Eilisen tunnemyrsky on tasaantunut jo hieman. Sain häviön jälkeen voimakkaita fyysisiä oireita. Alkoi kamala päänsärky, olo tuntui kuumeiselta ja flunssaiselta. Nyt olo on taas tavallinen eikä flunssa tullutkaan. Kaikki johtui siis kamalasta pettymyksestä ja henkisestä kivusta.
Ennen Peli poikki-ohjelman alkua jo odotin rahapäivää ja sen myötä tulevia voittoja. Ehkä sen vuoksi en järjestelyistä sopinut mieheni kanssa. Olin jo päättänyt pelata vaikka pelaamattomuus tuntui hyvältä.
Yöllä heräilin asioita pohtimaan. Nyt aamun koittaessa minusta tuntuu, kuin jotain olisi muuttunut. Olen edelleen velkainen peliongelmainen minä mutta nyt olen valmis. En halua enää pitää peleihin pääsyä auki. En halua enää ajatella, että kyllä minä voitan ja kohta kaikki on paremmin. Ei! Olen nyt saanut hienon mahdollisuuden osallistua Peli poikki-ohjelmaan sekä saanut hyvän psykologin paikallisessa terveyskeskuksessa. Nyt otan sen kaiken avun ja keinot käyttöön.
Ehkä tarvitsin tämän viimeisen sortumisen. Onneks pelasin vain sen oman pienen palkkani. En lainoja tai toisten rahoja. Toki se vaikuttaa kamalasti perheeni rahatilanteeseen taas lokakuussa. Mutta pääasia että saisi talolainan lyhennykset maksettua. Laskujenkin eräpäivää saa siirrettyä. Itse en tarvitse tai edes ansaitse mitään ylimääräistä, pääasia että jääkaapissa on ruokaa. Ehkä saan kirppistoiminnalla hieman rahaa kokoon.
Olen pitkään haaveillut eräästä matkasta. Nyt viimein päätimme sen varata ensi vuodelle vaikkemme rahassa kylve. On tässä vielä hyvä tovi saada rahaa kasaan. Se matka on minulle tosi tärkeä ja toimii hyvänä motivaationa. En halua pilata sitä omalla toiminnallani.
Miehelleni en vielä eilen puhunut. Kun näimme illalla, halusin vain nauttia hänen läsnäolostaan ilman murheita. Siskolleni kerroin ja hänen kanssaan asiaa käytiin läpi. Hän myös lupasi ottaa korttini ym haltuunsa mikäli mieheni ei halua. Joten vaikka miehelleni ei ehdottamani järjestely sopisi, saisin estettyä pelaamiseni ensimmäistä kertaa. Aion myös tarjota asioitani vahtivalle läheiselleni, että näyttäisin vielä tilitiedoistani viikoittain ettei siellä enää näy rahaliikennettä peleihin.
Tekisin mitä vain että saisin eilisen pienen palkkani takaisin. Tällä kertaa tietäisin tasan tarkkaan mitä sillä tekisin. Ja se ei liittyisi pelaamiseen millään tasolla. Vain elämiseen. Perheeseeni. Tavalliseen arkeen.
Eniten pelkään ettei mieheni enää usko minun onnistuvan ja peruu tulevan matkamme tai muutakin. Toivottavasti saan vielä pienen armonajan todistaa olevani tosissani.
Terapeuttini kertoi peliriippuvuudessa olevan kyse dopamiini-koukusta. Samaa ainetta saa esim. liikunnasta. Olemmekin puhuneet, että korvaisin pelaamisen liikunnalla ja lisäksi itselleni tärkeällä podcastien kuuntelulla. Tätä aion alkaa myös noudattamaan. Kun riippuvuutta ei ruoki, se alkaa surkastua. Olen itsekin sen huomannut. Pelaamattomien jaksojen aikana olen jo lopettanut pelien ajattelun. Sortuminen tulee yleensä hetken mielijohteesta eikä niinkään pitkän ajattelun tuloksena. Nyt estän sortumiset mieheni tai siskoni avulla. Uskon vihdoin olevani oikealla tiellä.
Neuvonkin kaikkia tekemään peleihin pääsyn mahdottomaksi. On olemassa esto-ohjelmia. Tehokasta on pyytää läheinen mukaan projektiin. Tehkää se aiemmin kun minä tein jos se on vielä mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti