaan arpoja. Tuollainen minäkin olen.
Törmäsin myös taannoin eräässä keskustelussa sanontaan jossa joku asia oli kuin pikavippi. Hetken helpotus mutta seuraa perässä korkojen kera. Se aiheutti myös häpeää, etenkin kun mieheni oli paikalla myös.

"Vanhassa elämässä" omatuntoni oli puhdas. En potenut syyllisyyttä, epäonnistumista ja katumusta. Nykyään ne ovat mukanani aina. Kun katsoin miestäni, en miettinyt että olen pilannut hänen elämänsä.

Nykyään arvailen muiden ihmisten elämäntilanteita. Olen aina varma, että tuolla ihmisellä on varmaan hyvin rahaa. Hänellä on varmaan onnellinen elämä. Vaikka en tosiaan voi tietää mitä kenenkin elämässä tapahtuu. Eihän minustakaan voisi päällepäin todellakaan arvata näitä ongelmia! Silti tuntuu, että olen maailman ainut epäonnistunut velkainen ihminen.

Kunpa vielä joskus nauttisin elämästä täysillä. Nyt tämä tilanne pitää minua vielä otteessaan. Oikealla avulla pääsen varmasti vielä nauttimaan elämästä. Tavallisesta sellaisesta.